Tuntuu, että materialismin valta on vain kasvanut. Siitäkin huolimatta, että maapallon kantokyky on koetuksella – ja että iso osa ihmisistä ei tarvitsisi enää yhtään mitään lisää. Tämän huomaa kierrätyskeskuksissa ja Facebookin kirpputoreilla ja roskalava-ryhmissä, ne pursuavat tavaroita, joita kukaan ei huoli, edes ilmaiseksi.
Materian kyllästämä elämä tuntuu kuin söisi purilaisia jo täysinäiseen vatsaan: ähkyltä ja pian taas yhtä nälkäiseltä.
Joka vuosi esimerkiksi vaatejätettä syntyy globaalisti 92 miljoonaa tonnia. Muotiketjujen vaatteista jää jatkuvasti myymättä noin 30 prosenttia, ja ylijäämävaatteet yleensä tuhotaan, mm. poltetaan. Vaihtoehtoisesti ne kiikutetaan Afrikkaan.
Samaan aikaan Afrikka on hukkumassa ”hyväntekijöiden” kierrätysvaatteisiin. Ghanassa 70 tonnia käytettyä vaatetta dumpataan laittomille kaatopaikoille harva se päivä. Noin 40 prosenttia vaatteista on alun perinkin käyttökelvottomia riepuja ja lumppuja.
Vaatteiden käyttöikä on pienentynyt, samoin elektronisten laitteiden, esimerkiksi kännyköitä vaihdetaan jo kahden vuoden välein. Osaksi kyse on siitä, että valmistajat tekevät yhä heikkolaatuisempia tuotteita, jotta kierto nopeutuisi – osaksi taas mainostajien virittämästä himosta ja sosiaalisesta paineesta.
Vanha sanonta pitää paikkaansa: maailma hukkuu paskaan.
Jotta pysyisi tämän karusellin kyydissä, ihminen tarvitsee tietenkin aina vain enemmän rahaa. Raha puolestaan muuttaa ihmisten ajattelutapaa ja maailmankuvaa.
Samalla kun oppineisuuden, taiteen ja luovuuden itseisarvo laskee kuin lehmän häntä, rahaa ja talouden eliittiä palvotaan yhä palavammin. Jos puhuu vähääkään muusta, saa niskaansa syytöksiä kateellisuudesta. Ne, jotka yrittävät löytää muita arvoja elämäänsä, näyttäytyvät tässä ajattelutavassa ”vapaamatkustajina”tai jopa loisina.
Ihan kuin olisi epäselvää, että rahaa voi käyttää muuhunkin. Materian kyllästämä elämä tuntuu kuin söisi purilaisia jo täysinäiseen vatsaan: ähkyltä ja pian taas yhtä nälkäiseltä.
Arki kuormittaa, ja helpotukseksi tarjotaan yhtä ja samaa onnellisuuspilleriä: kuluttamista.
Luin päivälehdestä itselleni aiemmin tuntemattomasta käsitteestä: kostokulutus. En edes ymmärrä tavallisen shoppailun hauskuutta, siis sitä, että flaneerataan ostoskeskuksessa sadepäivänä ja ostellaan noh, jotakin.
Vielä vähemmän järkeni riittää halpakauppojen krääsään, josta uhkuva kemian löyhkä laukaisee migreenin. Ja kuka oikeasti ostaa niitä netin kummallisuuksia kuten uimahousujen munasuojia ja kalanmallisia muovikenkiä? Mietin sitä kiinalaista tehdastyöläisparkaa, joka väsää henkensä pitimiksi hamstereiden aamutossuja.
Kostoshoppailu nousee siitä, että ihminen on tympääntynyt tämän kolumnin kaltaisiin so so -nuhteluihin ja apokalyptisiin visioihin. Tai vaihtoehtoisesti omaan rahapulaan, jolloin ei oikeastaan olisi edes varaa tuhlata. Iskee uhma: ostanpas, häh häh hää!
En kylläkään ymmärrä, kenelle ihminen uskoo näin kostavansa. Hänhän vain tuhlaa omat kurjat roponsa, ja sen jälkeen hänen on paiskottava töitä entistäkin ankarammin.
On tiedostajia, jotka vaativat ekologisen pahvipillin ostosmoothieensa palatessaan viiden tähden maailmanympärysmatkaltaan.
Tavara-uskonnon indoktrinoimat ihmiset ovat valmiit järjettömiin tekoihin. On nuoria, joiden epäillään pahoinpidelleen ihmisen luksus-lippiksen vuoksi. On tiedostajia, jotka vaativat ekologisen pahvipillin ostosmoothieensa palatessaan viiden tähden maailmanympärysmatkaltaan. On itsensä velkaloukkuun osamaksuilla ja pikavipeillä törsänneitä. On niitä, jotka ostavat, koska sulovilenmäisesti ”suapi halavala”.
Suu auki luin juttua Turun telakalla valmistuvasta uudesta jättiristeilijästä. Tässä viisi kertaa Titanicia suuremmassa paatissa on muun muassa yli 40 ravintolaa ja baaria, sisäpuutarha, valtava vesipuisto liukumäkineen, golf-rata, jäätanssinäyttämö ja 7 uima-allasta. Jättiristeilijässä on kuitenkin ympäristöystävälliset moottorit, joten ei hätää. Kuluttaa ilmeisesti saa omantunnon tuskitta.
Mihin hävisi kohtuullisuuden ihanne?
Kuluttiko joku jo senkin loppuun?
Asta Leppä
Kirjoittaja kirjoittaa 12 vuotta vanhalla, jesarilla paikatulla läppärillä.
Kolumnista voi keskustella 12.9. kello 23.00 saakka.