Viime keväänä pieni Savonranta heräsi eloon, kun viitisenkymmentä sotaa paossa ollutta ukrainalaista saapui kylälle.
Nyt siellä asuu enää kolme ukrainalaisperhettä. Osa Savonrannalla asuneista ukrainalaisista on palannut takaisin kotimaahansa, ja osa on siirtynyt asumaan Savonlinnaan, jossa on lähin vastaanottokeskuksen toimipiste.
Mikkelin vastaanottokeskuksen johtaja Otto Leppä perustelee ukrainalaisperheiden siirtymistä maahanmuuttoviraston laatukriteereillä. Niiden perusteella vastaanottopalvelut eivät voi pääsääntöisesti sijaita yli 35 kilometrin päässä ukrainalaisille vuokratuista asunnoista.
Savonrannalta on Savonlinnaan noin 60 kilometriä.
– Meillä on ollut siellä pari asuntoa, jotka olemme vuokranneet. Niiden asukkaat siirrettiin viime elokuussa Savonlinnaan ihan sen takia, että saamme ihmiset vähän lähemmäksi heidän palveluitaan, Leppä sanoo.
Savonrantalainen Kari Jääskeläinen on auttanut kylän ukrainalaisia alusta lähtien.
– Täällä oli valmis sosiaalinen verkosto heille, kaikki oli järjestetty valmiiksi. Heillä oli turvallinen ja hyvä olla täällä.
Jääskeläinen kertoo viimeisimpien ukrainalaisperheiden siirtyneen Savonrannalta Savonlinnaan loppiaisen tienoilla.
– Meiltä siirrettiin osittain pakolla Savonlinnaan asumaan näitä perheitä: osa ei varmaan olisi halunnut lähteä täältä mihinkään.
Jääskeläinen sanoo vuokranmaksun olleen kynnyskysymys.
– Sen takia nämä ihmiset joutuivat lähtemään pois Savonrannalta.
Kari Jääskeläinen kertoo Savonrannalta lähteneen pois parisenkymmentä ukrainalaista puolen vuoden sisällä. Jääskeläisen käsityksen mukaan kaikilta ei kysytty heidän haluaan lähteä. Tai jos kysyttiinkin, niin asia esitettiin siten, että heille ei jätetty vaihtoehtoa.
Mikkelin vastaanottokeskuksen johtaja Otto Leppä kiistää ukrainalaisperheiden siirtymisen Savonlinnaan olleen pakkosiirtoja. Hän kertoo perheiden tehneen itse lähtöpäätöksensä.
– Usein ne päätökset perustuvat aika pitkälti siihen, että esimerkiksi kausityöt ovat loppumassa, eikä ole mahdollisuutta jatkaa asumista Savonrannalla. Me emme voi myöntää vastaanottorahaa vuokrien maksamiseen, vaan yksityismajoitus pitää jokaisen järjestää itse, Leppä sanoo.
Hän sanoo, että ketään ei pakoteta asumaan Savonlinnassa, eikä ketään estetä järjestämästä omaa asuntoa.
Leppä myöntää kuitenkin, että vastaanottokeskuksella on merkittävä toimivalta ihmisten siirtämiseen.
– Ymmärtääkseni mitään suuria ongelmia siirrosta ei ole ollut, vaan he ovat ymmärtäneet tilanteen.
Kari Jääskeläinenkin sanoo, että osa ukrainalaisista halusi asumaan kaupunkiin.
– Meille tuli vajaa vuosi sitten ukrainalaisia isommista kaupungeista, pienistä maaseututaajamista ja kaupunkialueiden lähiöistä. Jokaisella on tietysti toiveena, että voisi asua omanlaisessa ympäristössä.
Kahden lapsensa kanssa Savonrannalle jäänyt Tetjana Vinitska on vuokrannut asunnon omilla palkkarahoillaan. Kylän tyhjentyminen muista ukrainalaisista on vaikuttanut etenkin hänen lastensa elämään.
Yläkoulu- ja eskari-ikäisten lasten kaverisuhteiden katkeaminen näkyy arjessa.
– He ovat yksinäisiä, kun eivät voi kommunikoida ukrainankielisten kavereidensa kanssa, Vinitska sanoo.
Kari Jääskeläistä huolettaa kylän koulun tilanne. Savonlinnan kaupungin sivistystoimi on suunnitellut Savonrannan koulun yläluokkien siirtämistä Kerimäen kouluun ensi syksystä lähtien. Jos siirto toteutuu, yläkoululaisten päivittäiset koulumatkat venyvät yli 60 kilometriin.
– Toivoimme ukrainalaislapsista pelastusta koulullemme, Jääskeläinen sanoo.
Savonrannan vanhempainyhdistyksen keräämään adressiin yläkoulun säilymisen puolesta tuli yli 450 allekirjoitusta.
Savonlinnan seudulla on tällä hetkellä reilut 400 ukrainalaista. Otto Leppä kertoo osan heistä asuvan kuntamallin mukaisessa majoituksessa tai järjestäneen itse majoituksensa. Savonlinnan vastaanottokeskuksen vuokraamat asunnot sijaitsevat kaupungin keskustaajaman alueella.
Vastaanottokeskuksen Savonlinnan toimipisteen alueeseen kuuluvat myös Rantasalmi, Sulkava ja Enonkoski. Vaikka Rantasalmi sijaitsee yli 40 kilometrin päässä Savonlinnasta, siihen ei sovelleta kilometriperusteisia laatukriteereitä.
Otto Leppä kertoo, että Rantasalmen tapauksessa kysymys on kuntamallisopimuksesta.
– Me ostamme kuntamallin mukaisesti majoituspalveluita Rantasalmelta, jolloin kunnassa on palkattuna vastaanottopalveluiden lähityöntekijä. Silloin ei haittaa, vaikka sosiaalityöntekijä ja sairaanhoitaja olisivat vähän kauempana.
Savonrantaan ei voi kuitenkaan soveltaa Rantasalmen kaltaista kuntamallisopimusta kuntaliitoksen takia. Savonrannan kunta liittyi Savonlinnan kaupunkiin vuoden 2009 alussa.
– Jos Savonranta olisi itsenäinen kunta, niin silloin se olisi ollut paljon mahdollisempaa, Leppä sanoo.
Tetjana Vinitskalle Savonranta on kuin toinen koti. Hän tuli lastensa kanssa kylälle vuosi sitten maaliskuussa. Perhe on viihtynyt tuoreessa vuokrakodissaan.
– Minulla on töitä ja meillä on katto pään päällä. Täällä on rauhallista asua, Vinitska sanoo.