Eduskuntavaalit on käyty, mutta poliitikot jatkavat kampanjamoodissa.
Sitä jatkunee niin kauan, kunnes maahan on ponnistettu uusi hallitus. Synnytyksestä voi tulla vaikea. Jo alkuvaiheessa esille nousi vaihtoehtona jopa vähemmistöhallitus, vaikkei sitä suoraan julki sanottukaan.
Vahvoihin enemmistöhallituksiin pyrkiminen on suomalainen perinne. Muissa Pohjoismaissa on aika ajoin hallittu vähemmistölläkin. Se toimii, jos hallitus tekee esityksiä, joille saa riittävän tuen oppositiosta.
Uusintavaaleissa menettäisi moni kansanedustaja työpaikkansa, taksikortin ja mahdollisen sopeutumisrahan. Jäljelle jäisivät vain kampanjavelat.
Joissain kaukaisemmissa maissa hankalat hallitustilanteet ratkaistaan järjestämällä uudet vaalit. Suomessa ajatus ammuttaisiin todennäköisesti alas, ennen kuin sen esittäjä olisi saanut lauseensa loppuun.
Uusintavaaleissa kun menettäisi moni rahalla ja vaivalla kansanedustajaksi itsensä taistellut poliitikko nelivuotisen työpaikkansa, taksikortin ja mahdollisen tulevan sopeutumisrahan. Jäljelle jäisivät vain kampanjavelat.
Eikä vaalien uusiminen muutenkaan ilmaista ole. Eduskuntavaalien organisoimiseen uppoaa joka kerta sellaiset 16 miljoonaa euroa.
Nythän on jo kuultu läpi päässeiltä kansanedustajilta lausuntoja, joissa vaalienaluspuheet on käytännössä peruttu.
Mutta pohditaanpa hetki asiaa toiselta kantilta: uusintavaalissa olisi nimittäin äänestäjän kannalta tiettyjä hyötyjä.
Nythän on jo kuultu läpi päässeiltä kansanedustajilta lausuntoja, joissa vaalienaluspuheet on käytännössä peruttu. Kokoomuksen budjettispesialisti Timo Heinonen esimerkiksi totesi, että puolueen ehdottamat terveysperustaiset sokeri-, suola- ja rasvaverot olivatkin ”vähän sellaisia juhlapuheita”.
Uusintavaaleissa äänestäjä pääsisi korjaamaan valintaansa, jos on hyväuskoisesti ottanut ”juhlapuheet” tosissaan.
Uusinnassa saattaisi selvitä sekin, kuinka moni kansalainen lopulta äänesti taktisesti – eli hylkäsi ensisijaisen puoluevalintansa vaikkapa edistääkseen pääministerin pääsyä jatkokaudelle.
Yleinen olettamus on, että taktinen äänestäminen vei kannatusta etenkin vihreiltä ja vasemmistoliitolta. Ehkä uusintavaali kertoisi, mikä tappion reaalimitta oli.
Nämä seikat eivät tietenkään riitä perusteiksi vaalien uusimiselle. Eduskunnan hajotus on keino keinojen loppuessa – vähän kuin devalvaatiot aikoinaan taloudessa.
On jäänyt pohtimatta, mitä tehdään, jos hallitusta ei lainkaan saada aikaan vaalituloksen pohjalta.
Perustuslain mukaan eduskunnan hajottaminen – tapahtui se missä vaiheessa vaalikautta tahansa – vaatii istuvan pääministerin aloitteen ja eduskuntaryhmien kuulemisen. Lopullisen päätöksen tekee tasavallan presidentti, muttei enää omin päin niin kuin aikoinaan Urho Kekkosen Suomessa.
Mutta jos umpikujaan ajaudutaan hallitusneuvotteluvaiheessa, ja ulospääsy vaatii uudet vaalit, ei poliittista pääministeriä sillä hetkellä ole. On vain toimitusministeristön vetäjä Sanna Marin. Syntyisi taatusti lihava riita siitä, onko hänellä mandaatti leikata Gordionin solmu poikki.
Perustuslain laatijat ovat selvästi varautuneet vain kesken vaalikauden iskevään kriisiin, jossa eduskunta ja hallitus eivät pysty toimimaan. On jäänyt pohtimatta, mitä tehdään, jos hallitusta ei lainkaan saada aikaan vaalituloksen pohjalta. Perustuslain perusteluissa on suorastaan ristiriitaisia muotoiluja sellaista tilannetta ajatellen.
Kysyin perustuslain asiantuntijoilta apua. Martin Scheinin vastasi, että kun perustelut ovat ristiriitaisia, parasta on lukea itse pykäliä ja todeta, että maassa on aina pääministeri – vaikka sitten vain toimitusministeristön vetäjä. Pauli Rautiainen tulkitsi samalla tavalla.
Sanna Marinilla olisi siis ääritilanteessa lupa perustella Sauli Niinistölle, miksi vaalit pitäisi uusia. Presidenttiä ehdotus ei sitoisi, mutta jos eduskuntaryhmät olisivat pääosin pääministerin kanssa samaa mieltä, ei valtionpäälle jäisi juuri valinnanvaraa.
Toki tämä pohdinta on toistaiseksi teoriaa. Hallitus voi tänä keväänä syntyä kivuttomastikin, etenkin jos ruotsalainen kansanpuolue keksii voivansa hikoilla perussuomalaisten kanssa samoilla lauteilla.
Mutta jonain päivänä voimme olla vaalien jälkeen poliittisessa kriisissä, josta ei päästä irti vain vanhoja lupauksia perumalla. Sen varalta meillä olisi oltava parempi perustuslaki.
Matti Mörttinen
Kirjoittaja on pirkanmaalainen toimittaja, tietokirjailija ja hyvien perustuslakien ystävä.
Voit keskustella kolumnista 20.4. kello 23.00 asti.