Turva-alan voimankäyttö on noussut viime päivinä polttavaksi puheenaiheeksi Suomessa. Vartijaksi aiemmin soluttautunut kuvataiteilija Pilvi Takala toivoo, että hänen videoteoksensa Close Watch raivaisi entisestään tietä keskustelulle, jolle on ilmiselvästi tarvetta.
Poliisilla on tällä hetkellä tutkittavana yhteensä 24 tapausta asiakokonaisuudessa, jossa useita Avarn Securityn järjestyksenvalvojia epäillään pahoinpitelyistä pääkaupunkiseudun juna-asemien lähettyvillä.
Takalaa uutiset eivät yllättäneet.
– Teot ovat järkyttäviä, mutta olen siitä tosi onnellinen, että juttu on saatu tutkintaan siitä huolimatta, että uhrit eivät ole tehneet rikosilmoituksia. Usein voimankäytön kohteiksi joutuu ihmisiä, jotka ovat eri syistä heikossa asemassa ja jotka eivät koe, että virkavalta voisi suojata heitä.
Takalan teoksessa seurataan työpajaa, jonka hän järjesti vartijakollegoilleen projektinsa lopussa – paljastuttuaan taiteilijaksi. Sitä ennen hän oli kouluttautunut järjestyksenvalvojaksi ja työskennellyt puolisen vuotta ”uudessa ammatissaan” kauppakeskuksessa. Työnantaja, turva-alan yritys Securitas, oli mukana juonessa ja sai Takalalta arvokkaita havaintoja ja kehitysideoita.
Turva-alan työkulttuuria ja kirjoittamattomia sääntöjä tutkiva videoteos Close Watch nähdään Espoon modernin taiteen museossa helmikuun ensimmäisestä päivästä alkaen. Ensiesityksensä se sai Venetsian biennaalissa keväällä 2022.
”Useinkin toistuva voimankäyttö on ok”
Vartijanuransa aikana Takala havaitsi useita mahdollisia syitä sille, että tilanteet voivat eskaloitua liialliseksi voimankäytöksi ja väkivallaksi. Ensinnäkin koulutusjakso on lyhyt neljän viikon rupeama, jos mielii järjestyksenvalvojaksi julkisiin tiloihin kuten juna-asemille tai kauppakeskuksiin. Alaa vaivaa jatkuva työvoimapula.
– Neljässä viikossa oppii lain, joka säätelee sitä työtä, mikä on tietysti äärimmäisen tärkeää. Mutta voimankäyttö, sitä on se muutama päivä. En kokenut kurssin jälkeen olevani valmis työhön, Takala toteaa.
Moni alalle kouluttautunut jakanee tunteen Takalan kanssa. Tapana onkin, että vanhemmat kollegat kouluttavat tulokkaita työn ohessa. Sattumalla on siis monessa asiassa näppinsä pelissä: kenen kanssa saa ensikosketuksen varsinaiseen työntekoon, ja millaisia tilanteita ensimmäisten vuorojen aikana tulee vastaan.
– On monia tapoja tehdä vartijan työtä, ja mukana on voimankäytön ihannointia. Jotkut tykkäävät käyttää voimaa, toiset selviävät lähes kaikista tilanteista puhumalla.
Nyrkkisääntönä voi Takalan mukaan pitää, että rohkeus on valttia. Alalla tarvitaan ihmisiä, jotka uskaltavat mennä tilanteisiin. Niinpä myös aggressiivisesti käyttäytyvät kollegat saavat toiminnalleen hiljaisen hyväksynnän.
– Suurin osa oli sitä mieltä, että useinkin toistuva voimankäyttö on ok, kunhan toiminta on laillista. Siinä rajalla on mielestäni paljon tilanteita, joiden ei pitäisi olla osa työkulttuuria.
Takala törmäsi yhden kerran tilanteeseen, jossa kysymys oli kollegan selvästä ylilyönnistä, ehkä jopa laittomuudesta.
– Se tuomittiin työyhteisössä saman tien, mutta en tiedä, oliko reagointi työnantajan puolelta riittävää.
Univormut vastaan kansalaiset
Vartijoiden voimankäytön itsestään selvä kääntöpuoli on se, että he joutuvat laittamaan itsensä likoon pienellä palkalla. Duuni voi olla likaista ja vaarallista. Se voi olla myös pelottavaa.
– Alalla syntyy herkästi työkulttuuri, jossa vastakkain ovat me univormuissa ja ne tavalliset kansalaiset – silloin syntyy tilanteita, joissa suojellaan työkaveria ja ylilyöntejä katsotaan läpi sormien. Joko ei uskalleta puhua tai lähdetään toimintaan mukaan.
– Ja toisaalta kysymys on nopeista tilanteista, omasta turvallisuudesta. Joku voi turvautua voimankäyttöön, koska ei halua jäädä katsomaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Jälkeenpäin kameroista voi nähdä, että vaaraa ei ollut, mutta silloin kunnioitetaan tilanteessa olleen ratkaisua.
Takala on sitä mieltä, että liiallinen voimankäyttö ja väkivalta ovat väistämättömiä ilmiöitä turva-alalla.
Poliisi on todennut, että Avarn Securityn tapauksessa uusia epäilyjä saattaa vielä ilmaantua.
– Omassa kohteessani työkulttuuri oli sellainen, ettei noin räikeä toiminta olisi ollut mahdollista. Toivottavasti tämän teoksen äärellä voidaan keskustella käytännönläheisesti siitä, millaisia käytäntöjä, työkulttuureja ja lakeja turva-alalla on, ja miten niitä voisi parantaa.
Työnantajanakin Takala pyrkisi kehittämään keskustelukulttuuria, sillä voimankäyttötilanteet voivat olla traumaattisia puolin ja toisin.
– Lisäksi turva-alalta pitäisi purkaa syrjintää tuottavia rakenteita. Syrjintä ja liiallinen voimankäyttö liittyvät toisiinsa. Voimankäytön kohteeksi voi joutua syrjinnän takia, ja samasta syystä oikeutta on vaikea saada.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 4.1. kello 23:een saakka.
