Vaasa käyttää Kuntaliiton tilaston mukaan neljäsosan vähemmän rahaa nuorisopalveluihin asukasta kohden kuin kunnat keskimäärin Suomessa.
Tämä on huomattu myös kaupungin nuorisovaltuustossa, joka käyttikin aiheesta puheenvuoron Vaasan kaupunginvaltuuston kokouksessa viime maanantaina. Puheenvuorossa mainittiin muun muassa, että Vaasa käyttää ainoastaan 26 euroa per asukas nuorisotoimintaan, kun koko maan keskiarvo on 34 euroa.
– On se aika karu luku mielestäni, nuorisovaltuuston puheenjohtaja Aaro Helo sanoo.
Helo alkoi selvittää kuntien nuorisopalveluihin käyttämiä rahoja keskusteltuaan muiden kuntien nuorisopalveluiden työntekijöiden kanssa.
– Heidän mielestään oli päivänselvää, että on hienot nuorisotalot ja muitakin tosi hienoja asioita, joista ei Vaasassa voi unelmoidakaan, Helo kertoo.
Vaasassa nuorisopalveluihin kuuluvat esimerkiksi nuorisotalot ja nuorten neuvontapalvelu Reimari.
– Kaikki nuorisopalvelut ovat täällä ylipäänsä paljon pienempiä ja kaikin puolin huonompia kuin muissa samankokoisissa kunnissa, Helo sanoo
Helo vertaa nuorisotoiminnan saamaa rahapottia taiteen ja kulttuurin saamaan rahoitukseen, niihin Vaasa laittaa pelimerkkejä jopa paljon enemmän kuin koko maan keskiarvo.
Kaikki nuorisopalvelut ovat täällä ylipäänsä paljon pienempiä ja kaikin puolin huonompia kuin muissa samankokoisissa kunnissa
Aaro Helo
Hänen mielestään nuorten hyvinvointi jopa riippuu nuorisotoiminnan olemassaolosta, ja rahoituksen määrän ja nuorten pahoinvoinnin välillä on syy-seuraussuhde. Helo sanookin, että nuorten omaksi syyksi ei voi laittaa sitä, että he voivat huonosti.
– Jos asialle ei tehdä mitään, ei ainakaan positiivisia tuloksia näy, hän toteaa.
Helon mielestä on hienoa, että nuoret on huomioitu Vaasan kaupungin strategiasuunnitelmassa, mutta hän kaipaa nyt konkreettisia toimia, ei sanahelinää.
– Meillä on ahkerat ja intohimoiset nuorisotyöntekijät, mutta resursseja vaan ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi, hän sanoo.
Kunta vastaa nuorisotyöstä
Nuorisotyön järjestäminen on lain mukaan kunnan vastuulla. Kunta saa ministeriöltä valtionavustusta ja erityisavustuksia tehtävän hoitamiseen.
Sen sijaan ei ole lakia, joka määrittäisi, minkä verran rahaa nuorisotyöhön pitää käyttää.
Opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisotyön ja -politiikan vastuualueen johtajan Henni Axelinin mukaan nuorisolaissa luetellaan tiettyjä asioita, joita kunnassa pitää olla. Esimerkiksi monialaisen yhteistyön ohjaus- ja palveluverkosto on lakisääteinen.
– Sen ihmeemmin ei kuitenkaan määritellä esimerkiksi sitä, montako työntekijää nuorisotyössä pitää olla, tai jos kunta saa valtionosuutta, mitä sillä pitää tehdä, Axelin kertoo.
Siinäkin on hajontaa, mitä nuorisopalveluiden alle eri kunnissa kuuluu: onko nuoriso esimerkiksi sivistystoimen alla vai kuuluuko se vapaa-aikatoimelle.
Kuntaliiton erityisasiantuntijan Mari Ahonen-Walkerin mukaan nuorisotyö voi olla esimerkiksi toimintaa kunnan nuorisotiloissa, etsivää, kulttuurista, liikkuvaa, digitaalista, verkossa tapahtuvaa tai jalkautuvaa nuorisotyötä.
Hänen mukaansa keskeistä on se, että nuorten kasvua ja kehitystä täyteen potentiaaliin pyritään tukemaan erilaisen toiminnallisen tekemisen kautta.
Ahonen-Walker arvelee, että nuorisotyöhönkin kohdistuu säästöpaineita. Hänen mukaansa on kuitenkin aiheellinen kysymys, onko koronan jälkimainingeissa varaa leikata nuorten hyvinvoinnista.
– Nuorisotyössä on tietyllä tavalla satsausta tulevaisuuteen ja nimenomaan yhteisöllisyyteen, Ahonen-Walker sanoo.
Nuorisotyötä paikallisista tarpeista
Kaiken kaikkiaan kunnat käyttävät nuorisotyöhön yhteensä reilut 235 miljoonaa euroa vuodessa.
Siitä valtionosuuksia on vähän alle 8 miljoonaa euroa ja erikseen haettavia avustuksia noin 20–30 miljoona euroa. Loput rahat kunnat ottavat omasta kassastaan.
Ahonen-Walkerin mukaan nuorisotyön ja sen rahoituksen järjestäminen on pääosin kuntien käsissä. Yhteistyötä tehdään erityisesti seurakuntien, mutta myös järjestöjen kanssa. Kunnat tukevat myös järjestöjen tekemää nuorisotyötä noin 10 miljoonalla eurolla vuodessa.
Ahonen-Walker ei ota kantaa, minkä verran nuorisotyöhön pitäisi panostaa, vaan sanoo sen olevan kunkin kunnan oma päätös. Viime vuonna kunnat laittoivat nuorisotyöhön hieman alle prosentin nettokäyttötaloudestaan.
– Tuo luku on kuitenkin ajalta, jolloin meillä oli sotepalvelut kunnassa. Kuntatalous on monella tavalla muuttunut, Ahonen-Walker sanoo.
Ahonen-Walker arvioi, että nuorisotyölle ole kunnissa yhtä kehityssuuntaa, koska niiden väestöpohjat ja -kehitys ovat hyvin erilaisia. Hänen mielestään olisi vaikea laittaa panostuksille säännöksi joku tietty prosenttiosuus, koska merkityksellisempää on tehdä nuorisotyötä paikallisten nuorten tarpeiden mukaisesti.
On hyvin erilaista järjestää palveluja paikkakunnalla, jossa on esimerkiksi 300 nuorta, kuin vaikkapa sellaisessa paikassa, jossa on 100 000 nuorta, Ahonen-Walker muistuttaa.
Edit. 11.5. kello 10.25: Korjattu kuntien nuorisopalveluihin käyttämän rahamäärän suuruus.
Voit kommentoida juttua perjantaihin 12. toukokuuta kello 23:een asti.