KIGALI, RUANDA Viime kesänä ruandalainen Moses Turahirwa, 31, katseli, kuinka hänen suunnittelemansa vaatteet lipuivat ohi neoklassisen huvilan pihalle pystytetyllä näytöslavalla Italian Firenzessä.
Tuo oli ensimmäinen kerta, kun vaatemerkki Moshionsin vaatteita nähtiin maailman merkittävimpänä pidetyssä miesten muotitapahtumassa Pitti Uomossa.
– Olen ylpeä, että vaatteitteni kautta ruandalainen estetiikka pääsee näkyviin maailmalla. Se on minulle henkilökohtainen saavutus, sillä olen kotoisin syrjäisestä paikasta, jossa yhteyksiä muotiin ei ollut, sanoo Turahirwa.
Tuo syrjäinen paikka oli pieni Nyamasheken paikkakunta läntisessä Ruandassa. Pienenä perheessä käytettiin lähinnä kirkosta lahjoituksena saatuja, länsimaalaisten vanhoja vaatteita.
12-vuotiaana Turahirwa suunnitteli ensimmäistä kertaa rippivaatteet itselleen ja siskolleen, ja paikallinen ompelija valmisti ne.
Sen jälkeen kului reilu vuosikymmen, ja nuori suunnittelija perusti oman merkin.
Kun muut ompelivat värikkäistä, Afrikan mantereelle leimallisista igitenge-kankaista, Turahirwa pysytteli yksinkertaisissa väreissä ja malleissa. Hänen vaatteidensa kuviot henkivät ruandalaista kulttuuriperintöä.
– Kuviot ovat historiallisia ruandalaisia, mutta olen modernisoinut niitä. Minulle on kunnia olla mukana määrittelemässä, mitä on ruandalainen pukeutuminen, sanoo Turahirwa.
Ei länsimaalaisten käytetyille vaatteille
Turahirwan vaatemerkki Moshions on yksi lukuisista viimeisen vuosikymmenen aikana syntyneistä ruandalaisvaatemerkeistä.
Se on kasvanut vuodesta 2015 tasaisesti ja työllistää nyt yli 40 ihmistä Ruandassa sekä Italiassa. Kotimantereella merkki on kovassa nosteessa, ja sitä ovat kantaneet esimerkiksi Ruandan presidentti Paul Kagame ja hänen perheensä sekä kuuluisa nigerialaiskirjailija Chimamanda Ngozi Adichie.
Itä-Afrikassa sijaitseva noin 13 miljoonan asukkaan Ruanda on viime vuosina panostanut oman tekstiilialansa kehittämiseen.
Osana strategiaa maa on kieltänyt länsimaista peräisin olevien käytettyjen vaatteiden tuonnin vuonna 2016. Itä-Afrikan maissa käytetyt vaatteet ovat olleet ensimmäisestä maailmansodasta lähtien satojen miljoonien arvoinen bisnes, ja niiden myynti on tarjonnut työpaikkoja arviolta yli 350 000 ihmiselle.
Samalla se on kuitenkin tarkoittanut, että afrikkalaiset ovat vaatettaneet itseään länsimaalaisten vanhoilla vaatteilla.
Alueen maiden hallinnot perustelivat tuontikieltoa sanomalla, että käytettyjen vaatteiden kauppa estää paikallista tekstiilisektoria kehittymästä.
Suuri osa alueen maista kuitenkin perääntyi kiellosta, kun Yhdysvaltain hallinto uhkasi Donald Trumpin presidenttikaudella lisätä tullimaksuja maista tuotaville tavaroille. Ruanda oli ainoa, joka pysyi päätöksessään.
Tukea valtiolta vaatealan yrittäjille
Päätös on vienyt työpaikkoja käytettyjen vaatteiden parista ja synnyttänyt myös uuden tavan saada elantoa, jossa käytettyjä vaatteita tuodaan naapurimaista myyntiin Ruandaan laittomasti.
Toisaalta se on luonut työtä tekstiilituotantoon, sanoo Joselyne Umutoniwase. Hän on Rwanda Clothing -nimisen vaatemerkin perustaja.
Yritys tekee huonekaluja, kodintavaroita sekä vaatteita, ja on sekin kasvanut 11 vuodessa työllistämään 45 ihmistä.
Viime vuosina Ruandaan on lisäksi avattu useampi kansainvälisen vaatemerkin tehdas.
Ruanda tukee paikallisia vaatealan yrittäjiä esimerkiksi helpottamalla lainojen saantia, tukemalla heidän matkojaan kansainvälisiin muotitapahtumiin sekä tarjoamalla materiaalien tuontia maahan verovapaana.
Esimerkiksi Moses Turahirwa sai lainan jatko-opintoja varten ja suoritti Italian Firenzessä mallistosuunnittelun maisterintutkinnon vuonna 2021.
Suunnittelija kertoo nähneensä, kuinka vaatesektorista on viime vuosina tullut Ruandan verrattain suurelle nuorelle väestölle vetävä vaihtoehto. Enää ei tarvitse lähteä Pariisiin, jotta voi päästä alalle, hän sanoo.
– Kun aloitin, meitä oli alalla muutama suunnittelija. Sittemmin merkkejä on tullut valtavasti lisää, hän sanoo.
Moni ostaa yhä pikamuotia
Ruandan aikomus kasvattaa omaa vaatesektoriaan on tuottanut tulosta. Vaikka kauppakiista laski Yhdysvaltain-vientiä, vaatevienti ulkomaille on kasvanut hallinnon mukaan vuodesta 2016 useita kymmeniä prosentteja vuodessa.
Kehityksestä huolimatta monella ruandalaisella ei ole varaa ostaa paikallisesti valmistettua muotia. Ruandan bruttokansantuote asukasta kohden oli vuonna 2021 noin 764 euroa. Esimerkiksi Moshionsin kauluspaitojen hinnat alkavat 175 eurosta.
Turahirwan mukaan merkkiä ostavat lähinnä ulkomailla asuvat ruandalaiset sekä maassa vierailevat matkailijat, joita on matkailualan kasvun myötä yhä enemmän.
Monen ruandalaisen päällä näkyykin yhä enemmän Kiinasta tuotua halpamuotia. Kiinasta Afrikan maihin tuotava halpamuoti on usein laadultaan jopa huonompaa kuin Eurooppaan vietävä. Turahirwan mukaan Ruandassa tulisikin puhua enemmän vaatteiden kestävästä kuluttamisesta.
– Pitäisi suitsia Kiinasta tuomista ja kertoa ihmisille, että joka viikonloppu ei tarvitse olla uudet vaatteet päällä, hän sanoo.
Artikkelia varten on haastateltu Edinburghin yliopistossa Ruandan ja Kongon rajalla sukupuolittuneista elinkeinoista väitöskirjaa tekevää Suvi Lensua.
Kuuntele Maria Tolsan ja Jenna Vehviläisen Ruandaan liittyvä Mistä maailma puhuu -podcast:
