Valtionvelka pelottaa suomalaisia.
Ylen teettämän kyselyn mukaan se huolestuttaa suomalaisia jo yhtä paljon kuin ilmastonmuutos.
Myös nuoriso kammoaa velkaa kuin ruttoa.
Valtion nuorisoneuvoston mukaan yli puolet 18–29-vuotiaista on sitä mieltä, että valtionvelka on saatava pikaisesti kuriin – ”riippumatta siitä, millaisia etujen ja hyvinvoinnin leikkauksia siitä kansalaisille seuraa”.
Eduskuntavaaleistakin näyttää tulevan velkavaalit.
Valtiovarainministeriö antoi askelmerkit julkaisemalla vaalien alla menoleikkauksia ja verouudistuksia hintalappuineen. Seuraavalla hallituskaudella tulisi virkamiesten mukaan säästää kuusi miljardia euroa, seuraavalla kolme miljardia.
Poliitikkojen puheista saa käsityksen, että elämme kriisissä.
Onko syytä paniikkiin?
– Keskustelu on hiukan ylimitoitettua, ehkä voisin sanoa, että hysteeristä, sanoo Helsingin yliopiston mikrotaloustieteen professori Hannu Vartiainen.
– Se on tietysti luonnollistakin poliittista retoriikkaa vaalien alla. Se kuitenkin yksinkertaistaa kysymystä siitä, mistä valtion taloudessa ja velassa on kysymys.
Vartiaisen mukaan keskustelu jumittaa yksinomaan velan määrässä – vaikka keskeisempää on se, mihin velkaa käytetään.
– Sillä on valtava ero, käytetäänkö sitä investointeihin ja rakenteellisiin toimiin, jotka edistävät talouden ja yhteiskunnan kehittymistä pitkällä aikavälillä – vai käytetäänkö sitä johonkin, joka tukee kansalaisten hyvinvointia vain tällä hetkellä.
Suomen on selvittävä väestön ikääntymisestä, uudistettava elinkeinorakennettaan, hoidettava mittavia korjausvelkoja, parannettava tuottavuuttaan ja koulutettava väestöään. Siihen tarvitaan investointeja, joita Vartiaisen mukaan kannattaa jatkossakin tehdä vaikka velaksi.
Eikö Suomen velkaantumisen taso huoleta?
– Velkaantumisen tasoon on syytä kiinnittää huomiota. Mutta olemmeko me ”Kreikan tiellä”? Siitä ei ole kysymys, eikä kansainvälisillä rahoitusmarkkinoillakaan näin tulkita.
Suomen luottoluokitus on AA+, eli toiseksi paras mahdollinen. Vartiaisen mukaan siinä on ainakin osittain kyse myös siitä, että Suomella on maine maana, joka suhtautuu velkaan vakavasti.
– Voi siinä poliittisessa keskustelussa näkyvässä velkahysteriassa olla siis hyväkin puolensa.
Vartiainen ei ole ainut, joka hämmästelee synkkää velkapuhetta. Taloustieteilijä Sixten Korkman totesi tällä viikolla Helsingin Sanomien artikkelissa, että ”velkapuheissa on ollut kuultavissa oikeiston pelottelun retoriikkaa”.
Sitä ei tietenkään voi kukaan olla huomaamatta, mihin suuntaan velkakäyrä osoittaa.
Näin velka kasvoi
Alla oleva kaavio kertoo Suomen valtion sekä kaikkien julkisyhteisöjen velasta. Finanssikriisi käänsi velan kasvuun – ja korona aiheutti uuden hyppäyksen vuonna 2019.
Eduskunnan alla toimiva Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV kiitteli ennen joulua raportissaan hallituksen tukeneen taloutta ja yhteiskuntaa koronapandemian alkaessa ”oikea-aikaisesti ja riittävän suurella mittakaavalla”.
Suomen julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen kasvoi koronapandemian seurauksena 7,5 prosenttiyksikköä. Eurooppalaisessa vertailussa tämä oli varsin kohtuullinen suoritus – koko euroalueella velkasuhde nousi reippaasti yli kymmenen prosenttiyksikköä.
Toisaalta tarkastusvirasto toteaa taloudenpidon jääneen koronapandemian jälkeen ”liian väljäksi”. Vaikka Venäjän hyökkäyssodan ja energiakriisin synnyttämät menonlisäykset olivat sinällään perusteltuja lisämenoja, hallituksen olisi sen mukaan pitänyt kiristää yleistä menoruuvia nopeammin.
Tuoreen ennusteen mukaan velka ylittää lähivuosina 80 prosentin rajan.
Tällä hetkellä Suomen velka on yhä vain Euroopan keskitasoa. Naapureita huonompi, mutta kaukana ongelmamaista.
Epätäsmällistä ja harhaanjohtavaa
Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun professori Mikko Puhakka ei anna pisteitä Suomen velkakeskustelulle.
– Keskustelu on epätäsmällistä ja sen seurauksena harhaanjohtavaa, hän sanoo.
– Pitäisi keskittyä katsomaan velan suhdetta kokonaistuotantoon eikä pelotella ihmisiä miljardisummilla.
Erityisesti Puhakka kiinnittää huomion siihen, että inflaatio on tällä hetkellä nimelliskorkoja suurempi. Siksi lainan reaalinen korko on negatiivinen.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että inflaatio helpottaa valtion asemaa samoin kuin se helpotti 1970-luvulla suurten ikäluokkien asuntovelkoja.
Puhakan mukaan velan kanssa ei tule ongelmia niin kauan kuin kansantalouden kasvunopeus on reaalikorkoa suurempi.
– Jos joku osoittaa, että reaalikorot ovat varmuudella talouden kasvuvauhtia suurempia seuraavan viiden vuoden ajan, meillä olisi ongelma. Mutta kun katsoo valtiovarainministeriön ennusteita, en minä sieltä sellaista hätää pysty lukemaan.
Mikko Puhakka muistuttaa, että valtionvelka on työkalu, jota ei ole tarkoituskaan nollata.
– Pitkällä tähtäimellä täytyy olla näkymä, että me pysymme velan suhteen kestävällä uralla. En kuitenkaan ole niin peloissaan kuin tämä tulisilla hiilillä oleva yhteiskunta tuntuu olevan.
Nyt on syytä keskustella velasta, vaikka se ei kaadukaan huomenna niskaan
– Velkaongelma tai kestävyysvajeongelma ei kaadu huomenna niskaamme. Siinä mielessä ei ole syytä paniikkiin, sanoo Tampereen yliopiston taloustieteen professori Kaisa Kotakorpi.
– Asia on kuitenkin otettava vakavasti.
Käytännössä kaikki asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että Suomen taloutta on tavalla tai toisella sopeutettava lähivuosina. Harva poliitikkokaan uskaltaa enää lupailla, että ongelmat hoituvat vain talouden tai työllisyyden kasvulla.
– Kohta tehdään merkittäviä valintoja. Ja joku kansanosa kuitenkin maksaa sen sopeutuksen joko korkeampina veroina tai pienempinä tulonsiirtoina, Kotakorpi sanoo.
Kotakorven mukaan vaalien alla keskustelussa ovat jääneet osin paitsioon esitettyjen sopeutustoimien vaikutukset ihmisten hyvinvointiin. Valtiovarainministeriön suurta huomiota saaneissa kartoituksissa kohdistettiin vain niukasti huomiota siihen, miten hyvinvointivaikutukset jakautuvat.
Hän kritisoi myös eräitä raportin rajauksia.
– Verokartoitus koostaa esimerkiksi tuloveron korotusten merkittäviä haittoja talouskasvulle. Tästä ei kuitenkaan ole tutkimuskirjallisuudessa konsensusta, hän sanoo.
– Kaikilla sopeutuskeinoilla, sekä veronkorotuksilla että leikkauksilla, on haittoja ja hyötyjä. Näistä on tärkeää saada kattavaa tietoa, ja niiden painottaminen ja valinnat ovat osa poliittista päätöksentekoa.
Kaisa Kotakorpi on samaa mieltä kuin Vartiainen, Puhakka ja Korkman. Välitöntä hätää ei ole, velka ei ole karannut käsistä. Toisaalta sopeutustoimien lykkäämiseenkään ei ole syytä. Näköpiirissä ei ole nousukautta, joka olisi erityisen suotuisa hetki.
Lisäksi uudistuksia kannatta yrittää vaalikauden alussa – loppua kohden varovaisuus aina lisääntyy.
Mitä itse ajattelet valtionvelasta ja sen ympärillä käydystä keskustelusta? Voit kommentoida aihetta 27.3. kello 23 saakka.