– Lääkäri ja hoitajat kohtelivat kunnioittavasti, mutta jonottaminen oli hirveintä, kun joutui elämään epätietoisuudessa siitä, mitä tapahtuu ja milloin, Jussi-Mikael Suikkanen kertoo.
Suikkanen hakeutui transpoliklinikalle lokakuussa 2018, sai diagnoosinsa siitä kahden vuoden päästä ja aloitti hormonihoitonsa tammikuussa 2021.
Saman vuoden syyskuussa hän sai lähetteen mastektomiaan eli rintakehän maskulinisaatioon, mutta joutui odottamaan reilusti yli vuoden leikkaukseen pääsemistä.
Suikkanen joutui tekemään valituksen pitkästä odotusajasta ja sai vasta sen tehtyään maksusitoumuksen yksityiselle leikkausta varten.
Sukupuolen korjausprosessi on hoitoa kaipaavalle pitkä ja raskas.
Hoitoon hakeutuneiden määrä on ollut jatkuvassa kasvussa, ja lähetteiden määrä onkin viimeisen kahdeksan vuoden aikana nelinkertaistunut.
Ensikäynnille pääsee tätä nykyä Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUS) sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikkaan reilussa kuukaudessa.
Myös Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) klinikalla ensikäynti hoituu hoitotakuun puitteissa, eli alle 23-vuotiaat kolmen kuukauden sisällä lähetteestä ja sitä vanhemmat kuuden kuukauden sisällä.
Ongelma ei kuitenkaan piile ensikäynnissä vaan poliklinikoiden sisäisissä jonoissa, jotka voivat kestää jopa puolesta vuodesta vuoteen.
Sisäisestä jonosta toiseen
Helsingin sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikan osastonylilääkäri Katinka Tuisku kertoo, että tavanomaisesti klinikalle tuleva tapaa sairaanhoitajaa noin kolmesti ja muutaman kerran lääkärin. Näiden lisäksi potilas käy psykologin tutkimuksessa, johon hänen mukaansa on tällä hetkellä kaikkein pisimmät jonot.
Jos potilaan vointi on huonompi tai tilanne epäselkeämpi, käyntejä voi kertyä enemmän.
Vasta näiden käyntien jälkeen potilas voi saada diagnoosin ja hormonihoitoja sekä muita sukupuolenkorjaustoimenpiteitä.
TAYSin mielialahäiriöiden vastuualuejohtaja, ylilääkäri Aino Mattilan mukaan potilaat voivat joutua jonottamaan jopa vuoden ajan seuraavaa käyntiä. Jonot ovat kasvaneet jatkuvasti, kuten jonot muuallakin terveydenhuollossa.
– Olen sitä mieltä, että tutkimusjaksot ovat aivan liian pitkät, nykyiset poliklinikat tukossa ja maahan tarvittaisiin useampi poliklinikka, Mattila sanoo.
Tuiskun mukaan diagnostinen prosessi, joka kestää nykyään kaksi vuotta, voisi mennä hyvillä resursseilla lyhimmillään puolessa vuodessa, jos potilaalla ei ole kehityksellisiä psykiatrisia sairauksia tai vakavaa traumatisoitumista.
Poliklinikalle tulee Mattilan mukaan yhä enemmän lähetteitä sairaista nuorista ihmisistä. Tuiskun mukaan tämä johtuu siitä, että muuallakin terveydenhuollossa hoitoketjut eivät toimi kunnolla.
Jos potilas on liian pahoinvoiva, lähete on pystytty palauttamaan translakimuutoksen jälkeen takaisin aiemmalle taholle.
Aiemmin ei käytännössä ollut mahdollista palauttaa lähetettä, jos potilas halusi sukupuoli-identiteetin tutkimukseen, vaikka olisi kärsinyt jostain muusta ongelmasta. Vasta tutkimuksen perusteella potilas ohjattiin oikeampaan hoitoon.
– Nyt ihmiset saavat järkevämpää, parempaa ja oikea-aikaista hoitoa eivätkä tule meidän pitkiin jonoihin, jos tarvitsevatkin jotain ihan muuta hoitoa. Se on parantunut ihan kaikkien kannalta, Mattila näkee.
HUSissa on jo aiemminkin palautettu osa lähetteistä takaisin. Tällä hetkellä HUSissa palautuu 20–30 prosenttia lähetteistä ja TAYSissa 30 prosenttia.
Lähetteen palautuessa takaisin kerrotaan, mitä pitäisi tapahtua ennen kuin tutkimusjakso voidaan aloittaa, Tuisku kertoo. Joskus tiedot saattavat olla myös puutteelliset ja niihin pyydetään täydennystä.
Odottamista jo ennen jonottamista
Noomi Lamberg sai ensimmäisen lähetteensä transpolille viime vuoden maaliskuussa. Lähete tuli bumerangina takaisin, toisen hän sai samana kesänä, ja sekin palautettiin.
Kolmannella lähetteellä Lambergilla kuitenkin lykästi.
Transpolille haettaessa tulisi olla kokenut vahvasti kuuluvansa toiseen sukupuoleen kahden vuoden ajan. Lambergilla ei ole ollut vahvaa kokemusta naiseudesta niin pitkään ennen hakeutumista, vaikka hän kertoo nähneensä siitä merkkejä jo pienenä.
Tästä syystä hän joutui ensin odottamaan, että voi ylipäätään hakeutua jonottamaan.
Lamberg kokee, että sukupuolenkorjaushoitoa hakeva jää yksin asioiden käsittelemisen kanssa, jollei hae yksityiseltä puolelta terapeuttia.
– Eihän transihminen saa mitään apua, ennen kuin on kokenut sukupuolidysforiaa vähintään pari vuotta, hän kuvailee.
Lamberg kokee olevansa onnekas, sillä hän on saanut hormonihoitoja jo odottaessaan transpolille pääsyä. Hormoneilla hän on pystynyt muuttamaan ulkoista olemustaan naisellisempaan suuntaan. Nykyään hän on niin sanotusti ”cis-passing” eli näyttää naiselta.
Hyväksyntä vähentää kärsimystä ja kiirettä
HUSin Tuisku kritisoi hormonien antamista ennen transpoliklinikalle pääsyä. Hän kertoo, että esimerkiksi testosteronihoito vaikuttaa pysyvästi muun muassa kaljuuntumiseen, äänen madaltumiseen, klitoriksen kasvamiseen ja hedelmällisyyteen.
– Sukupuolenkorjaushoidot eivät tuo nopeaa lievitystä ja ne ovat pysyvästi kehoa muokkaavia, Tuisku sanoo.
Tässä suhteessa Tuisku näkee jonotuksessa olevan hyväkin puoli. Odottavalle aika tuntuu kuitenkin pitkältä, paljastuu Lambergin ja Suikkasen haastatteluista.
Sukupuoltaan korjaava tuntee useimmiten sukupuolidysforiaa eli ahdistuksen, inhon ja vierauden tunnetta omia sukupuolitettuja kehon piirteitään kohtaan. Sukupuolidysforia ei ole Tuiskun mukaan pelkästään lääketieteellinen asia, vaan siihen liittyy myös paljon sosiaalisia ja yhteiskunnallisia tekijöitä.
– On tosi harmi, jos tullakseen oikein sukupuolitetuksi, ihmiset joutuvat lähtemään kiireesti hormonihoitoihin, Tuisku sanoo.
– Sukupuolidysforia ei ole semmoinen akuutti asia, että siitä päästäisiin nopeasti eroon. Akuuttia sen sijaan on ihmisen kärsimys.
Sukupuolidysforian yleisyys alkaa Tuiskun mukaan olla samaa luokkaa kuin monien ahdistushäiriöiden. Hänen mielestään terveydenhuollon jokaisella tasolla tulisi osata kohdata asia ja auttaa potilaat alkuun.
Tuisku pohtii, olisiko kärsimys väärässä sukupuolessa niin suurta, jos yhteiskunnassa hyväksyttäisiin paremmin sukupuolen moninaisuus ja esimerkiksi tunnistettaisiin kolmas sukupuoli.
– Ihmisille on tosi tärkeää, että he tulevat nähdyksi oikealla tavalla.
Jutun grafiikkaa korjattu 1.9. klo 13.10: Osa lähetteistä puuttui TAYSin luvuista.