Eteläpohjalaisen Kauhavan kaupungin entisen kaupunginjohtajan Markku Lumion eroon johtaneen tapauksen vei käsittelyyn Kauhavan kaupunginhallituksen jäsen Tiina Roumio.
Hän kokee tulleensa väärin kohdelluksi ja pelkää, että epäasiallista käytöstä kokeneet miettivät jatkossa aiempaakin tarkemmin, uskaltavatko ottaa asian esille.
Roumio teki ilmoituksen epäasialliseksi kokemastaan Lumion käytöksestä hallituksen viimekeväisellä risteilyllä. Tapauksen paljastuminen johti tilapäisen valiokunnan perustamiseen. Sen tehtävä oli selvittää, nauttiko Lumio vielä hallituksen luottamusta.
Lumio erosi itse virastaan ennen kuin valiokunnan raportti ehti valtuustoon.
Paikallislehti Komiat ja sen jälkeen maakuntalehti Ilkka-Pohjalainen julkaisivat Roumion nimen pian asian tultua julkisuuteen. Roumio järkyttyi nimensä julkaisemisesta.
– Tunnen työni puolesta ehdottoman vaitiolovelvollisuuden, ja siksikin tämä oli käsittämätön asia. Kyseessä oli työsuojelulain mukainen huomautus, ja silti kävi näin.
Roumio kanteli Julkisen sanan neuvostoon (JSN) nimensä julkaisusta, mutta JSN päätyi lehtien kannalta vapauttavaan tuomioon.
JSN perustelee päätöstä sillä, ettei nimen julkaisu ollut kohtuutonta suhteessa Roumion asemaan kaupunginhallituksen jäsenenä. Tapauksella oli paikallisesti poikkeuksellista merkitystä, eikä jutussa ollut neuvoston mukaan erityisen arkaluonteisia yksityiskohtia.
– Raja on selvä, jos kyse on ihmisestä, joka ei ole millään lailla julkisuuden henkilö tai vallankäyttäjä. Uhria pitää suojella, ja pohdimme kovasti, onko yleisöllä (tässä tapauksessa) oikeus tietää nimi, sanoo JSN:n puheenjohtaja Eero Hyvönen.
Pelko puheenaiheeksi päätymisestä toteutui
Tiina Roumio kertoi kantelussaan JSN:lle pelänneensä nimen julkaisun jälkeen, että hänestä tulee koko kaupungin puheenaihe.
Nimen julkaisua seurasikin hänen mukaansa julkinen, henkilökohtaisuuksiin menevä ryöpytys muun muassa sosiaalisessa mediassa.
– Voiko olla yhä niin, että ei voi puuttua epäkohtiin saamatta kuraa niskaansa? Kuka uskaltaa tällaisen jälkeen nostaa esiin tapahtumia? Roumio kysyy.
Hän muistuttaa, että usein uutisoinnissa rikoksesta tuomittujenkin nimet jätetään julkaisematta uhrien suojelemiseksi.
Vastaava nimenjulkaisu harvinaista kantelujen valossa
Varsin suuri osa JSN:n tulevista kanteluista koskee juuri nimen julkaisua; yleensä kyseessä on rikoksesta epäillyn tai tuomitun nimensuoja.
Roumion tapaus on puheenjohtaja Eero Hyvösen mukaan poikkeuksellinen: epäasiallisen kohtelun esiin nostaneen nimi julkaistaan mediassa harvoin, ainakin neuvostoon tehtyjen kantelujen perusteella.
JSN päätyi sekin poikkeuksellisesti kirjaamaan päätökseensä Roumion huolen siitä, nostaako nimen julkaisu kynnystä tuoda epäkohtia esiin.
– Halusimme kirjata hänen oikean huolensa; ymmärrämme, että tässä on negatiivisten seurausten riski, sanoo Hyvönen.
Tässä tapauksessa julkaisulle oli JSN:n mukaan silti riittävät perusteet.
Myös JSN:n tapa siteerata julkisessa päätöksessä kanteluun kirjattuja esimerkkejä sosiaalisen median roiseista keskusteluista oli Roumiolle järkytys.
Hyvönen sanoo, että päätöksissä kuvataan aina kantelua osittain. Siinä ei julkaista arkaluonteista tietoa tai muuta sellaista, mikä pyynnön perusteella sovitaan pidettävän salassa.
Kirjatut kommentit kuvaavat kuitenkin haittaa, jonka kantelija sanoo kokeneensa ja ne ovat siksi mukana.
Nimettömyys voi johtaa myös kiusantekoon?
Roumio ei kiistä sitä, etteikö hänen toimintansa ollut ratkaisevassa osassa Lumion erossa.
– Tiedän että tekemäni valitus oli viimeinen seikka, joka katkaisi kamelin selän. Asia on helppo kääntää ajojahdiksi, jos ei usko syyllisyyteen.
Roumio sanoo halunneensa itse toimia reilusti tekemällä ilmoituksen asiasta omalla nimellään sen sijaan, että olisi syyllistynyt ”puskista huuteluun”, kuten aiemmin on väitetty tapahtuneen.
– Suoruudesta sain palkaksi ulkopuolisten tuomarointia asiassa, josta ei tiedetä yksityiskohtia.
Hän on huolissaan siitä, että lisääntyneet nimettömät ilmiantokanavat mahdollistavat jopa kiusantekoa ja ovat karhunpalvelus virkamiehillekin. Nimellä esiintulo ei kuitenkaan hänen mukaansa houkuttele jatkossa yhtään enempää, jos riskinä on päätyä nimenä mediaan.
Hänen mukaansa nimen julkitulon pelolla ja julkaisemisen vaikutuksilla onkin laajempaa yhteiskunnallista merkitystä.
Puolueellisuudesta ei ollut näyttöä
Roumion JSN:lle tekemän kantelun mukaan Komiat-lehden päätoimittaja Marianne Lähde ei myöskään ollut asiassa puolueeton, vaan kaupunginjohtajan asialla. Tämän päätoimittaja kiisti vastauksessaan neuvostolle, eikä JSN:n mukaan riittäviä perusteita puolueellisuudelle esitetty.
Päätoimittajan mukaan nimen julkaiseminen oli perusteltua, koska kyseessä oli merkittävä kuntapäättäjä. Jos taas olisi kerrottu hänen olevan kaupunginhallituksen jäsen, epäilyt olisivat kohdistuneet kaikkiin hallituksen naisjäseniin.
Roumio teki JSN:n päätöksestä muutoksenhakupyynnön. Hän pyysi päätöksen korjaamista asiavirheiden vuoksi ja vetosi näkemykseensä päätoimittajan puolueellisuudesta. Sitä tukivat hänen mukaansa Komiat-lehdessä asiasta julkaistut kirjoitukset, jotka olivat pääasiassa Lumiota tukeneen kansalaisliikkeen jäsenten kirjoittamia.
JSN ei ottanut asiaa uudelleen käsittelyyn, sillä sen mukaan Roumion virheiksi katsomat kohdat olivat mielipide-eroja päätoimittajan kanssa, eivät virheitä, joihin neuvoston päätös olisi perustunut.
JSN toteaa myös, että tiedotusvälineillä on oikeus valita näkökulmansa ja asettua myös kiistakysymyksissä parhaaksi katsomalleen kannalle. Mahdolliseen puolueellisuuteen neuvosto voi ottaa kantaa vain, jos se johtaa Journalistin ohjeiden rikkomiseen.