Suomessa rakennetaan kiihtyvään tahtiin huippunopean nettiyhteyden valokuituverkkoa taajamiin.
Rakennusbuumi on näkynyt jo jonkin aikaa koteihin tulevana tarjousten tulvana, jossa houkutellaan liittymään alueelle rakennettavaan laajakaistaverkkoon.
Valokuituyhtiöiden kilpajuoksu taajamiin on alentanut kiinteiden laajakaistaliittymien aloitusmaksuja.
Valokuituliittymän saa avattua nyt noin 200–300 eurolla tai jopa ilmaiseksi. Vielä muutama vuosi sitten kuluttajat maksoivat valokuituverkon alkuinvestoinnin kerralla, jolloin liittymän tilaamisesta sai maksaa lähes kymmenkertaisen hinnan.
Myös kuopiolainen Petri Koljonen on saanut osansa tarjoustulvasta. Vuoden pohdinnan jälkeen hän päätyi ottamaan uuden omakotitalonsa liittymäksi valokuidun.
Täysin varma valinta ei kuitenkaan vielä ole.
– Kymmenen vuotta on ollut mokkula (mobiiliyhteyttä käyttävä reititin) kotona ja sillä on tullut hyvin toimeen. Valokuidussa mainostetaan kahtasataa ja tuhatta megaa, mutta ei sillä ole siviilikäytössä merkitystä. Viiden megan netillä pärjää ihan hyvin.
Suomi kiinnostaa sijoittajia
Moni saattaa ajatella samoin kuin Petri Koljonen, sillä valokuituverkon piirissä on Suomessa edelleen vain 52 prosenttia talouksista. Nopeiden 5G-verkkojen kattavuus sen sijaan on noin 90 prosenttia.
Esimerkiksi Ruotsissa valokuituverkon piirissä on yli 90 prosenttia kotitalouksista.
Valokuituyhtiö Valoon toimitusjohtaja Tommi Linnan mukaan monissa Euroopan maissa valokuituverkko alkaa olla jo rakennettu ja siksi valokuituverkkoihin virtaa nyt sekä kotimaista että ulkomaista sijoituspääomaa.
– Sijoittajille Suomi on hyvä kohde, koska kysyntä on taattu, maa on turvallinen ja sijoitukselle saa vakaan tuoton pitkällä tähtäimellä, Linna sanoo.
Ilman uskoa kysyntään verkkoja ei rakennettaisi. Kiinteille laajakaistaliittymille on operaattoreiden mukaan kysyntää, sillä mobiililiittymien nopeus ei välttämättä enää riitä kasvavalle tietoliikenteen määrälle ja suoratoistoon.
Koronan myötä töiden tekeminen kotona on lisääntynyt. Toisaalta tarjonta myös ruokkii kysyntää, sillä liittymien avaushinnat ovat houkuttelevia.
Valokuituyhtiöt, kuten Valoo, Valokuitunen sekä Global Connect, ovat kertoneet satojen miljoonien eurojen investointisuunnitelmista. Kaikkien kolmen yrityksen taustalla on sijoitusyhtiöitä.
Yhteensä alalla puhutaan tässä vaiheessa arviolta 1,5–2 miljardin euron investoinneista valokuituverkon rakentamiseen lähivuosina.
Alueellisten tietoliikenneyhtiöiden edunvalvontayhdistys Finnet-liiton toimitusjohtaja Jarmo Matilainen iloitsee kehityksestä. Hän arvioi, että kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä valokuituverkon piirissä on 80–85 prosenttia kotitalouksista.
– Siitä eteenpäin kattavuuden kasvattaminen on hyvin haastavaa, kun jäljellä on vain harvaan asuttua aluetta, jossa on iäkästä väestöä. Heillä ei ole välttämättä ostovoimaa eikä halua investoida valokuituun, Matilainen pohtii.
Hinta kerättävä joskus takaisin
Valokuitusen toimitusjohtaja Heikki Kauniston mukaan käynnissä on markkinoiden uusjako, jossa kilpaillaan siitä, kuka saa rakennettua taajamiin verkkonsa. Samalle alueelle ei yleensä kannata rakentaa toista valokuituverkkoa.
Kaunisto mukaan verkonrakentaja pystyy hinnoittelemaan verkon mielensä mukaan. Hän puhuu suljettujen verkkojen kohdalla koukutushinnoittelusta.
– Tarjotaan halpaa aloitusta, mutta kuluttaja sitoutuu vain yhden palveluntarjoajan verkkoon ja antaa hinnoitteluvoiman yhdelle palveluntarjoajalle.
Kauniston mukaan viranomaisten pitäisi puuttua toimintaan nyt, kun verkkoja rakennetaan.
– Verkon päällä oleva internetpalvelukerros pitäisi pakottaa vapaalle kilpailulle. Siinä palveluntarjoajat kilpailisivat asiakkaista, mikä pitäisi hinnat alhaalla ja palvelun laadun hyvänä, Kaunisto sanoo.
Kaunistolla on siinä mielessä oma lehmä ojassa, että hänen edustamansa yhtiön ajatuksena on päästää muutkin operaattorit omaan verkkoonsa.
Tässä mallissa verkosta aiheutuvat maksut ja internetliittymän maksut eriytetään samaan tapaan kuin sähkömarkkinoilla on tehty.
Yritysten monopoliasema arvioinnissa
Liikenne- ja viestintävirasto Traficomista muistutetaan, että valokuituverkkoja rakennetaan markkinaehtoisesti. Viestintäpalvelut vapautettiin kilpailulle Suomessa ja EU:ssa jo 1990-luvulla.
Traficomin toimivien markkinoiden päällikön Mari Österbergin mukaan yritykset voivat vapaasti valita liiketoimintamallinsa.
– Missään nimessä kaikkia valokuituverkkojen rakentajia ei voida velvoittaa avaamaan verkkoaan muille, Österberg sanoo.
Verkon vuokraukseen voidaan velvoittaa vain sellainen yritys, jolla on monopoliasema tai joka on rakentanut laajakaistatuen avulla.
Traficom on parhaillaan analysoimassa uudelleen laajakaistatukkumarkkinoiden kilpailutilannetta. Selvityksen on määrä valmistua syksyllä.
– Monopolistisesta asemasta ei voida puhua pelkästään sillä perusteella, että joku on rakentanut jonnekin valokuituverkon. Pitää myös analysoida mitä muita palveluita alueella on tarjolla, kuten mobiililiittymiä tai kaapeli-tv:n laajakaistapalveluja.
”Liian tyrkky” myyjä sai pakit
Valokuitumarkkinoiden kuumeneminen on aiheuttanut myös huolta liittymien markkinoinnista ja sopimusehdoista.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) julkaisi keväällä koko alaa koskevan ohjeistuksen sen jälkeen, kun se oli puuttunut kahden yrityksen toimintatapoihin. Kuluttaja-asiamiehen mukaan palvelun kokonaishintaa ei saa peitellä ja tilaajan on tiedettävä, milloin verkon rakentamispäätös tehdään.
Sekä Valoo että Valokuitunen ovat tiedottaneet noudattavansa ohjeistusta. Jarmo Matilaisen mukaan myös Finnetin jäsenyritykset ovat tyytyväisiä siihen, että KKV on tarttunut asiaan.
Kuopiolainen Petri Koljonen jätti tilaamatta liittymän yritykseltä, jonka myyjä oli hänestä ”liian tyrkky”.
Myöskään hinta ei ollut Koljoselle ratkaiseva tekijä vaan se, että valokuituliittymä saatiin toteutettua. Kuopiossa markkinajohtaja DNA:n ei tarvinnut odotella, että tilaajia on samalta alueelta riittävästi, vaan se saattoi asentaa liittymän ripeästi.
Valokuidun markkinoinnin ylilyöntejä suurempi ongelma on Koljosen mukaan valokuidun rakentamisesta aiheutuvat haitat.
– Alueella, jossa aiemmin asuimme, oli kuukauden ajan pään kokoisia kiviä kaduilla ja pihamaalla. Miten ja millä nopeudella kadut paikataan rakentamisen jälkeen, on markkinointia tärkeämpää.
Juttua varten on haastateltu myös tietoverkkotalouden emeritusprofessori Heikki Hämmäistä Aalto-yliopistosta.
Mitä mieltä sinä olet jutun aiheesta? Keskustelu on auki 8.8. klo 23:een asti.