Korkokenkiä ostetaan hääasusteeksi niin harvoin, että seinäjokelainen morsiusliikkeen yrittäjä Sanna Mäntyniemi ottaa kuvan, kun niin käy.
– Viime kesänäkin suosituin kenkä oli tennari. Niihin satsataan: kalleimmat olivat maksaneet lähes tonnin.
Ilmiö hämmästyttää Mäntyniemeä, koska kauniiden hääkenkien valikoima on laaja. Korkeita korkojakaan ei olisi pakko valita, vaan jo parin, kolmen sentin kantakin oikaisee ryhdin.
– Suomalainen nainen haluaa helppoutta. Käytännöllisiä kenkiä, myöhemminkin käytettäviä.
Saman on havainnut seinäjokelainen kenkämyyjä Maarit Renkola 40 vuoden kokemuksella.
– Juhlakenkien osuus on laskenut kuin lehmänhäntä. Se on surullista. Laitetaan hiukset, meikit, panostetaan pukeutumiseen – ja sitten hemmetti halutaan siihen tennarit!
Juhlatilaisuudet ovat yleensä lyhyitä, joten sen verran epämukavuutta tai täydellisen mukavuuden puutetta voisi Renkolan mukaan yrittää sietää.
Silti moni haluaa jokapaikan kengät, joilla voi kärjistetysti sanoen mennä ensin hautajaisiin ja sitten vaikka marjametsään.
– Arki on arkea ja juhla on juhlaa, pukeudutaan sen mukaisesti. Ei samalla vaatteellakaan voi mennä joka paikkaan: lenkille, töihin ja baariin, sanoo Renkola.
Virallinen etiketti on yhä olemassa
Myös tapakouluttaja, tietokirjailija Helena Valonen on kiinnittänyt huomiota juhlakenkien katoon.
– Meillä on tennareita hyllyt täynnä. Ihmiset kokeilevat rajojaan, ja pukeutumisetiketti on pantu uusiksi. Haetaan erilaisuutta, mukavuutta ja välillä viis veisataan tyylikkyydestä.
Mutta onko tennareiden käyttämisessä juhlakenkänä jotain väärää?
Sinänsä ei. Valonen on ollut häissä, joissa morsiamella oli jalassaan kumisaappaat, koska hän halusi kertoa itsestään ja elämästään.
Valinta on henkilökohtainen, mutta sitä ei ole määritelty, miten sidoksissa valinta on viralliseen etikettiin.
– Se on nimittäin yhä voimassa ja sen mukaan tennarit eivät kuulu juhla-asuun. Ne eivät ole salonkikelpoiset läheskään kaikissa maissa eivätkä meilläkään kaikissa tilaisuuksissa.
Esimerkiksi hääkutsuun voidaan liittää pukukoodi. Jos toiveena on tumma puku, tulija on sidottu etikettiin. Jos toivetta ei ole määritelty, luvassa on sekalaista pukeutumista.
Valonen sanoo kohottavansa yhä kulmiaan, kun näkee tumman puvun kanssa valkoiset tennarit.
Oletko havainnut arki- ja juhlatyylien sekoittumista? Milloin sekoittuminen on tervetullutta, milloin loukkaavaa? Osallistu keskusteluun.