Kaupungin työntekijöihin kohdistuneet korruptioepäilyt puhuttavat nyt Tampereella. Viime aikoina on selvinnyt esimerkiksi, että työntekijät ovat jakaneet Hakametsän jäähallien vuoroja ohi kaupungin virallisen varausprosessin.
Tampereen päättäjät ja viranhaltijat ovat myös saaneet vapaakortteja kaupungin eri palveluihin. Heille on jaettu esimerkiksi ilmais- ja alennuskortteja kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluihin, kuten museoihin ja Tampereen filharmonian konsertteihin.
Lisää: Tampereen johtoporras sai vuosikausia vapaalippuja – käytäntö paljastui ja nyt jakelulle tulee piste
Hakametsän tapauksessa toiminta on ollut säännöllistä ja jatkunut jo vuosia, todennäköisesti jopa 2000-luvun alusta asti. Asia on ollut monen henkilön tiedossa, mutta miksei siihen ole puututtu?
Harva haluaa tahrata organisaation mainetta
Poliisiammattikorkeakoulun tutkimusjohtaja Vesa Muttilainen tuntee korruption ja sen piirteet hyvin. Tampereen tapaukset ovat hänen mielestään melko tyypillisiä esimerkkejä kotimaamme korruptiosta.
– Suomessahan korruptiokuva on hyvin monimuotoinen, ja se vaihtelee hyvin pienistä keskinäistä lahjontatapauksista todella laajoihin, vaikeasti todennettaviin ja todistettaviin verkostomaisiin korruptiotapauksiin, hän kertoo.
Tampereen tapaukset ovat toisaalta myös harvinaisia. Esimerkiksi Hakametsän tapauksessa ei ole käytetty suoraan julkisia varoja väärin, vaan hyödynnetty julkista tilaa, jota on vuokrattu ulkopuolisille ja kääritty rahat omaan taskuun.
– Kyllä nämä joka tapauksessa täyttävät aika hyvin korruption perinteisen määritelmän, eli tässä on kysymys väärinkäytöstä, josta tulee yksityistä etua.
Mutta mikä sitten saa väärin toimivan yhteisön vaikenemaan ja pitämään tiedon sisällään?
Vesa Muttilaisen mukaan asiaan voi olla monia syitä. Yleisin on organisaationäkökulma, joka on tuttu myös yrityspuolelta: firman mainetta ei haluta tahrata, eikä mustamaalaavia asioita nostaa esille.
Toisaalta korruptoituneesti toimiva yksilö tai ryhmä on saattanut huomata, ettei toimintaan puututa. Kyseenalaista toimintaa on ehkä kokeiltu kerran jos toisenkin, ja lopulta jatkettu pitkäaikaisesti saavuttaen vaikkapa rahallista etua.
Monesti myös ne tahot, jotka eivät toiminnasta hyödy, pysyvät hiljaa. Kissaa ei niin sanotusti uskalleta nostaa pöydälle.
– Silloin voi olla, että se toimintakulttuuri on sen tyyppinen, ettei se suosi sellaista avoimuutta, Muttilainen tiivistää.
Keinoja korruption paljastamiseen on monia
Suomessa korruptiotapaukset voivat paljastua niin yksittäisen työntekijän, kansalaisen, järjestön tai vaikka median ansiosta.
Myös erilaisia mekanismeja korruption torjuntaan on laajalti käytössä: niin kuntaliitto kuin valtiokin on laatinut omat ohjeensa korruption tunnistamiseen ja paljastamiseen.
Suuryrityksillä on usein käytössä myös sisäisiä ilmoitusjärjestelmiä. Niiden avulla työntekijä voi kertoa havaitsemistaan epäkohdista anonyymisti. Jos ilmoitusjärjestelmää ei ole, korruptioepäilystä voi kertoa esimerkiksi sisäisen tarkastuksen yksikölle tai omalle esimiehelle.
Poliisiammattikorkeakoulun tutkimusjohtaja Vesa Muttilainen toteaa uudenlaisten järjestelmien helpottavan korruptiotapausten paljastumista. Täysin aukottomia käytössä olevat keinot eivät kuitenkaan koskaan ole.
– Aina sinne jotakin aukkoja tuppaa jäämään, Muttilainen toteaa.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta perjantaihin 28.4. kello 23:een saakka.