Muistatko vielä dominoteorian?
Lyhyt kertaus: Kylmän sodan vuosina Yhdysvalloissa ajateltiin, että valtiot olivat kuin jonoon asetettuja dominopalikoita. Kun jonon ensimmäinen nappula kaatui, se työnsi toista ja kohta kaikki palikat olivat kumossa eli kommunistien käsissä.
Tämä ajattelu vei amerikkalaiset Vietnamiin ja moneen muuhunkin maahan tappamaan ja kuolemaan, jotta palikat eivät vain lähtisi kaatumaan.
Nyt Yhdysvallat on lähtenyt Ukrainan suurimmaksi aseelliseksi tukijaksi. Ja dominoteoriasta puhutaan jälleen niin Washingtonissa kuin Brysselissäkin.
Tällä kertaa Ukraina mielletään nappulaksi, jonka takana on Moldovan ja Armenian kaltaisia Venäjän naapurimaita. Ovat siellä jonon hännillä Baltian maat ja Suomikin.
– Jos Venäjä tulee saavuttamaan sodalla jotain, se antaa sille kannusteen jatkaa sotaa jossain muualla, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps.) muotoili Helsingin Sanomille helmikuussa.
Halla-aho ei ole näkemyksineen yksin.
– Kun republikaanisenaattori Mitch McConnell ja kumppanit sanovat, että Yhdysvalloilla on elintärkeä intressi Ukrainassa, he eivät tarkoita, että Ukrainan sortuminen uhkaisi suoraan Yhdysvaltoja, kirjoittaa historioitsija Robert Kagan arvostetussa Foreign Affairs -lehdessä.
– He tarkoittavat, että Ukrainan sortuminen uhkaisi liberaalia maailmanjärjestystä, Kagan jatkaa.
Mutta ovatko Halla-aho ja senaattori McConnell oikeassa?
Vietnam päätyi kommunistien hallintaan, mutta pelätty ketjureaktio jäi näkemättä.
Ukrainan häviöstä lähtevä dominoefekti on ehdottomasti mahdollinen, mutta onko se todennäköinen? Tai väistämätön? Tähän tuskin kenelläkään on varmaan vastausta.
– Dominoteoria on suosittu, koska se on yksinkertainen tapa katsoa maailmaa. Sen juuret ovat toisen maailmansodan synnyssä. Ajatus on, että ei saa antaa periksi tuumaakaan tai sitten se kostautuu myöhemmin muualla, sanoo kansainvälisen politiikan ja historian professori Jussi Hanhimäki Geneva Graduate Institutesta.
Kylmään sotaan erikoistuneen Hanhimäen mukaan dominoteorian varsinaisesta paluusta ei voi puhua, koska se ei ole koskaan edes poistunut kansainvälisen politiikan näyttämöltä.
Nyt ajatus on vain noussut uudelleen pintaan.
– 1970-luvun lopulla amerikkalaiset halusivat Neuvostoliiton epäonnistuvan Afganistanin miehityksessä. He pelkäsivät, että voitto houkuttelisi Kremlin iskemään seuraavaksi Persianlahden öljymaihin ja palikat lähtisivät siitä kaatumaan.
2000-luvun alussa George Bush Jr uskoi, että vallanvaihto Irakissa voisi johtaa laajempaan demokratisoitumiseen Lähi-idässä.
Kummatkin arviot Afganistanin ja Irakin merkityksestä menivät metsään.
Vaikka dominoteoria ei selittäisikään kovin hyvin maailman tapahtumia, sillä on kuitenkin merkitystä, koska monet vallanpitäjät uskovat siihen.
Venäjän johdossa on viime vuosina pelätty länsimielisten värivallankumousten leviämistä yhdestä naapurimaasta toiseen ja lopulta Moskovan kaduille.
Tällaiset pelot ovat osaltaan saaneet Venäjän sekaantumaan naapurivaltioiden politiikkaan.
Eurooppalaiset ja amerikkalaiset päättäjät pelaavat osin eri dominoilla. Yhdysvalloille tärkeimmät nappulat ovat nykyään Aasiassa ja Tyynellämerellä.
Kun Venäjä aloitti runsas vuosi sitten suurhyökkäyksen Ukrainaan, Taiwanin sosiaalisessa mediassa alkoi kiertää fraasi “Ukraina tänään, Taiwan huomenna”.
Valtioiden niputtaminen yhteen on somessa helppoa.
Sotastrategisesti Ukrainaa ja Taiwania erilaisempia maita on vaikea keksiä. Jälkimmäinen on saari voimakkaan suurvallan vieressä.
Maita kuitenkin yhdistää se, että kumpaakin uhkaa autoritaarinen suurvalta ja selvityäkseen ne tarvitsevat lännen tukea. Jakamalla nyt Ukrainalle aseita Yhdysvallat ei viesti päättäväisyyttään yksin Venäjällä.
– Kiina varmasti seuraa, miten länsi toimii Ukrainan suhteen. Kiinalle sota on opettanut ainakin sen, että sotilaallisen voiman käyttö on aina arvaamatonta, professori Hanhimäki pohtii.
Yhdysvaltojen entinen puolustusministeri Robert McNamara filosofoi aikoinaan, että kaikki sotatoimet ovat pohjimmiltaan viestintää – tapa puhua nykyisille tai tuleville vastustajille.
Eri asia toki on, haluaako Kiina kuunnella.