Suomella on paremmat asevoimat kuin esimerkiksi Virolla tai Tšekillä, mutta muun muassa Puola ja Espanja painivat Suomea raskaammassa sarjassa.
Tämä käy ilmi, kun keskeisiä Nato-maita vertaillaan muutamilla sotilaallista suorituskykyä mittaavilla tekijöillä, kuten puolustusbudjetilla ja asevoimien koolla.
Puolustusvoimien mielekäs vertailu on vaikeaa, sillä maat ovat varautuneet erilaisiin sotiin. Tšekki ei tarvitse sukellusveneitä, koska sillä ei ole rannikkoa. Britannia taas tarvitsee vähemmän panssarivaunuja, koska se on saari.
Edes henkilöstömäärissä asevoimien laittaminen suuruusjärjestykseen ei ole aivan yksinkertaista.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa puolustushallinnon alaisuudessa työskentelee yli 700 000 siviiliä, joita ei ole Naton laskelmissa katsottu sotilashenkilöiksi. Viron kohdalla siviilit ovat kuitenkin päässeet Naton miesvahvuudesta kertoviin tilastoihin.
Suomen kohdalla Yle laski mukaan puolustusvoimien palkalliset ammattisotilaat ja vuosittain koulutettavat varusmiehet. Jos mukaan laskettaisiin reserviläisarmeija, Suomen sodanajan vahvuus nousisi noin 280 000 sotilaaseen.
Puolustusbudjetti on isossa kuvassa paras mittari asevoimien vertailuun.
Yhdysvallat käyttää asevoimiinsa rahaa yli kaksi kertaa niin paljon kuin kaikki muut Nato-maat yhteensä. Tällä panostuksella ja toistuvalla sotimisella Washington on pystynyt luomaan asevoimat, jotka ovat suorituskyvyltään ylivertaiset mihin tahansa Euroopan maahan nähden.
Yhdysvaltojen vertailu muihin Nato-maihin on kuitenkin hieman harhaanjohtavaa. Yhdysvalloilla on sotilaallisia sitoumuksia ympäri maailmaa, ja sen joukot on muovattu tätä tarkoitusta varten.
Käytännössä Yhdysvallat ei voi koskaan komentaa kaikkia asevoimiaan Eurooppaan. Todenmukaisempi vertailu vaatisikin tietoa siitä, kuinka paljon Yhdysvallat on valmistautunut siirtämään voimiaan Atlantin yli erilaisissa skenaarioissa.