Uskomaton jääkiekkoelämys tuli päätökseensä aikaisin lauantaiaamuna Suomen aikaa. NHL:n 1 312 ottelua käsittänyt runkosarjakokonaisuus lyötiin pakettiin Coloradon ja Nashvillen rästiottelun myötä, ja voi veljet, päättynyt perussarjahan oli viiden tähden elämys!
Kun päättynyttä runkosarjaa katsoo taaksepäin, voi tulla vain yhteen lopputulemaan: NHL-tuote on ennen näkemättömän hyvässä hapessa.
Täydellistä ei elämä NHL:ssäkään ole, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että kolmen kirjaimen liiga on virittänyt tuotteensa viime vuosien aikana erinomaiseen kuntoon. Nyt kaiken keskiössä ovat peli ja sitä täysin poikkeuksellisella tavalla toteuttavan uuden sukupolven supertähdet.
NHL:ssä on aina pelannut maailman parhaat ja taitavimmat pelaajat, mutta käsillä olevassa uudessa ajassa on jotakin taikaa.
Sukupolvi Z on valmis rikkomaan rajoja ja menemään yksilötaidon kautta sinne, missä kukaan ei ole vielä käynyt. Tarjolla on ollut tänäkin vuonna toinen toistaan uskomattomampia suorituksia lajin ylivoimaisesti valovoimaisimman supertähden Connor McDavidin johdolla.
Nyt määräävät nopeus ja taito, ja se näkyy maalimäärissä. Kuka muistaa vielä ajan vuosituhannen vaihteen jälkeen?
Esimerkiksi vuosina 2000, 2002 ja 2004 – nyt puhutaan kuolleen kiekon aikakaudesta – NHL:n pistepörssin voittaja ei saanut kasaan sataa pistettä. Kaudella 2001–2002 NHL:ssä tehtiin keskimäärin 5,24 maalia ottelua kohden.
Nyt elämme aivan eri maailmassa.
Kuluvalla kaudella joukkueet hakkasivat taululle alun seitsemättä (6,36) maalia ottelua kohden. On palattava kauteen 1993–94 löytääkseen kovemman ottelukohtaisen maalilukeman – ja nyt muistamme, että esimerkiksi maalivahdit ovat aivan eri planeetalta kuin 30 vuotta sitten.
Kaiken keskiössä jyrää nyt yksilötaito. Individualismi kukoistaa, haluavat jääkiekkopuristit sitä tai eivät.
Peräti 11 pelaajaa ylitti päättyneessä runkosarjassa sadan tehopisteen rajan. Taas kerran puhumme tasosta, jollaisella ei olla NHL:ssä kolmeenkymmeneen vuoteen operoitu.
Yli pisteen ottelukohtaisella keskiarvolla operoi käsittämättömät 38 vähintään 20 ottelua pelannutta pelaajaa. Viime vuonna mentiin yli neljänkymmenen, mutta viime vuosien taso on pyörinyt enemmänkin kahdenkymmenen paikkeilla.
Lukemat ovat hämmentäviä.
Puhdasta peliä
Kruunuksi peli on puhtaampaa kuin koskaan aiemmin. Jääkiekko toki on edelleen kontaktilaji, missä täydellisyyttä ei esimerkiksi päävammojen kanssa saavuteta koskaan, mutta laji voi tältä osin paremmin kuin koskaan. Lajin evoluutio on siistinyt tarpeettomat nyrkkisankarit pelistä ja tappeluitakin nähdään alati vähemmän.
Kun liiga vielä siivoaa puhtaista taklauksista eskaloituvat tappelut, on yksi tärkeä askel oikeaan suuntaan otettuna.
Yhtä kaikki NHL elää ja voi laajemmassa katsannossa hyvin, ellei erinomaisesti.
Jääkiekko on tuottanut eliittitasolle uskomattoman määrän kovan luokan jääkiekkotirehtöörejä, jotka ovat vieneet taalaliigan viihdearvon läpi areenojen katosta. Nuorekkuus, urheilullisuus sekä ennakkoluuloton pelaaminen ovat uuden ajan NHL:lle loistavia arvoja. Arvoja, jotka puhuttelevat vanhojen kiekkopuristien ohella myös nuorempaa kuluttajakuntaa.
Jos edelleen Pohjois-Amerikan isossa viihdesirkuksessa vahvasti marginaalissa oleva NHL haluaa kasvaa, tähän suuntaan tuotetta on vietävä. Tiktok-aikakaudella hampaattomien kanadalaisten väliset joutavat tappelut eivät puhuttele nuorisoa.
Etenkin pitkä runkosarja on ennen muuta viihdettä ja sen tuottamisessa NHL on ottanut jättimäisiä harppauksia.
Kun aikaisin tiistaiaamuna pudotuspeleissä aletaan tosissaan pelata Lord Stanleyn pokaalista, keskustelu ottaa kokonaan uuden suunnan, eikä Z-sukupolven individualistinen arvomaailma ole siellä kovaa valuuttaa. Se on kuitenkin eri keskustelu.
Runkosarjan osalta näimme fantastisen kokonaisuuden, jossa peli toisensa jälkeen oli siihen kuluneen kolmen tunnin arvoinen. Suomessakin näimme valtavan määrän parhaaseen katseluaikaan tulleita erinomaisia otteluita, mistä siitäkin NHL ansaitsee hatunnoston. Laajentuminen kohti Eurooppaa on tulevaisuutta.
Yksi huippusuoritus per pelipaikka
Lyhyesti vielä kaudesta suomalaisittain.
Mikko Rantasen 50-50-kerhoon liittyminen on kovin juttu hetkeen suomalaisessa huippukiekossa. 50 maalin ja 50 syötön rajan samalla kaudella ovat suomalaisista puhkaisseet vain Jari Kurri (neljästi) ja Teemu Selänne (kahdesti).
Nashvillen Juuse Saros oli jo tutusti koko NHL-kauden kovinta maalivahti- ja Miro Heiskanen puolustajaeliittiä. Heiskanen löi taululle huimat 73 (11+62) tehopistettä lyöden uusiksi Dallasin puolustajien piste-ennätykset. Suomalaisittain ennätys jäi pisteen päähän. Heiskasen joukkuetoveri Roope Hintz pelasi niin ikään vahvan kauden.
Laajuus oli suomalaisten valtti kuluvalla kaudella, vaikka esimerkiksi Aleksander Barkov ja Sebastian Aho kärkipelaajistamme eivät osuneet runkosarjassa häränsilmään. Samaan aikaan esimerkiksi Matias Maccelli, Jesperi Kotkaniemi, Eetu Luostarinen, Kaapo Kakko, Juuso Pärssinen, Eeli Tolvanen ja Juuso Välimäki yllättivät positiivisesti.
Peräti 13 suomalaista ylitti neljänkymmenen pisteen rajan, seitsemän meni yli viidenkymmenen.
Eikä unohtaa sovi pelaajia, jotka loistavat huipputasolla kaukana tehotilastojen loistosta: Dallasin Esa Lindell ja Jani Hakanpää ovat kuluvan kauden kovimpia suomalaisonnistujia omissa rooleissaan.
Silti runkosarjasta jää suomalaisittain jotenkin epämääräinen tunne. Onnistujia oli laajalti, mutta samaan aikaan vain Rantanen, Heiskanen ja Saros todella osuivat keskelle taulua.
Parempaa on vielä tulossa.
NHL:n pudotuspeliparit ja pudotuspeleissä nähtävät suomalaiset löydät tästä jutusta.
Alta voit kuunnella tuoreimman Ikan änäri -jakson. Käsittelyssä Bostonin käsittämätön voittoennätys, Carolinan kurimus sekä suomalaispelaajista myös Juuse Saros ja Mikael Granlund. Kaikki Ikan änäri -podcastit löydät tästä linkistä.
