Tieteen ja taiteen naittamisella saattaa olla uskomattomia seurauksia.
Koreografi Ninni Perko, 50, suunnitteli ja ohjasi Silentopia -nimisen teoksen, joka tarkastelee ympäristökriisiä tanssin, livemusiikin ja tieteen keinoin. Koreografia syntyi yhdessä tanssijoiden kanssa.
Ritualistinen teos sai kantaesityksensä April Jazz -festivaalilla Espoon kaupunginteatterissa vuonna 2022, ja esitykset jatkuivat Tanssin talossa huhtikuussa 2023.
Silentopia sai arvostelijat polvilleen, ja yleisö tykkäsi. Lavalla esiintyy yhdeksän ihmistä, ja kaksi heistä edustaa tiedettä: arvotutkija Jaakko Kaartinen ja muurahaistutkija Unni Pulliainen. Yksi teoksen näkökulmista on lainattu muurahaisilta.
Ilman Uudet klassikot -rahaston tukea teos olisi tuskin päätynyt Tanssin taloon, joka on hintava vierailuteatteri.
– Rahasto on tarkoitettu nimenomaan siihen, että teokset saisivat lisäaikaa ja niiden elinkaaret pitenisivät. Se on mullistava ajatus, Perko toteaa.
Normaalisti vapaan kentän tanssiteoksilla on muutama esityskerta, ja sen jälkeen ne katoavat.
– Se olisi ollut sääli Silentopian kohdalla, koska olimme tehneet sen eteen töitä neljä vuotta, Perko toteaa.
Suuruudenhullusta tuotannosta tuli menestystarina ja sitä esitetään jatkossakin. Silentopia nähdään ainakin Turussa vuonna 2024.
Uudet klassikot -rahastoon sisältyvän laskentamekanismin ansiosta Perko sai reilusti pääsylipputuloja. Ne maksetaan rahastosta saadun kiinteän perusosan päälle.
– Olen ensimmäistä kertaa elämässä tilanteessa, jossa näen, että teoksesta tuli kokonaiskustannuksia helpottavia lipputuloja. Niitä ei tanssiteoksilla lähtököhtaisesti tehdä, Perko toteaa.
Pääsylipputulot tuplaantuvat
Uudet klassikot -rahasto syntyi valtion ja säätiöiden yhteistyönä. Siemen kylvettiin Antti Rinteen (sd.), sittemmin Sanna Marinin (sd.) hallitusohjelmassa.
Rahastossa on valtion lisäksi neljä säätiötä: Suomen Kulttuurirahasto, Svenska kulturfonden, Alfred Kordelinin säätiö sekä Jenny ja Antti Wihurin rahasto.
Uudet klassikot -rahastolla yritetään pitkittää jo toimintansa vakiinnuttaneiden ryhmien tuotantojen elinkaarta, mutta sillä on myös toinen tehtävä.
– Tällä uudenlaisella mallilla on haluttu kannustaa erityisesti sellaisen taiteen tekoon, joka löytää yleisönsä, sanoo Uudet klassikot -rahaston sihteeri Veli-Markus Tapio.
Vapaan kentän ryhmillä on yhä vaikeuksia saada tuotantojaan teatteritaloihin, mutta Uudet klassikot -rahastoon on kytketty laskennallinen mekanismi. Sen perusteella rahasto maksaa pääsylipputuloista bonuksen. Se menee yhden suhde yhteen -periaatteella.
Jos pääsylippuja myydään tuhannella eurolla, rahasto maksaa tuhat euroa päälle. Sen toivotaan kannustavan teatteritaloja ottamaan vapaan kentän tuotantoja ohjelmistoonsa. Teatterien taloudellinen riski pienenee.
Tuotantojen elinkaaren pitenemisellä voi Tapion mukaan olla myönteisiä seurauksia koko taiteen kentälle.
– Suomeen on syntynyt hankala kulttuuri. Rahoittajat olettavat, ja ennen kaikkea kentällä ajatellaan, että rahoittajat olettavat sitä, että pyörä pitää keksiä aina uudelleen.
Tämän seurauksena Suomeen syntyy kaiken aikaa uusia tuotantoja, joiden elämä jää lyhyeksi.
– Se on aika tehotonta, ja siitä seuraa myös se, että nämä tuotannot eivät aina pääse kypsymään valmiiksi.
Vuonna 2022 alkanut Uudet klassikot -rahoitus laajenee tänä syksynä kuvataiteisiin. Mallia on kehitelty vuoden päivät.
– Jouduimme miettimään tätä aika kauan ennen kuin löysimme omasta mielestämme tasapainoisen ratkaisun.
Tukea voi hakea jokin taiteen kentällä toimiva, teoksia myyvä yhteisö, kuten galleria tai taidelainaamo.
Uudet klassikot -rahastoa on tarkoitus pyörittää ainakin kymmenen vuotta.
– Säätiöt ja valtio ovat opetelleet tekemään tässä yhteistyötä. Toivottavasti tästä jää joitain hyviä toimintamalleja, Tapio sanoo.
Korjattu 26.4. klo 10.22. Jenny ja Antti Wihurin rahaston nimi.