Launeen omakotitaloalue Lahdessa on rakennettu pääosin 1940- ja 50-luvuilla. Noin 600 talon piipuista tuprahtaa edelleen usein savua ainakin lauantain saunapäivänä, vaikka osa taloissa on siirtynyt kaukolämpöön. Pelkästään puulla lämpiää enää harva talo.
Launeella on vuodesta 2020 mitattu savun mukana kulkeutuvia ilman bentsoapyreenejä (BaP), jotka kuuluvat polysyklisiin aromaattisiin hiilivetyihin eli PAH-yhdisteisiin. Pienhiukkasiin sitoutuvat PAH-yhdisteet syntyvät puun tai muun polttoaineen epätäydellisestä palamisesta. Monet PAH-yhdisteet, kuten bentso(a)pyreeni, lisäävät syöpäriskiä.
Ilmatieteen laitoksen mukaan kaupunki-ilmassa merkityksellisimmät PAH-yhdisteiden lähteet ovat puun pienpolton savukaasut ja tieliikenteen pakokaasut. Teollisuudessa PAH-yhdisteitä syntyy mm. valimoissa ja koksaamoissa.
Ympäristö- ja laatuinsinööri Kaarina Kähärin mukaan Launeen mittausasema kerää joka toinen vuorokausi 55 kuution ilmamäärästä bentsoapyreenipitoisuudet. Näytteet analysoidaan laboratoriossa. Mittauksia on tehty vuoden 2020 alusta alkaen, ja vuositasolla on pysytty tavoitearvossa.
Bentsoapyreenipitoisuuden vuosikeskiarvo ilmassa ei saa ylittää tavoitearvoa eli 1 nanogrammaa kuutiometrissä (ng/m³). Tavoitearvoa hipovia ja jopa ylittäviä pitoisuuksia on mitattu paljon polttopuuta käyttävillä pientaloalueilla sekä terästeollisuuslaitosten tuntumassa Raahessa.
– Tottakai mitä enemmän puuta poltetaan, niin sitä enemmän me näemme bentsoapyreeniä. Toinen asia on se, että bentsoapyreeni hajoaa auringonvalossa ja lämpimässä ilmassa helpommin, eli talvella on aina isompia pitoisuuksia, koska se hajoaa hitaammin ja puuta poltetaan enemmän. Tyynet pakkaspäivät on niitä aikoja, kun ilmansaaste jää ikään kuin leijumaan alueelle, Kaarina Kähäri kertoo Launeen mittausten tuloksista.
Tilastoista havaitsee, että BaP-pitoisuudet kohovat huimiksi talvikuukausina. Vuosinormi ylittyy välillä roimasti.
Launeen alueen asukkaat altistuvat talvikuukausina lyhytaikaisesti pienhiukkasten ja bentsoapyreenin vaikutuksille, mutta terveysvaikutuksia on vaikea arvioida.
– Pienhiukkasista voi sanoa, ettei sellaista alarajaa ole pystytty sanomaan, mistä ei tule terveyshaittoja. Bentsoapyreenin osalta näillä pitoisuuksilla vaikutuksia voi olla herkille väestöryhmille, esimerkiksi sydän- ja hengityselinsairaille, astmaatikoille, ja pienille lapsille.
Perusterveille aiheutuu lähinnä ärsytysoireita, yskää sekä hengenahdistusta.
Terveysvaikutuksia arvioidaan yleensä pitkällä aikavälillä, jolloin altistus kestää vuosia tai vuosikymmeniä. Launeen alueen kohdalla riski sairastua sydän- tai hengityselinsairauksiin lienee matala, koska altistus on lyhytaikaista, vaikkakin toistuvaa.
Savun hajuun joutuu tottumaan
Pari vuotta sitten Launeelle muuttanut Suvi Lehtinen työntelee lastenvaunuja pihamaallaan.
Isolla tontilla kasvaa vanhoja omenapuita ja istutuksia, joista havaitsee vuosikymmeniä vanhan omakotimiljöön. Pihasauna on nyt puuvarastona, vaikka haaveissa onkin saada se vielä joskus alkuperäiseen käyttöön.
Talo on liitetty kaukolämpöön, mutta sauna lämpiää puilla yleensä kerran viikossa.
– Kyllä niitä pienhiukkasia tulee ajateltua, etenkin jos saunapäivä osuu siihen lauantai-iltaan, mikä on varmaan yleisin saunapäivä, että kuinka paljon tässä alueella tulee yhteensä savua.
Lehtinen on tottunut Launeen alueella savun hajuun.
– Kyllä sen huomaa täällä alueella liikkuessa, etenkin talvella kunnon pakkaspäivinä, kun ei tuule. Jos käy kävelyllä, niin vaatteista haistaa savun ja sitten eri pinnoilta pihalta kertyy nokea. Huomaa, että täällä on paljon tulisijoja.
Vuoden alussa voimaan tulleen EU:n EcoDesign-direktiivi rajaa uusien tulisijojen ja varaavien takkojen päästöjä, mutta direktiivi ei koske vanhoja tulisijoja.
Kohonneiden energiakustannusten uskotaan lisäävän omakotitalojen puunpolttoa entisestään. Suvi Lehtinen sanoo, ettei aio luopua puunpoltosta, mutta toivoo ihmisten olevan huolellisia.
– Aiotaan jatkaa. Kyllä se on öljylämmitykseen ja muuhun verrattuna kuitenkin ihan ykkösvaihtoehto. Kun kiinnittää huomiota niihin ohjeisiin, mitä on, eli miten puut asettelee, miten ne sytyttää ja miten sinne pesään lisää puita, niin pystyy vaikuttamaan.
Lehtinen kertoo itsekin perehtyneensä tutkimuksiin, miten voi vaikuttaa päästömäärään. Hän toivoo, että talven savukiehkurat Launeen taivaalla ovat mahdollisimman värittömiä.
Savuhaitoista tulee vuosittain satoja ilmoituksia
Ympäristöministeriö julkaisi lokakuussa ohjeistuksen viranomaisille puun pienpolton savuhaittatapausten käsittelyyn. Savu aiheuttaa paikallisia terveys- ja viihtyisyyshaittoja, joiden selvittäminen voi olla haastavaa.
Puunpoltto toimivassa ja huolletussa tulisijassa on kuitenkin sallittua, eikä viranomainen voi puuttua asianmukaiseen puunpolttoon.
Puun pienpoltto on tärkeä osa keinovalikoimaa, jolla varmistetaan energian riittävyys tänä talvena. Kun puuta poltetaan nyt tavanomaista enemmän, on tärkeää huolehtia, että puuta poltetaan mahdollisimman puhtaasti, ministeriön erityisasiantuntija Katja Ohtonen muistuttaa ministeriön tiedotteessa.
Kaarina Kähärillekin savuhaittailmoitukset Lahdessa ovat tuttuja. Hänen mukaansa saattaa käydä niin, ettei puunpolttaja itse aina huomaa ongelmaa. Omakotitaloalueilla savunhaju on myös hyväksyttävä, ellei savu haittaa joka päivä. Ilmoitus ympäristönsuojeluviranomaisille vaatii Kähärin mukaan muuta.
– Kun savu on mustaa tai jotenkin ärsyttävää ja sitä tapahtuu usein. Tietty sietokynnys ihmisiltä oletetaan, että varmasti savu aina välillä haisee. Mutta jos sitä tulee kovin usein ja se on kovin tummanväristä ja haisee kovin pahalle, niin silloin voi ottaa viranomaisiin yhteyttä.
Poltettavan puun määrää vaikea arvioida
Monen suomalaisen polttopuut tulevat omasta metsästä, kun harvennusten jäljiltä kertyy sopivaa puuta. Polttopuukauppiailta on jo pitkin syksyä tullut viestiä, että tulevaksi talveksi varatut klapit alkavat jo olla myytynä.
Tärkeintä olisi polttopuuta pesään laitettaessa, että puu olisi kuivaa. Uudenkin tulisijan saa savuttamaan, jos puut ovat kosteita tai tulipesä huonosti sytytetty.
Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Mikko Savolahti muistuttaa, että pienhiukkasten miettimistä keskeisempää on pohtia mahdollisia terveyshaittoja. Tiiviisti rakennetulla omakotialueella puunpolton vaikutukset tuntuvat enemmän kuin haja-asutusalueella. Yhden talven vaikutusta on silti hankala mitata.
– Emme tiedä, kuinka paljon puunpoltto lisääntyy ensi talvena. Toinen haaste ovat epävarmuudet terveyshaittojen mallinnuksessa. Kansanterveystason arvioissa oletetaan tyypillisesti ihmisten altistuvan tietyille pitoisuustasoille vuosia tai vuosikymmeniä.
Tiedetään kuitenkin, että pienhiukkaset heikentävät ilmanlaatua. Ne voivat aiheuttaa välittömiä hengitystieoireita ja altistaa myös kroonisille sairauksille.
Pienhiukkasia tutkitaan ympäri maailmaa ja tiedetään, että alle 2,5 mikrometrin hiukkaset pääsevät kulkeutumaan ihmisen keuhkoihin, ja voivat aiheuttaa siellä matala-asteisen tulehduksen. Vakavimmillaan tulehduksesta voi seurata jopa sydänsairaus tai syöpä.
Suomessa suurin osa ulkoilman pienhiukkasista on kaukokulkeumaa ulkomaisista päästölähteistä.
– Jos ollaan tiiviisti rakennetulla pientaloalueella, missä on paljon puulämmitystä, niin kylminä talvipäivinä merkittävä osa hengitysilman pienhiukkasista voi olla peräisin lähiseudun tulisijoista, Savolahti sanoo.
Puulämmityksen kieltäminen ei Suomessa kuitenkaan ole noussut esiin tutkijoiden tai poliitikkojen puheissa ainakaan nyt, kun energiahuollon suhteen tilanne on haasteellinen. Puulämmityksen suosiota selittävät erityisesti puun halpa hinta ja huoltovarmuustekijät.
– Puunpolton lisääminen ei sinänsä ole toivottavaa, koska se aiheuttaa enemmän päästöjä kuin moni muu lämmitysmenetelmä. Positiivista kuitenkin on, että meillä on tarvittaessa mahdollisuus lämmittää kämppiä sillä tavalla. Pitää erottaa akuutti hätätilanne ja pitkän tähtäimen toiveet ja tavoitteet, ympäristökeskuksen erikoistutkija Mikko Savolahti kertoo.
Vuoden alussa voimaan tulleita Ecodesign-päästörajoja on hänen mielestään vaikea suoraan verrata tyypillisten suomalaisten laitteiden päästötasoon, koska mittaustavasta riippuu, millaisia päästöarvoja kulloinkin saadaan.
Tarvitaanko kannustimia tulisijojen uusimiseen?
Suomessa tulisijojen valmistajat olivat jo ennen uusia päästörajoja kehittäneet tuotteitaan ympäristöystävällisemmiksi.
Vaikka saunankiukaat eivät kuuluu päästöraja-asetuksen piiriin, niin mittauksissa niiden päästöjen on todettu pudonneen, kun tuloksia on verrattu 10 vuotta sitten valmistettujen kiukaiden päästöihin.
Kiukaita uusitaan todennäköisesti useammin kuin varaavia takkoja, joiden käyttöikä on huomattavasti pidempi. Avotakkaa tuskin kukaan käyttää lämmitykseen ja siinä palaminen on epäpuhtaampaa ja päästöjä syntyy.
Keskusteluissa on väläytelty Suomeen myös valtion uusimiskorvauksia tulisijojen vaihtamiseen. Ympäristöministeriön Katja Ohtonen kommentoi Yle Uutisille, että korkea energian hinta on jo nyt saanut monet hankkimaan tai uusimaan nykyaikaisia varaavia takkoja, joten julkinen kannustin on ehkä jo turha.
– Ollaan vielä aika kaukana siitä, että tällaista kannustinta otettaisiin käyttöön. Selvitys tulisijojen uusimiskannusteista olisi kuitenkin tarkoitus toteuttaa toivottavasti ensi vuonna, Ohtonen sanoo.
Tulevan talven päästöistä saadaan selvyyttä paremmin keväällä Ilmatieteen laitoksen ja esimerkiksi pääkaupunkiseudun osalta HSY:n ilmanlaatumittauksista. Pitoisuuksiin vaikuttaa kuitenkin voimakkaasti tulevan talven sää, joten tulokset saattavat olla vaikeasti tulkittavia.
Jos epäilee oman takkansa polttavan puita huonosti, niin Lahden Kaarina Kähäri vinkkaa kysymään kerran vuodessa käyvältä nuohoojalta neuvoa.
– Nuohooja on omakotitalon ja pientaloasukkaan paras ystävä. Kun nuohooja tulee, niin kannattaa haastatella ja kysyä, että paljonko sitä nokea oli siellä piipussa. Hän kyllä kertoo sen, onko tulisija kunnossa. Jos nokea oli paljon, se indikoi, etteivät puut ole palaneet puhtaasti.