Oletko koskaan kuullut vankomysiinistä? Luultavasti et, ja toivottavasti sinun ei tarvitsekaan kuulla.
Vankomysiini on Suomen sairaaloissa harvoin käytetty antibiootti, mutta henkeä uhkaavan sairaalabakteerin hoidossa se saattaa olla potilaan viimeinen oljenkorsi. Vankomysiiniä on vaikea korvata muilla lääkkeillä.
Antibioottiin tarvittavien aineiden tuotantoa hallitsee lähes yksinomaan Kiina.
Asetelma tekee Suomesta haavoittuvaisen: Kiina voisi halutessaan estää lääkeaineen viennin, jos se haluaisi aiheuttaa Euroopalle jostain syystä haittaa tai lääkkeestä olisi pulaa.
Vankomysiini on vain yksi esimerkki laajasta ongelmasta. Kiinalla on lähes monopoliasema monien tuttujen peruslääkkeiden markkinoilla, sillä se hallitsee useiden antibioottien ja särkylääkkeiden vaikuttavien aineiden tuotantoa.
Tässä tutkija kertoo, miksi tämä voi vaarantaa suomalaistenkin terveyden:
Syynä saatavuusongelmiin voisi olla esimerkiksi onnettomuus tehtaalla Kiinassa tai uusi maailmanlaajuinen pandemia, joka sulkisi rajat, sanoo Turun yliopiston tutkija Liisa Kauppila.
Syy voisi olla myös poliittinen, jolloin Kiina saattaisi sotkea lääkkeen saatavuuden tahallaan.
– Sekin on mahdollisuus, johon pitää varautua, Kauppila sanoo.
Kiina on viime vuosina muuttunut entistä autoritaarisemmäksi, ja samalla siitä on tullut kauppakumppanina arvaamattomampi.
Jos Eurooppa joutuisi Kiinan kanssa vastakkain ja kohdistaisi siihen esimerkiksi kauppapakotteita, Kiinan vastatoimet saattaisivat johtaa vakaviin ongelmiin. Tällainen tilanne voisi syntyä, jos Kiina esimerkiksi puuttuisi Ukrainan sotaan tai hyökkäisi Taiwaniin.
Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan on herättänyt myös Suomen pohtimaan Kiinan kanssa käytävään kauppaan liittyviä riskejä. Ulkoministeriö julkaisee tänään perjantaina laajan selvityksen Suomen kaupan Kiina-riippuvuudesta.
Liisa Kauppila on mukana toisessa tutkimuksessa, jossa selvitetään Suomen Kiina-riippuvuutta eri toimialoilla. Sen tulokset julkaistaan myöhemmin tänä vuonna. Vankomysiiniriippuvuus on yksi tapauksista, joita tutkimuksessa tarkastellaan.
Eurooppa ja Yhdysvallat ovat hyvin riippuvaisia Kiinan lääkeainetuotannosta. Vaikka itse lääke olisi valmistettu Euroopassa, usein sen valmistuksessa tarvittavat aineet tulevat Kiinasta.
Lääketeollisuudesta ei ole olemassa maailmanlaajuista selkeää dataa. Asiantuntijat arvioivat, että jopa 90 prosenttia yleisimpien antibioottien vaikuttavista aineista eli API-aineista tuotetaan Kiinassa. Tämä arvio sai myös EU:n huolestumaan asiasta pari vuotta sitten.
EU-parlamentin tietojen mukaan noin kaksi kolmannesta EU-alueella myytävien lääkkeiden API-aineista tehdään Kiinassa tai Intiassa.
Myös monien tärkeiden valmiiden lääkkeiden tuotanto keskittyy yhä enemmän Itä-Aasiaan. Kiinan merkitystä lisää se, että Intian lääketeollisuus on hyvin riippuvainen Kiinan API-aineiden tuotannosta.
Lääkkeet ovat osa isompaa kuvaa. Euroopan riippuvuus Kiinasta on laaja-alaista ja monimutkaista.
Jos Venäjän öljystä ja kaasusta luopuminen oli Euroopalle vaikeaa, Kiinan kanssa kaupankäynnin lopettaminen olisi käytännössä mahdotonta.
Lukemattomat arkipäivän tavarat ja palvelut ovat tiukasti kietoutuneita Kiinan tuotantoketjuihin. Ajatellaanpa vaikka liikkumista.
Unohda Tesla ja Elon Musk. Maailman valloittaa kiinalainen CATL!
Se on maailman suurin sähköautojen akkujen valmistaja, joka tekee akkuja muun muassa Volkswagenille, Nissanille ja myös Teslalle.
Toisin kuin Eurooppa, Kiina ymmärsi jo kauan sitten rakentaa sähköauton akkujen koko tuotantoketjun. Raaka-aineita Kiinalla on itsellään, ja se on myös ostanut akkumineraaleja tuottavia kaivoksia ja jalostuslaitoksia Afrikasta ja Etelä-Amerikasta. Akut valmistetaan Kiinassa, jossa myös kootaan sähköautoja.
Kiinalla on siis näpeissään koko systeemi.
Kiinassa valtio määrää, mitä yritykset kehittävät ja tekevät. Malli on tehokas ja toimiva.
Siksi esimerkiksi kymmenestä maailman suurimmasta sähköauton akkujen valmistajasta kuusi on kiinalaisia.
Sama pätee lääketeollisuudessa: Kiinan valtio on tukenut lääkeaineiden tuotantoa, mikä on antanut yrityksille ison kilpailuedun.
Se, miksi olemme päätyneet tähän jamaan, johtuu paljon omista valinnoistamme.
Monissa Euroopan maissa esimerkiksi ympäristöä kuormittavat kaivokset ja metallien jalostus on ajettu alas. Muut maat ovat saaneet tehdä niin sanotun likaisen työn puolestamme.
Koronapandemia ja viimeistään Venäjän raaka hyökkäyssota Ukrainaan herättivät Euroopan lopullisesti. Ääni kellossa muuttui: nyt puhutaan siitä, kuinka kriittisten raaka-aineiden tuotanto on saatava omiin käsiin.
– Litium ja harvinaiset maametallit alkavat olla taloudellemme tärkeämpiä kuin öljy ja maakaasu. [– –] Emme saa tulla taas riippuvaisiksi, sanoi Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen syyskuussa.
Suomessa on paljon lupaavia akkumineraalien esiintymiä kuten esimerkiksi litiumia, kertoo asiantuntija:
Uusia tietoja mineraaliesiintymistä tulee koko ajan. Helmikuussa uutisoitiin harvinaisten maametallien esiintymästä Savukoskella Lapissa.
Kiire on kuitenkin kova. Tällä hetkellä EU, Yhdysvallat ja Kiina rynnivät kilpaa niiden maiden pakeille, joilla on tärkeitä mineraaleja. Kaikkien pitää varmistaa oma pärjäämisensä, että oma teollisuus pysyy hengissä.
Oman kokonaisen tuotantoketjun rakentamiseen menee aikaa. Viime vuosina EU:ssa on alettu rakentaa akkukennotehtaita, joissa tapahtuu akunvalmistuksen loppupään rahakkain vaihe. Mutta mineraalien etsintä, kaivaminen ja jalostaminen on pitempi prosessi.
Pelissä pitäisi olla nopea, sillä Kiina on.
Kiina hallitsee monia muitakin tuotteita, joita Eurooppa tarvitsee, kun se pyrkii irti öljystä ja kaasusta.
Yhä useampi suomalainen on reagoinut nouseviin sähkön hintoihin hankkimalla katolleen aurinkopaneelit.
Harva on tullut miettineeksi, että niissäkin olemme pahasti Kiina-koukussa.
Kiinan osuus paneelien tärkeimmistä valmistusvaiheista on peräti 80 prosenttia.
Onko Kiina tarkoituksella hankkiutunut asemaan, jossa se hallitsee strategisesti tärkeitä tuotteita?
Näin sanoo tutkija Liisa Kauppila:
Kauppila ei usko, että Kiina lähtisi kovin helposti tekemään esimerkiksi lääkeainetuotannostaan asetta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Suomen pitäisi ottaa tätä mahdollisuutta huomioon.
Hän vertaa asiaa sotilaalliseen maanpuolustukseen. Sotaan varaudutaan, vaikka konfliktia pidettäisiin epätodennäköisenä.
– Saman pitäisi päteä terveysturvallisuuteen, Kauppila sanoo.
Yksi varoittava esimerkki Kiinan painostuksesta on olemassa mineraalien puolelta.
Kiina keskeytti harvinaisten maametallien viennin Japaniin vuonna 2010, kun maat riitelivät laivoista kiistellyllä merialueella. Hinnat nousivat jyrkästi. Kyseiset metallit ovat välttämättömiä monille länsimaisille teknologioille ohjuksista ja asejärjestelmistä lähtien.
Moni suomalainen on joutunut jo kokemaan, mitä lääkepula tarkoittaa. Suomessa on viime aikoina ollut lääkkeiden saatavuusongelmia, jotka ovat johtuneet muun muassa koronapandemiasta ja energiakriisistä.
Yksittäisellä ihmisellä ei juuri ole keinoja korjata tilannetta. Lääkkeiden hamstraaminen ainoastaan pahentaa ongelmaa.
Suomikaan ei pysty ratkaisemaan asiaa yksin, Liisa Kauppila sanoo. Lääkkeiden saatavuuden turvaamiseksi tarvitaan nopeasti EU-tason ratkaisuja. Euroopan pitäisi vähintään olla valmis tuottamaan lääkkeitä kriisitilanteessa. Vaikuttavia aineita pitäisi ostaa useammasta maasta, ei vain Kiinasta.
Täydellinen irtautuminen Kiinasta on mahdotonta, olivat kyseessä sitten lääkkeet, akut tai aurinkopaneelit. Kauppilan mukaan se ei ole edes tarpeellista.
Hän puhuu vauhtisokeudesta: yhtäkkiä ajatellaan, että Kiinasta on päästävä eroon, kun sen kanssa on vuosikymmenten ajan rakennettu kauppaa.
– Pitää muistaa, että Kiina ei ole Venäjä. Meillä ei ole Venäjän hyökkäyksen vuoksi tarvetta irrottautua Kiinasta kokonaan.
Toisaalta Kauppila pitää keskustelua terveenä merkkinä. Tietyissä asioissa kuten antibioottiriippuvuudessa on liu’uttu vaaralliseen tilanteeseen.
– Ehkä joskus tarvitaan lievä paniikin tuntu, jotta asioita lähtee tapahtumaan. Mutta missään nimessä me emme tule kokonaan irrottautumaan Kiinasta eikä sellaiseen ole tarvetta.
Juttua varten on haastateltu myös johtavaa tutkijaa Mikko Pihlatietä VTT:stä ja tutkimusprofessori Mikael Mattlinia Ulkopoliittisesta instituutista.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta lauantai-iltaan 4.3. kello 23:een asti.