Maataloudessa on tarjolla vaikeasti työllistyville runsaasti matalan kynnyksen työtä, jossa näkee tekemisensä jäljen. Vähintäänkin voi olla isännän, emännän tai kokeneemman työntekijän apuna. Tuolloin kielitaitokaan ei ole äärimmäinen este etenkään, kun tulkki kulkee nykyään taskussa. Useassa työssä kaksin tekeminen on tehokkaampaa ja turvallisempaa kuin yksin.
Eläintuotantotiloilla rutiininomaiset työt pyörivät ympäri vuoden ja vihannes- ja marjatiloilla käsityövaltaista työtä on kasvukaudella paljon. Näillä maatiloilla maahanmuuttajat ja ulkomainen sesonkityövoima kotimaisen ruuan tuottamiseksi onkin korvaamatonta, kuten COVID19-pandemian alkuvaiheessa nähtiin.
Kaltaisillamme kasvinviljelytiloilla, joilla tehdään jatkuvasti perusparannuksia, työtä rakentamisen, ojituksen ja huollon kanssa on viljelytöiden lisäksi runsaasti. Jos kaiken yrittää tehdä itse, jo valmiiksi pitkät päivät venyvät kohtuuttomiksi tai työt jäävät vain tekemättä.
Olen jopa joutunut toppuuttelemaan työintoa, kun vaakatasossa satava räntä ei ole haitannut kivenkeruuta pellolla kymmenen kilometrin työmatkapyöräilyn jälkeen.
Mikä olisi parempi keino kotouttaa maahantulijoita yhteiskuntaan kuin mielekäs tekeminen? Työnteko, johon kokemukseni mukaan useimmilla on suuri halu. Olen jopa joutunut toppuuttelemaan työintoa, kun vaakatasossa satava räntä ei ole haitannut kivenkeruuta pellolla kymmenen kilometrin työmatkapyöräilyn jälkeen.
Työ voi kuitenkin olla satunnaista ja vähintäänkin sääriippuvaista eikä työn ohjaamiseen ole kaikilla aikaa tai halua. Harva maatila pystyy työllistämään näillä edellytyksillä apuvoimaa ja vielä harvempi ihminen pystyy vastaanottamaan satunnaista työtä.
Samaan aikaan meillä on joukko ihmisiä, jotka ovat tottuneet työntekoon, mutta eivät pääse tekemään töitä. Turvapaikanhakijat tai tilapäistä suojelua saavat passivoitetaan heti Suomeen saavuttuaan ja tainnutetaan tylsyydellä. Jopa kuuden kuukauden karanteeni, mahdollisesti turvapaikkahakemuksen toistuva hylkääminen, henkilötunnuksen kuukausien odottelu, vastaanottorahan katkaisu, jos tienaa yli 150 euroa kuussa, estävät tehokkaasti integroitumista. Tervetuloa Suomeen parantamaan huoltosuhdetta!
Maahantulijoilla voisi tulevaisuudessa olla huoltovarmuutta parantava ja maaseutua elävöittävä rooli myös viljelijöinä.
Edellisten epäkohtien korjaamisen lisäksi ehdotan, että valtio ottaisi vastuulleen tulijoiden työllistämisen ohjatun työtoiminnan kautta kuten on tehty osatyökykyisten kanssa valtion Työkanava Oy:ssä.
Jo yhteiskuntaan integroituneet maahantulijat voisivat ohjata tuoreita maahan tulleita työhön yli kielimuurin. Yritykset ja yksityiset voisivat tilata yhden tai useamman työtekijän ohjaajan kanssa keikkahommiin, mikä voisi johtaa vakituiseenkin työpaikkaan. Valtionyhtiö maksaisi palkan ja lähettäisi asiakkaalle laskun perässä.
Monelle maatilalle ja pienyritykselle suora työllistäminen on taloudellisesti ja henkisesti vaikeaa, mutta satunnaiselle avulle olisi usein tarvetta.
Vastaava malli on ollut käytössä myös kotimaisten pitkäaikaistyöttömien kanssa, mutta erona maahantulijoihin on kokemukseni mukaan työkyky ja motivaatio. Me suomalaiset olemme monesti liian mukavuudenhaluisia, että haluaisimme työskennellä, jos on muitakin vaihtoehtoja, etenkään fyysisesti kuormittavassa työssä ulkona.
Sosiaaliturvan uudistaminen olisi erityisen tärkeää sesonkiluonteisten maataloustöiden ja muiden satunnaisten töiden vastaanottomahdollisuuden näkökulmasta, niin työttömälle kuin maahantulijallekin. Toki samalla tulee myös huolehtia, että ihmiset pääsevät osaamistaan vastaaviin töihin.
Ruumiillisen ulkotyön ei tarvitse olla kauhuskenaario.
Suomalaisen ruuantuotannon yhtenä harmina on viljelijöiden väheneminen. Maahantulijoilla voisi tulevaisuudessa olla huoltovarmuutta parantava ja maaseutua elävöittävä rooli myös viljelijöinä.
Lisäksi on mahdollista, että tulevaisuudessa ruoantuotannossa tarvitaan enemmän ihmistyötä, ainakin, jos halutaan parantaa tehokkuutta ja huoltovarmuutta. Nimittäin ihmisvoimin hoidetulta vihannesviljelmältä voi tulla jopa kymmenkertaisesti ruokaa ihmisille verrattuna konevoimin hoidettuun peltoon. Tällä hetkellä ihmistyö on korvattu pitkälti fossiilisella energialla.
Ruumiillisen ulkotyön ei tarvitse olla kauhuskenaario. Moni ihminen saattaisi voida hyvin, jos saisi tehdä merkityksellistä fyysistä työtä, etenkin jos työtä jakamassa on useita muita.
Meille maatilalla kesärengit ovat olleet tärkeitä ja olemme oppineet elämästä oman piirin ulkopuolella. Olemme kuulleet, millaista on lähteä vaaralliselle ja kalliille pakomatkalle, kun muut perheenjäsenet on jo tapettu tai kun oma koti on tuhoutunut Venäjän pommituksissa. Tai mitä elämä voi olla, kun raha ei riitä.
Vastavuoroisesti rengeille työ on ollut tärkeää. Se on tuonut monelle rutiinin arkeen, mahdollistanut avun lähettämisen kotimaahan ja osoittanut, että maahantulijaa arvostetaan Suomessa.
Juuso Joona
Kirjoittaja on Karjalan evakkojen jälkeläisiä ja viljelee maata viiden kilometrin päässä maamme itärajasta.
Kolumnista voi keskustella 14.1. klo 23.00 saakka.