Sitä saa mitä tilaa, kuuluu perussuomalaisten viljelemä sananparsi.
Vaalien voittaja, kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo, tilaamalla tilasi hallitukseensa nimenomaan perussuomalaiset, koska tiesi pystyvänsä toteuttamaan kokoomuksen haluamia talouden sopeutuksia parhaiten yhteistyössä PS:n kanssa.
Pääministeripuolueesta on painotettu, että hallitus ei edes väitä seisovansa yhteisten arvojen, vaan yhteisten taloustavoitteiden varassa.
Samalla Orpo tilasi myös tietoisen riskin siitä, että yhteiseen hallitukseen nousisi ministereitä, joiden arvoista, poliittisista näkemyksistä tai ”some-presenssistä” voisi nousta esiin tavaraa, joka ei kestä länsimaisessa oikeusvaltiossa päivänvaloa. Ja että nämä kysymykset voivat aiheuttaa repiviäkin erimielisyyksiä hallituksen sisällä.
Riski toteutui. Yllätys taisi Orpon mukaan olla se, kuinka nopeasti niin kävi.
– (Oli) vallan ennakolta tiedossa, että tällaisia voi tulla, mutta valitettavasti näin nopeasti ensimmäinen keissi tuli eteen, Orpo kommentoi torstaina elinkeinoministeri Vilhelm Junnilan (ps.) kaasutus- ja Adolf Hitler -vitsailusta syntynyttä skandaalia Brysselissä pörrääville toimittajille.
Presidentti jyrähti
Orpo istui viime hallituskaudella neljä vuotta tiiviissä oppositioyhteistyössä perussuomalaisten kanssa, joten sopii olettaa, että PS:n ajatusmaailma ja viestintätavat olisivat enemmän kuin tuttuja.
– Perussuomalaiset, kuten tiedetään, on vähän erilainen toimija politiikassa. Erilaisista taustoista ihmisiä, Orpo luonnehti perjantaina.
Onko kokoomuksessa sopeuduttu oppositiokaverin ”rosoiseen” viestintätyyliin niin hyvin, ettei täysin ymmärretty tai haluttu ymmärtää, että erilaisista taustoista tuleminen ja äärioikeiston kanssa flirttailu ovat kaksi eri asiaa?
Vaikka epäilyt Junnilan kytköksistä äärioikeistoon tulivat esille jo viime viikolla, vielä keskiviikon luottamusäänestyksessä kokoomuksen kansanedustajat Sari Sarkomaata, Saara-Sofia Siréniä ja Ben Zyskowiczia lukuun ottamatta äänestivät Junnilan luottamuksen puolesta.
Mieli alkoi muuttua loppuviikosta, kun huomattiin, että niin Ranskassa, Saksassa kuin Israelissakin Junnilan someviestit otettiin erittäin vakavasti.
Lisäksi tarvittiin presidentti Sauli Niinistön ärähdys ennen kuin äärioikeistovitsejä viljelevän elinkeinoministerin Suomelle aiheuttamaan mainehaittaan havahduttiin.
Paine kasvoi, kun kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah tuomitsi perjantaina jyrkästi Junnilan vuonna 2019 tekemän kirjallisen kysymyksen ”ilmastoabortista” ja kuvaili ajattelua ekofasismiksi.
Perjantaina Orpo oli jo kaavailemassa puhelinkeskustelua perussuomalaisten puheenjohtajan, valtiovarainministeri Riikka Purran, sekä tarvittaessa nelikon muiden puheenjohtajien kanssa.
Junnila ehti kuitenkin ilmoittaa erostaan perjantaina itse. Pian sen jälkeen MOT paljasti, että Junnila vaikuttaa ilmoittaneen vääriä tietoja omasta koulutuksestaan ja työurastaan yrittäjänä.
Orpo kertoi perjantaina pitävänsä Junnilan ratkaisua ainoana mahdollisena. Loppuviikon aikana Junnilasta oli alkanut tulla esille niin paljon uusia asioita, että ministerin jatko oli Orpon mukaan käynyt mahdottomaksi.
Miksi Junnila nostettiin ministeriksi?
Myös Purra otti riskin, kun puolue nosti Junnilan Suomen elinkeinoministeriksi. Purra on puolustanut Junnilaa koko viikon ajan voimakkaasti ja teki Junnilan asemasta mediatietojen mukaan hallituskysymyksen.
On vaikea uskoa, etteikö puoluejohdossa olisi tiedetty Junnilan sympatioista ennen tätä kohua.
Onkin kiintoisa kysymys, miksi Junnilalle haluttiin niistä huolimatta tarjota ministerinpestiä. Ehkä salkun tarjoaminen oli nimenomaan kädenojennus perussuomalaisten radikaalimman äänestäjäkunnan suuntaan.
Joka tapauksessa nyt hallituksella näyttää olevan uusi päänsärky. Uutisissa ovat sisäministeri Mari Rantasen (ps.) puheet äärioikeistolaisesta väestönvaihtoteoriasta. Rantanen on kiistänyt uskovansa salaliittoteorioihin.
Jo nyt hallituksen sisäinen luottamus nitisee. Esimakua RKP:n ja perussuomalaisten arvojen eroista saatiin jo hallitusneuvotteluissa, kun molemman puolueen neuvottelijoita lähti reformipöydistä ovet paukkuen muun muassa maahanmuuttonäkemysten takia.
Junnilan luottamusäänestyksessä yksikään RKP:n eduskuntaryhmän jäsen ei tukenut hallituskumppania. Se on poikkeuksellista, ja jätti Purran sanoin hallituksen luottamukseen avohaavan.
Nyt RKP sai mitä halusi ja tilasi, kun Junnila erosi. RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson kiittikin Junnilaa ratkaisusta.
Mitä siitä seuraa, on toinen asia.
Orpon mukaan hallitus on toimintakykyinen, ja pelisääntökeskustelu on luvassa. Tunnelma on kuitenkin jo pilalla, kunnes Purran kuvailema haava kurotaaan umpeen – ja se voi olla vaikeaa, jos samaan aikaan muista hallituskumppaneista tihkuu esiin tietoja, jotka ovat RKP:lle vaikea niellä.
Neljä puoluejohtajaa vakuuttavat seisovansa hallitusohjelman takana, mutta sitä pitäisi päästä toteuttamaankin.