Ennen kaikkea Oulun seudulla kymmenien miljoonien eurojen vahingot autoilijoille ja autoliikkeille aiheuttaneen oktomurskeen korvaaminen vaarattomammilla materiaaleilla kestää näillä näkymin vuoteen 2030 saakka.
Se tarkoittaa sitä, että oktomurske tuhoaa autojen jakohihnoja vielä pitkälle seuraavalle vuosikymmenelle.
Ylimääräisten autoremonttien ja jakohihnojen vaihdon kustannukset näyttävät jatkossa jäävän vain autonomistajille itselleen, sillä valtiolla ei tunnu olevan aikomusta korvata autoilijoille haitallisen materiaalin autoille aiheuttamia vaurioita.
Autoliike Wetterin teknisen johtajan Pekka Palon mukaan oktomurskeen ylipitkä korvausaika merkitsee autoilijoille merkittäviä lisäkustannuksia koko tuon kahdeksan vuoden ajan.
– Väylävirasto ei ole ottanut asiaa vakavasti, mikä itseäni henkilökohtaisesti ihmetyttää, sanoo Palo.
Oktomurskeen autoilijoille aiheuttamista vahingoista on jätetty tähän mennessä vahingonkorvausvaatimuksia keskitetysti käsittelevälle Lapin ely-keskukselle 20 korvaushakemusta.
Kaikki päätökset ovat tähän mennessä olleet kielteisiä ja niin näyttäisi olevan myös tulevaisuudessa.
Tieviranomainen ei katso syyn olevan yksiselitteisesti oktomurskeessa
Kaikilla vastaanotetuilla korvaushakemuksilla on kytkös Pohjois-Pohjanmaalle. Oktomursketta on Oulun seudun alueella noin 400 kaistakilometrin matkalla.
Lapin Ely-keskuksen ylijohtaja Jaakko Ylinampa perustelee kielteisiä päätöksiä sillä, että vahingonkorvauslain mukaan valtiolle ei ole syntynyt korvausvelvollisuutta, koska oktomurske on CE-merkitty materiaali eikä hänen mielestään voida osoittaa välitöntä syy-yhteyttä siihen, että pelkästään oktomurske olisi syypää vahinkoihin.
Näin siis siitä huolimatta, että jakopääongelman yksiselitteinen aiheuttaja on oktomurskepöly.
18 tapauksessa ely-keskus on tehnyt kielteisen päätöksen eli se ei näe aiheelliseksi korvata päällysteen aiheuttamia vahinkoja. Kaksi hakemusta on vielä käsittelemättä.
Vahingonkorvauslain mukaan vahinko tulee korvata, jos aiheutetaan tahallisesti tai tuottamuksellisesti toiselle vahinkoa. Tällä tarkoitetaan sitä, että jotain on tehty virheellisesti tai jätetty tekemättä.
Lisäksi korvauskelpoisuus edellyttää Ylinamman mukaan sitä, että kyseisellä teolla tai laiminlyönnillä ja vahingolla on välitön syy-yhteys. Koska Lapin Ely-keskus näkee, että kyse ei ole pelkästään oktomurskeen aiheuttamista vahingoista, sen mielestä korvausperustetta ei ole.
– Siitä ei ole meidän mielestä näyttöä, että korvausvelvollisuus tulisi tienpitäjälle. Siinä on varmasti muitakin tekijöitä kuin oktomurske.
Oktomursketta ei enää toimiteta, eikä käytetä
Ylinamman mukaan jokainen korvaushakemus käsitellään tapauskohtaisesti, mutta todennäköisesti päätökset ovat jatkossakin kielteisiä, vaikka oktomurskeen vaarat tiedetään.
Outokumpu on luopunut sen myymisestä asfaltin ainesosaksi sen jälkeen kun sen vaarallisuus osoitettiin tutkimuksella.
– Ely-keskuskaan ei käytä sitä enää, koska sillä voi olla vaikutusta jakohihnoihin, sanoo Ylinampa.
Hän ei suoraan kiistä Oulun yliopiston kolmivuotisen tutkimuksen tulosta, mutta viittaa aiemmin tehtyjen tutkimusten tuloksiin, joiden mukaan oktomurskevauriot koskisivat vain joitakin automerkkejä. Tämän käsityksen vuosi sitten valmistunut tutkimus osoitti kuitenkin vääräksi.
– Pitää olla välitön syy-yhteys vaurion syntymiseen. Jos eri automerkit käyttäytyvät eri tavalla, onko syy-yhteys välitön, onko vika oktomurskeessa vai autossa?
Elyn kielteiseen päätökseen tyytymätön voi viedä asian käräjäoikeuteen.
Erillisrahoitusta korvaamiseen ei ole saatavilla
Väyläviraston mukaan erillisrahoitusta vahinkoa aiheuttavan materiaalin nopeampaan korvaamiseen ei ole mahdollista saada.
Oktomurskeen poistaminen vaatisi Ylinamman mukaan aika ison rahapotin eikä sellaista rahasummaa ole tällä hetkellä näköpiirissä. Korvauskäytäntö ei kuitenkaan näillä näkymin muutu.
– Olemme keskustelleet asiasta Väyläviraston kanssa ja samalla käytännöllä mennään. Tähän linjaukseen ei ole tämänhetkisen tiedon perusteella tulossa muutoksia, sanoo Ylinampa.
Väyläviraston ohjauksessa toimiva Pohjois-Pohjanmaan Ely uusii oktomurskeosuuksia turvallisemmilla materiaaleilla vain normaalin tienpidon rahoituksen puitteissa.
Tienpidon asiantuntija Ari Junkkari Pohjois-Pohjanmaan Elystä kertoo, että päällysteitä vaihdetaan vain kulumisen mukaan.
Oktomursketta onkin käytetty nimenomaan vilkkaimmilla tieosuuksilla, koska se kestää kulutusta paremmin kuin luonnonkivimateriaalit.
Tänä vuonna päällystettiin uusiksi vain kahdeksan kaistakilometriä oktomursketeitä. Ensi vuonna määräksi arvioidaan 24 kaistakilometriä.
Autoala toivoisi Väylävirastolta vastuunottoa
Tienpidon toimialajohtaja Virpi Anttila Väylävirastosta kertoo, että virasto ei ole yrittänyt esittää pääasiassa Oulun seudulla sijaitsevilla teillä olevien oktomurskepäällysteiden nopeutetun vaihtamisen mahdollistavaa erillisrahoitusta.
Väylävirasto on kyllä esittänyt lisärahoitusta ylipäätään väylänpitoon, jotta väylien korjausvelka ei enempää kasvaisi.
Hallitusohjelmaan on kirjattu 520 miljoonan euron lisärahoitus korjausvelan kuromiseksi, mutta tätä rahaa ei ole Anttilan mukaan toistaiseksi myönnetty.
– Mahdollisen lisämäärärahan vaikutusta oktomurskeen korvaamisaikatauluun ei pystytä vielä arvioimaan, sanoo Anttila.
Autoliikkeet korvasivat osan autojen vaurioista Oulun yliopiston tutkimustuloksen julkistamiseen saakka.
Autoalan keskusliiton johtavan lakiasiantuntijan Timo Niemen mukaan autoliikkeet eivät kuitenkaan korvaa niitä enää sen jälkeen, kun tutkimus osoitti syyn ilmiöön olevan yksiselitteisesti oktomurskeessa, ei autoissa.
Niemi kertoo myös, että autoala ei ole aloittamassa koordinoitua oikeusprosessia valtiota tai Väylävirastoa vastaan. Yksittäisten jäsenyritysten aikeista Niemi ei osaa sanoa mitään varmaa.
– Toivoisi vastaavanlaista vastuunottoa valtiota edustava Väylävirastolta kuin mitä autoala aiemmin on tehnyt, sanoo Niemi.
”Kylmä tosiasia on, että ratkaisu tulee käräjillä”
Oktomurskeen vaikutukset ulottuvat AKL:n käsityksen mukaan myös auton muihin osiin ja voivat aiheuttaa muun muassa laturin tai ilmastointilaitteen kompressorin laakerien ennenaikaisen rikkoutumisen.
Kilpailu- ja kuluttajavirastokaan ei voi autoilijoita auttaa, kun vastassa on valtio eikä yksityinen yritys.
Viraston johtava asiantuntija Mikko Saastamoinen sanoo, että tien käyttäjän ja ylläpitäjän välillä ei ole minkäänlaista kuluttajaoikeudellista suhdetta eikä tien ylläpitäjä ylipäätään ole kuluttajansuojalaissa tarkoitettu elinkeinonharjoittaja.
– Virasto voi käsitellä kysymystä ainoastaan kuluttajaoikeudellisesta näkökulmasta. Eli arvioida, mikä kuluttajan sopimuskumppanina olevan autokorjaamon tai automyyjän mahdollinen vastuu vauriosta päällysteen aiheuttamasta vahingosta on, sanoo Saastamoinen.
Oulun yliopiston auto- ja työkonetekniikan professori Juho Könnö arvioi, että valittu strategia perustuu valtion kustannuslaskentaan. On laskettu, että oikeusjuttujen aiheuttama taloudellinen riski on pienempi kuin vaarallisen päällysteen nopeutettu korvaaminen vaarattomampaan.
– Siellä on laskettu, että on pienempi riski tehdä se tällä kahdeksan vuoden aikataululla ja katsoa mitä tapahtuu. Kylmä tosiasia on, että käräjillä katsotaan kuinka kävi ja kenen resurssit riittävät kuinkakin pitkälle käydä oikeutta, sanoo Könnö.