Edvin Ehrnrooth, 24, havahtui hiljattain siihen, että perheessä on asioita, joista ei puhuta. Tai jos puhutaan, liittyy siihen helposti kiusallisuutta ja häpeää.
– Ikävä kyllä perinteisiä suomalaisia ylisukupolvisia traumoja löytyy myös meidän suvusta. Päihdeongelmia, itsetuhoisuutta ja mielenterveysongelmia. Näistä on varmasti jälkiä vielä omassakin elämässä, Ehrnrooth sanoo.
Hän alkoi tutkia sukunsa vaietumpia puolia näyttelijän roolissa työstäessään Mikkelin miesteatterin tuoretta näytelmää ”Isän kädestä”. Sen teemana ovat ylisukupolviset traumat ja aihetta käsitellään nimenomaan miesnäkökulmasta.
Ylisukupolvisilla traumoilla tarkoitetaan vanhempien ennen lapsen syntymää kokemaa traumaattista tapahtumaa ja sen yhteyttä seuraavan sukupolven hyvinvointiin. Ne voivat tutkimusten mukaan yltää jopa neljän sukupolven yli.
Esimerkiksi sodan käyneiden miesten lapset ovat monesti kasvaneet väkivallan ja alkoholismin varjossa, ja traumat ovat siirtyneet eteenpäin.
Suomessa on pitkään vaalittu perinteistä mieheksi kasvamisen mallia, jossa ei ole sijaa herkkyydelle tai asioista puhumiselle.
– Pojat ja miehet ovat joutuneet nielemään paljon itkua, pelkoa ja ahdistusta, Mikkelin miesteatterin ohjaaja Katariina ”Kati” Kinnunen sanoo.
Tunneyhteys ja läheisyys vanhempien ja lasten välillä voi tästä syystä jäädä syntymättä. Seurauksena on usein se, että etenkin miesten on vaikea sanoittaa tunteitaan.
Lopputuloksena voi olla mykkyyttä, vihaa, syrjäytymistä, väkivaltaa ja päihderiippuvuuksia.
Tälle pohjalle Kinnunen ja apulaisohjaaja Kasperi Hulkkonen päättivät rakentaa Mikkelin miesteatterin ensimmäisen produktion.
Miesteatteri syntyi viime keväänä entisten Mikkelin poikateatterilaisten innostamana. Kati Kinnunen veti mainetta niittänyttä poikateatteria yli kymmenen vuotta.
Korona nujersi poikateatterin, mutta koska mieheksi varttuneilla pojilla oli sanottavaa ja paloa teatteriin, päätti Kinnunen perustaa Mikkelin miesteatterin.
– Pelkästään miesteattereita ei ole kovin montaa Suomessa, jos lie muita kuin tämä meidän, Kinnunen sanoo.
Vähemmän kuultu ääni kuuluviin
”Isän kädestä” ei ole juonellinen tarina, vaan se koostuu kohtauksista. Työryhmä keräsi omien tarinoidensa lisäksi aineistoa haastattelemalla eri-ikäisiä miehiä, jotka ovat hakeneet apua vertaistukiryhmistä.
Osalla haastateltavista ei ole mitään näkyviä ongelmia, mutta he ovat havahtuneet hakemaan keskusteluapua, kun ahdistus on vallannut mielen.
Osalla puolestaan on taustalla vakavaa päihdehistoriaa, rikoksia ja vankilatuomioita.
– Heidän tarinoistaan tunnistaa hetkiä, joissa on itsekin ollut, mutta oma elämä on lähtenyt risteämään toiseen suuntaan. Niin niiden ajatusten pyörittely on ollut itselle tosi palkitsevaa, Hulkkonen sanoo.
Osa haastateltavista löytyi Mikkelin miesteatterin Nestori Marttisen työn kautta. Marttinen työskentelee rikos- ja päihdetaustaisille suunnatussa toimintakeskuksessa.
Esitys antaa äänen niille, joiden ääni harvemmin kuuluu yhteiskunnallisessa keskustelussa.
– Vaikka nämä ihmiset ovat eläneet aivan eri todellisuudessa kuin itse, tunnistan heidän äänensä kyllä. Kun pysähtyy kuuntelemaan näiden ihmisten tarinoita, huomaa ettei se ääni ole kovin vieras tai outo, Hulkkonen sanoo.
Hulkkosen, Marttisen ja Ehrnroothin lisäksi näytelmässä nähdään kaksi muutakin entistä poikateatterilaista. Aapo Bastman sekä Roope Nykänen kertovat, että vaikeiden asioiden käsittely teatterin keinoin on heille tuttua jo menneiltä vuosilta, mutta tällä kertaa mukana on jokin syvempi taso.
– Tässä itsekeskeisessä ajassa miesten elämäntarinoita kuunnellessa havahtui huomaamaan, että meitä on kaikenlaisia ihmiskohtaloita, Bastman sanoo.
Näytelmän tekeminen on ollut silmiä avaava kokemus.
– Se on saanut miettimään ihmisyyttä, ja sitä miten me kohtaamme toisen ihmisen. Tarina kadulla näkemiesi kasvojen takana voi olla jotain aivan muuta kuin mitä ajattelet, Roope Nykänen kertoo.
Edvin Ehrnrooth kertoo sukunsa traumojen työstämisen olleen kaiken kaikkiaan valoisa kokemus. Hän on löytänyt näytelmän tekemisen kautta uusia keskustelunavauksia ja aiheita vanhempiensa kanssa.
– Olen tajunnut, että vaikeistakin aiheista voi kysyä ja niitä saa ihmetellä ääneen. Aina niihin ei saa vastausta, mutta ei sekään vaarallista ole, Ehrnrooth sanoo.
Miehillä tarve tehdä teatteria
Isän kädestä -näytelmä on päänavaus Mikkelin miesteatterin toiminnalle, mutta jatko riippuu rahoituksesta. Kysyntää pelkästään miesten tekemälle teatterille olisi.
– Heti kun lehdessä oli meistä juttua, useampikin eläkeläismies soitti minulle ja pyysi päästä mukaan, ohjaaja Kati Kinnunen sanoo.
Hänen haaveissa olisi, että Mikkelin miesteatterin alla toimisi useita eri miesteattereita.
– Yksi voisi olla eritysryhmille, yksi vanhuksille enkä minä niitä teinipoikiakaan haluaisi unohtaa, Kinnunen nauraa.
Isän kädestä -näytelmää esitetään ainakin aluksi vain muutaman näytöksen verran, sillä esityspaikka siirtyy syksyksi kansalaisopiston käyttöön. Tavoitteena on pyrkiä teoksella myös teatterialan katselmuksiin kuten Työväen näyttämöpäiville.
Apulaisohjaaja ja näyttelijä Kasperi Hulkkonen odottaa innolla ja jännityksellä näytelmän vastaanottoa. Kylmäksi esitys ei jätä ketään, hän lupaa.
– Katsojia tulee ällöttämään, vihastuttamaan, itkettämään ja naurattamaan, mutta he tulevat kokemaan myös hellyyden tunteita. Aika laaja tunneskaala siis käydään läpi, Hulkkonen sanoo.
Voit keskustella aiheesta 6.9.2023 klo 23 asti. Jos kyselyssä ei ollut sinulle sopivaa vaihtoehtoa tai kysymystä, voit kertoa lisää kommenttikentässä.