Reilu kuukausi sitten pelattiin juniorien jääkiekko-ottelu, jonka loppuhetkien tapahtumia selvitellään yhä.
Tässä tapahtumien kulku tiivistettynä.
Lahden Pelicansin joukkueen 13-vuotias poika kertoi kyyneleet silmissä valmentajalleen, että hän joutui rasistisen solvauksen kohteeksi. Pelicansin valmentaja Juha Sokka komensi sen seurauksena joukkueensa pukukoppiin ja vaati ottelun erotuomareita selvittämään tilanteen.
Sokan mukaan toinen tuomareista kertoi kuullensa solvauksen, mutta sanoi, ettei osannut nimetä huutajaa. Peli päättyi sekavissa tunnelmissa. Sokan mukaan tuomarit eivät kuitenkaan vaatineet Pelicansin joukkueen jatkavan ottelua.
Mikä oli Jääkiekkoliiton vastaus ottelun tapahtumiin? Sokka sai kolmen ottelun toimitsijakiellon. Pelicansille mätkäistiin tuhannen euron sakko.
Mihin unohtui väitetyn rasistisen solvauksen käsittely?
– Kun on sana sanaa vasten, meidän on nojattava sääntöihimme ja käytettävissä oleviin keinoihin, kommentoi Jääkiekkoliiton kilpailupäällikkö Pirkka Antila Ilta-Sanomille.
Tapaus avattiin perinpohjaisesti Radio Suomessa kuultavassa Urheiluhullut-ohjelmassa.
Sokan mukaan heillä on useita todistajia, jotka kuulivat rasistisen huudon hallin katsomoon asti. Tämä ei Jääkiekkoliittoa kiinnostanut. Asiaa ei selvitetty.
Herätkää nyt siellä Jääkiekkoliiton norsunluutornissa!
Teitä siis kiinnostaa enemmän se, että alle 13-vuotiaiden junioripelin (joka oli maalien muodossa jo ratkennut, eikä pelin voittajasta ollut epäselvyyttä) viime minuutit pelataan pilkulleen sääntökirjan mukaan kuin se, että puuttuisitte epäiltyyn rasismiin, josta on valitettavan vahvat näytöt.
Päätteleekö Jääkiekkoliitto, tarkemmin ottaen sen kilpailupäällikkö Antila, että solvauksen kohteeksi joutunut poika valehtelee? Valehteleeko myös joukkueen valmentaja? Valehtelevatko kaikki huudon kuulleet?
Valmentaja Sokka kertoi Urheiluhulluissa, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun kyseinen pelaaja joutui kestämään rasistista huutelua. Tällä kertaa poika kertoi solvauksen sisältäneen kaksi sanaa. Ensimmäinen alkaa v-kirjaimella ja toinen sana on se pahin loukkaus, n-sana. Aiemmin häntä on muun muassa vaadittu palaamaan ”sinne, mistä on tullut”.
Jokainen hitusenkin inhimillisyyttään säilyttänyt ihminen ymmärtää, mitä tuollainen tekee murrosikää lähestyvälle teinipojalle. Urheiluharrastamisen tulisi olla kaikille turvallista. Urheilu on vihoviimeinen paikka rasismille, kuten kirjailija Minna Lindgren asian Urheiluhulluissa tiivisti.
Mutta se ei näytä kiinnostavan Jääkiekkoliittoa tippaakaan. Tärkeintä on, että pelit pelataan sekunnin tarkkuudella otteluohjelman ja sääntöjen mukaan.
Pienen pojan kyyneleitä ei löydy sääntökirjan sivuilta. Ne pitäisi ottaa tosissaan. Se edellyttäisi, että Jääkiekkoliitosta löytyisi joku, joka välittää urheilua tärkeämmistä asioista.
– Väite siitä, että Jääkiekkoliitto suhtautuisi vähättelevästi rasismiin on täysin väärä ja subjektiivinen. Liitto suhtautuu vakavasti kaikenlaiseen syrjivään ja loukkaavaan käytökseen, kilpailupäällikkö Antila sanoi IS:lle.
Paperilla kaikki varmasti näyttää juuri noin hyvältä kuin Antila kuvailee. Samoja korulauseita on tapaukseen liittyen toistellut myös Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Harri Nummela.
Nuo ylevät lauseet ovat valitettavasti valovuoden päässä siitä, mitä todellisuudessa tapahtuu. Ja se on karmivaa. Kun näin vakava asia jätetään tutkimatta perusteellisesti, ollaan tuhon tiellä.
Olisi edes Kalervo Kummola jyrähtämässä. Mutta ei. On vain korvia vihlova hiljaisuus.