DALLAS. Moottoritien kymmenen kaistaa jylisee, kun isokokoiset autot etenevät tasaisena virtana kohti keskustan pilvenpiirtäjien silhuettia. Matkan varrella jättimäiset Yhdysvaltain ja Texasin liput toivottavat autoilijat tervetulleeksi Dallasiin.
Dallas sijaitsee Texasin koilliskulmassa neljän interstate-valtatien yhtymäkohdassa. Autoa ajavan on syytä pysytellä jatkuvasti tarkkana, koska viidessä tasossa olevat eritasoliittymät ovat arkipäivää Dallasissa. Yhden liittymän pummaaminen voi tarkoittaa puolen tunnin ylimääräistä kierrosta.
Autokannasta voi nopeasti päätellä, etteivät sähköautot ole vielä hetkeen valtaamassa markkinoita Yhdysvaltain toiseksi suurimmassa osavaltiossa.
Auton tankkaaminen ei juurikaan rasita kukkaroa Dallasin alueella, sillä gallona eli 3,79 litraa polttoainetta kustantaa ainoastaan noin kolme euroa. Litrahinta on siis selkeästi alle euron. Tämä ei ole ihme, koska Texas on ollut jo sadan vuoden ajan Yhdysvaltojen tärkein öljyn tuotantoalue.
Osavaltion epävirallinen motto ”kaikki on suurempaa Texasissa” pitää paikkansa.
Lentokoneet jyräävät keskustan yli
John F. Kennedyn salamurhan muistomerkki Commerce Streetin varrella johdattaa kohti Jani Hakanpään asuntoa keskusta-alueen pohjoisosassa.
Päivä on vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämmin. Lämpötila huitelee Dallasissa yli 30 asteessa.
Kevät ei ole saapunut vielä kaupunkiin. Lehdet uupuvat puista ja vain viikkoa aiemmin jäämyrsky oli puhaltanut kaupungin yli.
Punaiseen t-paitaan ja vihreisiin housuihin sonnustautunut Hakanpää saapuu Yle Urheilua vastaan parkkihalliin. 197-senttisen ja 100-kiloisen puolustajan olemus huokuu ystävällisyyttä. Isokokoinen mies on kuin tehty Texasiin.
NHL-kaukaloissa kovista taklauksista tunnettu puolustajajärkäle voisi yhtä hyvin astella muodikkaan partansa kanssa catwalkeilla.
Hakanpää ohjaa vieraat loungetilan läpi kattoterassille, josta aukeavat upeat näkymät pilvenpiirtäjien keskellä.
Nopeasti käy selväksi, että Hakanpää nauttii elämästään Dallasissa. Joukkueen peli on kulkenut hyvin ja hän on löytänyt Starsin riveistä roolin, jossa häntä arvostetaan.
– Joukkuekaverit ovat tosi mukavia. Se on isoin juttu. Sen lisäksi täällä on aika hyvät kelit ja ihmiset ovat tosi lämpimiä. Nuo ovat ne parhaat jutut täällä, Hakanpää hehkuttaa Yle Urheilun haastattelussa.
Hakanpää joutuu nostamaan ääntään useaan otteeseen haastattelun aikana lentomelun takia. Dallas-Fort Worthin kansainvälinen lentokenttä on yksi Yhdysvaltain vilkkaimmista ja noin minuutin välein nousevat koneiden reitti kulkee keskusta-alueen yli.
Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin. Hakanpään, 31, NHL-ura ei ole ollut aina näin hyvässä lennossa.
Puolustajan ensimmäinen yritys Pohjois-Amerikassa jäi torsoksi. Vastuuta tuli vain St. Louis Bluesin farmijoukkueissa kausina 2013–2015 ja lopulta hän palasi takaisin Suomeen.
– Matkaan on mahtunut aika monta ylä -ja alamäkeä. Välillä on menty aivan huipulla ja sitten välillä olen käynyt ihan pohjallakin. Sieltä on sitten tultu taas ylös.
Hakanpään mukaan uran pohjakosketukset tulivat ensimmäisellä yrityksellä Pohjois-Amerikassa. Tuolloin Hakanpää koki olleensa niin pelaajana kuin ihmisenä pahasti hukassa.
Uransa vaikeimmassa paikassa Hakanpää allekirjoitti Oulun Kärppien kanssa kaksivuotisen sopimuksen vuonna 2015. Kärppien puikoissa oli tuolloin Lauri Marjamäki, joka oli Hakanpäälle tuttu mies Espoon Bluesin vuosilta.
Toisena Kärppä-vuotena samat ongelmat nostivat päätään. Peli ei kulkenut ja myös minäkuva oli kadoksissa.
– Uskalsin lopulta pyytää apua ja sain sitä. Se on varmasti ollut oman urani suurin käännekohta. Sen jälkeen on sitten lähdetty kapuamaan ja aika korkealle on kavuttu. Olen tosi onnekas, että uskalsin silloin pyytää apua.
Puhelu urheilupsykologille muutti uran suunnan
Hakanpää otti toisen Kärppä-vuoden alussa yhteyttä entiseen huippupuolustajaan Tuomas ”Osku” Grönmaniin, joka toimii nykyisin urheilupsykologina.
Hakanpään mukaan Grönman ei tarjonnut mitään taikatemppuja, vaan muutosprosessi otti paljon aikaa. Aivan kaksikon yhteistyön alkumetreillä Grönman halusi tietää, mihin asioihin Hakanpää halusi apua ja mitä toiveita hänellä olisi yhteistyöstä.
– Se oli iso käännekohta urallani, Hakanpää sanoo vakavana.
Aluksi Grönman antoi Hakanpäälle kotitehtäviä, joissa hänen piti pohtia reagointiaan ja käsittelytapojaan haastaviin tilanteisiin.
Nykyisin yhteydenpito kaksikon välillä ei ole enää yhtä tiivistä kuin ennen, mutta tärkeimmän turvan puolustajalle antaa tieto siitä, että apu on aina lähellä. Hakanpää tietää, että hän voi koska tahansa soittaa Grönmanille huonon pelin tai jakson koittaessa.
– Meidän tavoitteenamme oli, että mitä pidemmälle mennään, pystyisin itse enemmän säätelemään ja ohjaamaan omaa ajatusmaailmaani, selventää Hakanpää.
Jääkiekko ei määritä ihmisenä
Oppia on myös tullut. Nykyisin Hakanpää osaa paremmin erottaa kaukalossa tapahtuvat asiat siviilielämästä. Ennen keskusteluja Grönmanin kanssa nuori puolustaja saattoi kantaa pahaa oloa koko päivän ajan heikon pelin tai yksittäisen harjoituksen jälkeen.
Vaikka Hakanpää on ottanut isoja askeleita oikeaan suuntaan, hän joutuu päivittäin tekemään töitä sen eteen, että työt jäävät hallille, kun harjoitukset päättyvät.
– Se on kuitenkin vain jääkiekkoa, eikä se, mitä jäällä tapahtuu, muuta minua ihmisenä yhtään huonommaksi tai paremmaksi. Mitä teen siviilissä ja jään ulkopuolella määrittää sen, kuka olen ihmisenä. Se, mitä tapahtuu jäällä, määrittää sen, mitä olen jääkiekkoilijana, linjaa Hakanpää.
Hakanpään elämässä tärkein asia on oma perhe, johon kuuluu puolison lisäksi pieni tytär. Kotona odottavat asiat helpottavat asioiden laittamista perspektiiviin.
– Onhan se uskomatonta, kun tulee kotiin ja näkee nauravan naaman juoksevan vastaan eteisessä. Siinä kohtaa murheet unohtuvat tosi nopeasti. Jos lapsi taas itkee kotiin tullessa, niin sitten ihmetellään, että miten saataisiin hymy takaisin pienokaisen huulille.
Muut näkyvät mainoksissa ja otsikoissa
Dallas Starsin ja koripallojoukkue Mavericksin kotiareenan American Airlines Centerin seinällä on jättimäinen mainos, jossa poseeraavat Miro Heiskanen ja NBA:n supertähtiin lukeutuva slovenialainen Luka Doncic.
Areenan uumenissa Heiskanen komeilee suuressa julisteessa niin ikään isossa roolissa Starsin hyökkäyksessä olevan Roope Hintzin kanssa. Vieressä on kuin enteellisesti texasilaisseuran suurimpia saavutuksia, johon suomalaistähtien toivotaan Starsia tulevaisuudessa siivittävän. Seurahistorian ainoasta Stanley cupista on kulunut 24 vuotta.
Hakanpää ei juuri otsikoissa paistattele, mutta juuri hänen kaltaisensa pelaajat ovat joukkueelleen äärimmäisen tärkeitä. Nuorempana Hakanpää joutui taistelemaan pelaajaidentiteettinsä kanssa, koska vielä tuolloin hän halusi olla paras monella eri osa-alueella.
Jo Hakanpään Instagram-nimimerkki ”omanpaanluuta” kertoo hyvin, että nykyisin rooli kaukalossa on selvä.
– Tiesin toisen kerran tänne tullessani, että vahva puolustuspelaaminen ja fyysisyys ovat niitä asioita, joilla raivaan paikan pelaavassa kokoonpanossa. Tiedostin, että se on asia, jolla voin erottua muista. Sitten, kun nämä asiat olivat kunnossa, pystyin ajattelemaan muita osa-alueita ja kehittämään niitä.
Hakanpää ja hänen pakkiparinsa Esa Lindell hoitavat ilta toisensa jälkeen ruutunsa moitteetta Starsin takalinjoilla. Runkosarjassa Lindellin pelikohtainen jääaika oli keskimäärin 19.55 ja Hakanpään 19.20. Dallas-pakeista vain Miro Heiskanen (25.29) pelasi selvästi enemmän.
Hakanpää kuvaa kaksikon yhteistyötä ytimekkäästi suoraviivaiseksi.
– Tiedämme tosi hyvin, mitä toinen tekee kentällä seuraavaksi. Se on varmasti yksi syy, miksi homma on toiminut niin hyvin. Yritämme pitää homman aika simppelinä. Meillä on myös aito halu jeesata toista koko ajan. Jos Esa onnistuu maalinteossa, niin varmasti minä juhlin sitä enemmän kuin Esa. Hänen kanssaan on ollut tosi helppo pelata.
Pelikatkojen jälkeen kaksikko aloittaa useimmiten omasta päädystä. Jos Starsilla on hyökkäyspään aloitus, jäälle otetaan monesti Heiskanen.
– Emme olleet pelanneet montaa peliä tällä kaudella, kun pakkien valmentaja tuli sanomaan minulle ja Esalle, että tämä saattaa tuntua teistä pahalle, mutta hän haluaisi laittaa Miroa enemmän hyökkäyspään aloituksiin. Esan kanssa todettiin siinä vain, että ymmärrämme täysin, että haluatte Miron hyökkäyspään aloituksiin. Se on meille ihan ok. Sen kerran, kun joskus pääsemme sinne, niin silloin on kyllä kaikki konstit käytössä. Jos saamme silloin jotain aikaiseksi, niin ehkä meitä nähdään siellä useamminkin, jatkaa Hakanpää leveä virne kasvoillaan.
Hakanpää ja Lindell eivät juuri paistattele otsikoissa, mikä sopii molemmille erinomaisesti. Suomalainen pakkipari on pelannut yhdessä kauden alusta lähtien.
– Se varmaan kertoo siitä, että hommat ovat menneet niin hyvin, että meidät kannattaa pitää yhdessä. Olemme samanlaisia luutijoita molemmat, kertoo Lindell.
– Jani on ihan huikea tyyppi. Hän on kentän ulkopuolella täysi vastakohta sille, mitä hän on kentällä. Jani on jäällä iso ja ilkeä, kun taas muuten tosi leppoisa kaveri. Tuntuu, ettei Jani tekisi pahaa kärpäsellekään.
Vauhti kasvaa vuosi vuodelta
NHL on viime vuosien aikana kokenut suuren pelillisen murroksen, jossa peliä on pyritty sääntömuutoksilla viemään nopeampaan ja viihdyttävämpään suuntaan.
Tässä kohtaa maksajana ovat Hakanpään tyyliset peruspuolustajat.
– Kyllä se välillä tuntuu siltä, että työkaluja viedään vuosi kerrallaan pois työkalupakista. Ei se auta kuin sopeutua ja adaptoitua. Kyllä se välillä tuntuu pahalta, mutta ei auta, Hakanpää sanoo hymyillen.
NHL:n kehityksen takia oman pään luudat joutuvat vuosi vuodelta tiukempaan paikkaan.
– Tuntuu, että vauhti kasvaa pelissä koko ajan ja kaikki haluavat pelata nopeampaa jääkiekkoa. Sen mukana NHL:ään on tullut taitoa lisää. Jääkiekko on kaikkialla isossa murroksessa. Koko ajan tulee nuoria, nopeita ja taitavia pelaajia, joilla lajitaidot ovat paremmat kuin vanhemmilla ikäluokilla. Näillä kavereilla fyysinen puoli sekä raastaminen ja repiminen ovat matkan varrella jääneet pois.