Suurin osa vankilasta vapautuneista tarvitsee jonkinlaista apua.
Yli 80 prosenttia vankeusrangaistuksen suorittaneista on päihderiippuvaisia, ongelmia on huumeiden ja alkoholin kanssa. Lähes jokaisella on mielenterveyden häiriöitä. Noin 60 prosenttia vapautuneista uusii rikoksensa. Ilman asuntoa vapautuvia on 30 prosenttia.
Parhaimmillaan vapautuvalla vangilla on asunto, suunnitelmia koulutuksen tai työn suhteen ja suunniteltuja terveyspalveluja. Pahimmassa tapauksessa vangilla ei ole tietoa tulevasta ja vastassa on vain vanha rikoskaveri.
Tällä hetkellä vankien vapautumisesta ja heidän tarvitsemista palveluista vastaavat kunnat yhdessä Rikosseuraamuslaitoksen (Rise) ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.
Vuodenvaihteen jälkeen sote- ja pelastustoimen palvelut siirtyvät hyvinvointialueiden vastuulle, eli myös vankien asiat.
Mutta mikä muuttuu käytännössä ja kuinka varmistetaan, että yhä useampi vankilasta vapautunut saisi elämästä kiinni?
Mikä muuttuu, kun vastuu siirtyy?
Vuosittain Suomen vankiloista vapautuu noin 5 000 vankia.
Vankien vapautuksessa ja heille sen jälkeen tarjottavissa palveluissa on valtakunnallisesti suuria eroja, vaikka palveluiden tarjoajien vastuut ainakin kuulostavat selkeältä.
Rise vastaa nyt ja jatkossakin siitä, että vangit vapautuvat mahdollisimman suunnitellusti. Samaten Rise vastaa yhdessä kuntien ja jatkossa hyvinvointialueiden kanssa vapautuvan vangin suostumuksella siitä, että mahdollisesti jo vankilassa hyödynnetyt palvelut, kuten esimerkiksi päihdekuntoutus, jatkuisivat vangilla myös hänen vapauduttuaan.
Vuodenvaihteen jälkeen hyvinvointialueet ottavat hoitaakseen myös vapautuvien vankien terveys- ja sosiaalipalvelut. Kuntien tehtäväksi jäävät vankien asumiseen ja koulutukseen liittyvät asiat.
Vaikka vastuualueet ovat selkeät, on todellisuus monissa kunnissa toinen. Kaikissa kunnissa ei vain yksinkertaisesti ole palveluita, joita vangit tarvitsevat.
Usein käy niin, että niin sanottu palveluketju katkeaa, kun ihminen astuu vankilasta ulos. Näin käy, vaikka palveluja olisikin tarjolla.
– Pahimmillaan kukaan ei lopulta ota vapautuvasta vangista koppia, koska kaikki tahot ajattelevat ettei tämä kuulu heille. Tämä tappaa asiakkaan motivaation, Kriminaalihuollon tukisäätiön edunvalvonta- ja sosiaalineuvoja Ulrika Järvinen sanoo.
Vuosikymmenten ajan vankien kanssa työskennellyt ja tällä hetkellä vankien hyvinvointialuekokonaisuutta työstävä Lasse Rautniemi tunnistaa Järvisen kuvaaman ongelman.
Rautniemen mukaan vangeille saatetaan kyllä tehdä paljon suunnitelmia tulevaan, mutta niitä tekevät tahot eivät tee tarpeeksi yhteistyötä. Usein käykin niin, ettei suunnitelmat toteudu.
Oma osuutensa on tietysti myös vapautuvalla vangilla itsellään.
– Mutta se on aikamoinen viidakko, mitä suunnitelmia tehdään. Niistä ei aina itsekään pysy perillä.
Pahimmillaan vangilla ei ole vapautuessaan mitään tietoa tulevasta: ei asuntoa, toimeentuloa eikä yhteyttä esimerkiksi mielenterveys- tai päihdekuntoutukseen. Vastassa voivat olla huumediilerit ja vanhat tuttavat rikosmaailmasta.
Huonoimmassa skenaariossa vapautuva vanki voidaan hakea suoraan vankilan porteilta tekemään uutta rikosta.
– Siitä voi päätellä, kuinka helppoa sieltä on palata rikoksettomaan elämään, Järvinen sanoo.
Suomessa uusintarikollisuusprosentti korkea
Vankien mielenterveys- ja päihdeongelmat, asunnottomuus, talousongelmat ja monet muut vaikeudet eivät poistu hyvinvointialueiden aloittaessa tammikuussa. Kuinka homma siis hoidetaan jatkossa?
Tähän juttuun haastatellut asiantuntijat näkevät asian siirtymisen hyvinvointialueille mahdollisuutena. Risen asiakasprosessivastuualueen johtaja Anna Arola-Järven mukaan plussaa on se, että hyvinvointialueita on paljon vähemmän kuin kuntia.
– Meidän tarkoitus on käydä läpi, missä hyviä käytäntöjä on jo olemassa ja rakentaa samanlaista yhteistyötä niiden alueiden kanssa, joissa näin ei vielä ole.
Nyt etenkin palveluihin ja niiden jatkumoihin toivotaan parannusta. Käytännössä tämä vaatii hyvää suunnittelua, yhteistyötä eri tahojen välillä sekä resursseja.
Tiimi ottaisi kopin jokaisesta vapautuvasta vangista.
Kaupin sote-keskuksen projektipäällikkö Lasse Rautniemi
Arola-Järven ja Kriminaalihuollon tukisäätiön edunvalvonta- ja sosiaalineuvoja Ulrika Järvisen mukaan onnistuminen näissä asioissa vaikuttaisi ainakin osittain myös rikosten uusimiseen. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomen luvut ovat sen suhteet korkeat.
Järvisen mukaan hyvinvointialueilta on nyt hyvä mahdollisuus panostaa vankien asioihin.
– Lukua on pakko pystyä hilaamaan alaspäin, hän painottaa.
Anna Arola-Järvi pitää ehdottoman tärkeänä sitä, että Risen ja hyvinvointialueiden yhteistyö ja palvelut toimivat jatkossa nykyistä paremmin.
Mitä paremmin siinä onnistutaan, sitä todennäköisempää on, että vapautuva vanki löytää paikkansa yhteiskunnassa.
Hän muistuttaa, että jokaisen ihmisen elämään vaikuttaa hyvin moni asia, viranomaisten toiminta on vain pieni osa sitä.
– On ehkä vähän turhan toiveikasta ajatella, että yksin Risen ja hyvinvointialueen yhteistyön parantamisella lähtisi heti uusintarikollisuusprosentti laskuun.
Pirkanmaalla suunnitellaan vankitiimiä
Tulevilla hyvinvointialueilla ollaan eri vaiheissa vapautuneille vangeille suunnattujen palvelujen suunnittelussa.
Suurimmalla hyvinvointialueella Pirkanmaalla kehitetään Tampereen Kaupin yliopistollisen sote-keskuksen yhteyteen niin sanottua vankitiimiä, joka ottaisi vapautuvien vankien asiat hoitaakseen. Tiimissä työskentelisi hyvinvointialueelta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia ja Risen edustajia. Samantyylistä mallia on kokeiltu pienimuotoisesti Tampereella tämän vuoden aikana.
Vuonna 2022 Pirkanmaalle vapautui 364 vankia, yli puolet heistä Tampereelle.
Kaupin sote-keskuksen projektipäällikkö Lasse Rautniemi kertoo, että tiimin tehtävänä olisi muun muassa ottaa vastuu vangin vapauttamishetkestä ja hänen jatkosuunnitelmistaan.
– Tiimi ottaisi kopin jokaisesta vapautuvasta vangista ja samoin suunnitelmavyyhden. Oltaisiin yhdessä yhteydessä esimerkiksi Kelaan ja muihin tarvittaviin paikkoihin.
Lisäksi sote-keskukseen on tarkoitus luoda opetusta vankien kanssa työskenteleville, niin että vankien elämäntilanteet olisivat tutkimuksen ja opetuksen perustana.
Pirkanmaan hyvinvointialueen johtava suunnittelija Kaisa Bragge kertoo, ettei erillistä suunnitelmaa vapautuvien vankien palveluprosesseihin ei ole vielä tehty. Hän kuitenkin mainitsee sote-keskus -hankkeen ja siihen liittyvän yhteistyön.
– Näistä hyötyvät henkilöt, joilla on useita palvelutarpeita, kuten esimerkiksi vapautuvilla vangeilla usein on.
Ymmärrettävästi yhteistyö meidän kanssa tulee vähän jälkijunassa.
Risen asiakasprosessivastuualueen johtaja Anna Arola-Järvi
Pienimmällä hyvinvointialueella Keski-Pohjanmaalla on toiminut vuodesta 2017 saakka sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite, joka on järjestänyt jo useamman vuoden vapautuvien vankien palveluita.
– Muutos ei Keski-Pohjanmaalla ole niin iso kuin niillä alueilla, joissa ei ole aiemmin toteutettu sotepalveluita kuntayhtymäpohjaisesti, Soiten aikuisten sosiaalipalvelujen palvelualuejohtaja Marja Paananen kertoo.
Keski-Pohjanmaallakaan erillistä kirjallista suunnitelmaa vapautuvien vankien palveluiden järjestämisestä ei ole tehty. Paanasen mukaan heitä palvellaan kunkin tarpeiden mukaan.
– Tarvittaessa tehdään yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, kuten Risen ja kunnan eri palveluntuottajien.
Joillain alueilla suunnittelussa ollaan vielä lähtökuopissa. Risen Anna Arola-Järvi uskoo, että joidenkin hyvinvointialueiden kanssa asiaan päästään vasta myöhemmin ensi vuoden puolella.
Hän arvelee, että näin käy etenkin niiden hyvinvointialueiden kanssa, jotka ovat lähteneet valmisteluun viimeisimpänä.
– On paljon hoidettavia asioita: kuinka varmistetaan, että tietojärjestelmät toimivat tammikuussa ja se, että työntekijät saavat palkan. Ymmärrettävästi yhteistyö meidän kanssa tulee vähän jälkijunassa, mutta kyllä se sieltä tulee, Arola-Järvi sanoo.
Sekä Pirkanmaan että Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueilta painotetaan mielenterveys- ja päihdepuolen palveluihin panostamista koulutusta, työpaikkaa ja asunnon hankintaa unohtamatta.
Todellisuudessa suunnitelmien onnistuminen tai epäonnistuminen nähdään vasta vuosien kuluttua, kun suunnitelmat on laitettu käytäntöön.
”Aina on halvempaa hoitaa kuin jättää hoitamatta”
Inhimillisen kärsimyksen lisäksi rikollisuudesta aiheutuu yhteiskunnalle vuosittain noin 1,5 miljardin euron kustannukset.
Ylen syyskuussa tekemän kyselyn mukaan kaikki hyvinvointialueet arvioivat tarvitsevansa valtiolta reippaasti lisää rahaa ensi vuodeksi, jos ne aikovat selvitä kaikista vuoden kuluista. Arviot vaihtelivat 15–120 miljoonan euron välillä.
Vaikka raha on tiukilla, tulisi tähän juttuun haastateltujen asiantuntijoiden mielestä palveluihin kaivaa resursseja. Pidemmällä aikavälillä se olisi säästöä sekä kustannuksia että inhimillistä kärsimystä ajatellen.
– Vankilasta vapautuneista valtaosa tarvitsee paljon palveluita. Aina on halvempaa hoitaa kuin jättää hoitamatta, Risen asiakasprosessien vastuualueen johtaja Anna Arola-Järvi sanoo.
Lisäksi on otettava huomioon myös muut asiat kuin vangin tarvitsemat palvelut.
– Jos onnistumme tulevaisuudessa ja asiakas motivoituu, kustannuksia säästyy myös siten, ettei vapautunut ei välttämättä syyllisty uusiin rikoksiin, eikä uusia uhreja tule.
Samoin ajattelee Kriminaalihuollon tukisäätiön Ulrika Järvinen.
– Jos rikoksentekijöitä kohtaan on vaikeaa tuntea myötätuntoa, voi asiaa ajatella kustannusten ja rikosten uhrien kautta.
Vaikka vapautuville vangeille toimivat palvelut ovat tärkeitä, vielä tärkeämpää on se, miten heidät kohdataan.
Vangin stigma on vahva ja noin 80 prosentilla heistä on vakavia kielellisiä ongelmia, eli usein käy niin, ettei vanki täysin ymmärrä, mitä viranomaiset hänelle puhuvat.
– He toivovat, että heidät kohdattaisiin ihmisinä: katsottaisiin silmiin ja puhuttaisiin ymmärrettävästi, Järvinen kertoo.
Millaisia ajatuksia juttu herätti? Keskustele aiheesta keskiviikkoon kello 23:een saakka!