Turvattomuutta, häpeää ja vastikkeellisia yöpaikkoja.
Sellaiseksi tamperelainen Mira Suikkanen kuvailee entistä elämäänsä kadulla. Suikkanen käytti noin kymmenen vuoden ajan päihteitä, jonka aikana hän on tehnyt rikoksia ja ollut useaan kertaa asunnottomana. Kodittomana hän on ollut sekä Tampereella että Helsingissä.
– Turvatonta se on siksi, ettei koskaan tiedä, minne pääsee yökylään tai pääseekö edes mihinkään lämpimään.
Tilastojen mukaan Tampereella oli viime vuonna neljänneksi eniten asunnottomia Suomen kaupungeista, kun määrä suhteutetaan väkilukuun. Kaupungissa asunnottomuus on ollut viime vuosina laskussa, mutta edelleen yksineläviä asunnottomia oli viime vuonna yli 250 ja perheitäkin seitsemän.
Tämän lisäksi on myös piiloasunnottomuutta, eli koditon oleskelee esimerkiksi tuttavien tai sukulaisten luona. Tästä myös Suikkasella on kokemusta.
– Naisten täytyy antaa usein jotain vastinetta yöpaikasta, etenkin miesten luona.
Suikkanen on saapunut Tampereen kumppanuustalo Arttelissa järjestettävään asunnottomien yö -tapahtumaan. Ei kuitenkaan asunnottomana, sillä hänen elämässään tapahtui muutos parempaan, mutta ei helpoimman kautta.
– Pääsin vankilaan. Siellä eräs päihdetyöntekijä kohtasi minut ihmisenä, ei vankina tai narkkarina. Sieltä sain uuden elämän.
Suikkanen opiskelee tällä hetkellä kokemusasiantuntijaksi, ja ensi kuussa odottavat pääsykokeet sosionomin opintoihin. Hän on ollut raittiina puolitoista vuotta ja käynyt samalla lukion loppuun.
Kumppanuustalo Artteliin on tullut myös Jute Vapaavuori, joka toimii ViaDia Pirkanmaa ry:n Rappuryhmässä. Ryhmä kokoontuu joka kuun viimeisenä lauantaina Tullintorilla.
– Siellä me keskustellaan ihmisten kanssa, annetaan ruokakasseja ja autetaan kaikissa asioissa maan ja taivaan välillä. Viimeisen vuoden aikana olemme olleet mukana auttamassa asunnon hankinnassa noin sadalle ihmiselle.
Vapaavuoren mukaan asunnon hankkiminen kodittomalle on mennyt vuosi vuodelta vaikeammaksi. Tähän on vaikuttanut muun muassa lisääntyneet mielenterveys- ja päihdeongelmat.
– Rajummaksi vain menee, kun uusia huumeita tulee kaduille.
Lisäksi useat kodittomat tarvitsevat apua käytännön asioissa, kuten Kelan tukien hakemisessa. Vapaavuoren mukaan moni lähtee tilanteesta, jossa ei ole puhelinta, joten asioiden hoitaminen voi olla vaikeaa. Hän tiedostaa myös sen, että kaikki eivät myöskään kykene asumaan niin sanotusti normaalissa asunnossa.
– Kaikille pitäisi antaa mahdollisuus. Se olisi jo paljon.
Juttukaveria, vaatteita ja lämmintä ruokaa
Lähellä asunnottomuutta on ollut myös tamperelainen Roope Lattunen. Hän on saapunut Tammelan torille, jossa muun muassa aikuispsykiatrian asumispalveluja tarjoava JST Solum Oy on järjestänyt niin ikään asunnottomien yö -tapahtuman.
– Meinasin menettää asuntoni, kun minulla ei ollut rahaa maksaa vuokria.
Lattunen on mielenterveyskuntoutuja ja hän asunut kolmisen vuotta palveluasumisyksikössä Tampereen Tammintuvalla. Hän näkee tärkeänä asunnottomien yö -tapahtumat.
– Suomessa mielenterveyskuntoutujen status on heikko, tiedän sen itse. Tällaiset tapahtumat on tärkeitä, koska muuten ihmiset eristäytyvät ja syrjäytyvät.
Lattunen kertoo tulleensa paikalle nauttimaan olostaan, auttamaan ohjaajia sekä syömään makkaraa ja leipää.
Apukädet ovat paikallaan, kun Tammelantorille kerääntyy lisää ihmisiä. Tarjolla on syötävän lisäksi myös livemusiikkia ja vaatteita.
JST Solum Oy:n palvelupäällikkö Katja Auvisen mukaan moni tuleekin paikalle hyvissä ajoin katselemaan vaatteita ja kenkiä.
– Täältä tullaan hakemaan myös ihan vain yhdessä oloa ja seuraa. Moni odottaa myös sitä, että saa lämmintä syötävää.
Suomen nykyiseen hallitusohjelmaan on kirjattu, että asunnottomuus pyritään poistamaan kokonaan vuoteen 2027 mennessä. Auvinen ajattelee, että tämän saavuttamista varten jokaiselle pitäisi ihan ensin löytää katto pään päälle.
– Sen jälkeen on lähdettävä rakentamaan muuta tukea.
Millaisia ajatuksia juttu herätti? Keskustele aiheesta tiistaihin kello 23:een saakka.