PEKING Panjiayuan herää eloon iltapäivällä. Kaarihalli, jonka ulkoseinässä lukee ”Kiinan suosituimmat antiikkimarkkinat”, avaa ovensa kello 15.
Askartelijoille on tarjolla jadenpalasia ja Myanmarista asti tuotuja kivenmöhkäleitä. Kojuista ja toripöydistä voi ostaa valmiita koruja tai vaikkapa Kiinan kansantasavallan perustajan Mao Zedongin patsaan.
Markkina-alue on useiden hehtaarien kokoinen. Yhdessä hallissa myydään tekstiilejä, toisessa leivonnaisia. Läheisen hutongin eli toisissaan kiinni olevien pihatalojen kapeilta kujilta saa kaikenlaista krääsää.
Kaupustelijoita on koronasulun päätyttyä tullut koko ajan lisää, ja heistä entistä useampi on nuori aikuinen.
Kuten alle kolmikymppiset Ro ja Dou, jotka myyvät maalauksiaan, piirroksiaan, valokuviaan sekä käsitöinä tekemiään pienesineitä.
Ro on koulutukseltaan muotoilija. Doulla on liiketalouden yliopistotutkinto. Hän työskenteli aiemmin henkilöstöhallinnossa.
Pekingiläisnaiset tutustuivat maalausharrastuksensa kautta. Kun he pandemian puhjettua joutuivat työpaikoissaan etätöihin, heille syntyi yhteinen idea heittäytyä yrittäjiksi.
”Väsynyt, mutta onnellinen”
He hankkivat Panjiayuanista oman toripaikan 2021 lopulla, kun markkinat olivat vielä koronan takia suljettuna. Sen jälkeen he ovat hankkineet paikkoja muiltakin toreilta, joita 22 miljoonan asukkaan Pekingissä on runsaasti. Suunnitelmissa on laajentua uusiin kaupunkeihin Kiinassa.
– Toimintamme on vielä pienimuotoista, mutta tavoitteet ovat korkealla, Dou sanoo.
Ro nyökkäilee vieressä.
– Tähtäin on tulla suureksi ja kuuluisaksi. Kiinassa on niin paljon kaikenlaista sarjatuotantoa, että käsintehdyille uniikkituotteille löytyy aina kysyntää, hän analysoi.
Kiina on yli 1,4 miljardin kuluttajan markkina-alue, jolla kilpailu on ankaraa, mutta mahdollisuuksiakin on paljon.
Doun kukkasommitelmamaalaukset, joilla ei Suomessa elättäisi itseään, viedään käsistä Panjiayuanin markkinahumussa. Samoin käy Ron muotoilemille korvakoruille ja avaimenperille.
He vakuuttavat olevansa tyytyväisiä uravalintaansa, joka ei ole tyypillinen korkeasti koulutetulle kiinalaiselle. Yrittäjinä he pääsevät tekemään sitä, mistä oikeasti nauttivat.
Helppoa yrittäjän elämä ei Kiinassa kuitenkaan ole, Ro ja Dou painottavat.
– Perinteinen työ tarjoaisi kuukausipalkan, mutta olisi sitovaa ja ehkä ikävääkin. Mutta ei tässäkään vapauden huumaa ole. Pienyrittäjyys vaatii luovuutta ja energiaa. Meillä on paljon paineita, kun yritämme palvella asiakkaita ja pitää toimintaa kannattavana, Ro selittää.
– Olen päivän päätteeksi väsynyt, mutta silti onnellinen. Yrittäjyyteen liittyvä omistajuus ja vapaus tehdä mitä haluaa on hyvin palkitsevaa, Dou sanoo.
Ennätysmäärä valmistuneita ja työttömiä
Panjiayuanissa on useita Ron ja Doun kavereita, jotka ovat ryhtyneet yrittäjiksi joko koko- tai osapäiväisesti. Monia houkuttaa Doun tavoin yrittämisen vapaus, jotkut haluavat lähinnä lisäansioita.
Kiwi myy itse tekemiään korva- ja kaulakoruja, päähineitä ja käsilaukkuja. Hän unelmoi omasta tuotemerkistä joskus tulevaisuudessa. Toistaiseksi käsityöt ovat hänelle kuitenkin pelkkä harrastus.
Hän työskentelee päivisin viihdetoimittajana ja somevaikuttajana.
– Työssä ei pääse aina tekemään sitä mitä haluaa. Tämä on mahtava tapa yhdistää intohimoinen harrastus ja chillailu ystävien kanssa. Ehkä myöhemmin pystyn siirtymään yrittäjäksi. Haluan sen kuitenkin tapahtuvan vapaaehtoisesti, en pakon edessä, Kiwi pohtii.
Monen on pakko ryhtyä katumyyjäksi, sillä Kiinan nuorisotyöttömyys on hälyttävän korkealla. 16-24-vuotiaiden työttömyys nousi kesäkuussa 21,3 prosenttiin.
Kesän luvut herättivät erityisen paljon huomiota, sillä samaan aikaan Kiinan yliopistoista valmistui 11,6 miljoonaa nuorta aikuista. Ylioppilaskirjoituksia vastaavaan gaokaoon osallistui tänä vuonna 12,9 miljoonaa kokelasta.
Kiinan hallinto kiistää yllättävät vaikeudet maan taloudessa, mutta toimii itse ristiriitaisesti. Kiinan kansallinen tilastokeskus ilmoitti elokuussa, että lopettaa toistaiseksi työttömyyslukujen julkistamisen. Nuorisotyöttömyyden kehittymistä ei siis enää voi seurata.
Paine luodaan jo lapsena
Ranskalainen Raphael Perri opiskelee maisteriksi Kiinan parhaimpiin yliopistoihin lukeutuvassa Tsinghuassa. Hän yhdistää opinnoissaan IT-alan ja yhteiskuntatieteet, mukaan lukien journalismin.
Perri tutki projektityössään Kiinan akateemista nuorisotyöttömyyttä. Esimerkkejä ei kaukaa tarvinnut hakea: Tsinghuassa on useita väitöskirjatutkijoita, jotka jatkavat opintojaan olosuhteiden pakosta, koska eivät ole löytäneet sopivaa työpaikkaa.
Koko Kiinassa tohtoriopiskelijoiden määrä on arviolta kaksinkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana.
Se lisää painetta, joka alkaa Kiinassa jo lastentarhassa. Koulumenestys on monelle kiinalaiselle kaikki kaikessa.
Suurin osa perheistä on takavuosien ”yhden lapsen politiikan” takia pieniä. Ainoalle lapselle kasataan myös vanhempien vanhuuden turvaan liittyviä odotuksia.
Kiinassa myös Tsinghuan kaltaiset huippuyliopistot ovat edullisia. Niihin on siis mahdollista päästä köyhistä oloista, jos koulunumerot ovat riittävän hyvät.
Perri tiesi kiinalaisten akateemisesta paineesta jo Ranskassa opiskellessaan, mutta sen näkeminen käytännössä yllätti hänet silti.
– Paine on valtava. Ensin on päästävä hyvään yliopistoon, mutta se ei vielä riitä. Opinnoissa on pärjättävä, jotta saisi hyvän työpaikan. Euroopassakin kilpailu on kovaa, mutta Kiinan veroista se ei ole missään siellä, hän arvioi.
Pänttäämistä kekseliäisyyden kustannuksella
Perri jäi kesäksi Pekingiin työharjoitteluun. Ulkomaalaisena paikka järjestyi hänelle kansainvälisestä IT-yrityksestä suhteellisen helposti.
Kiinalaisten opiskelukavereiden tilanne oli hankalampi. Yhdestä työpaikasta kilpaili pahimmillaan yli tuhat opiskelijaa.
Kova paine jatkuu työelämässä, mikä on yksi syy siihen, miksi vuoden sisällä maisteriksi valmistuva Perri arvelee palaavansa Eurooppaan etsimään vakituista työtä. Kiinaa osaavalle IT-ammattilaiselle on kysyntää.
Hän nostaa esille erityisesti kaksi asiaa, joiden merkityksen on oppinut Kiinassa opiskellessaan: Sitkeyden ja verkostoitumisen.
– Periksi ei saa antaa, pitää vain purra hammasta ja puskea eteenpäin. Verkostoituminen on otettava tosissaan. Kiinalaiset rakentavat omia kontaktiverkostojaan järjestelmällisesti ja panostavat niihin, Perri kertoo.
Hänen koulutusalallaan Euroopassa moni siirtyy yrittäjäksi suoraan koulunpenkiltä. Kiinassa vain harvat, vaikka akateeminen yrittäjyys nyt kasvussa onkin.
– Nuoria ei rohkaista yrittäjyyteen, vaan opiskeluun. Niinpä he pärjäävät hyvin kokeissa, mutta eivät välttämättä ole kekseliäitä.
– Työkokemuksen hankkimiseen jo opiskeluaikana ei panosteta, koska painotus on akateemisuudessa. Näihin asioihin Kiinan yritykset ja julkinen sektorikin voisivat minusta kiinnittää enemmän huomiota, Perri sanoo.