Tampereella Hämeenkatua pitkin kulkee harmaa laatoista tehty ura. Joku voi luulla sitä koristeeksi, mutta uralla on todellisuudessa tärkeä tehtävä: se auttaa näkövammaisia löytämään tien raitiovaunun ovelle asti.
Tamperelainen vaikeasti heikkonäköinen Sirkku Heinäluoto seuraa uraa tottuneesti.
– Ratikka pysähtyy hyvin usein juuri siihen kohtaan, missä odotan – kuljettajat osaavat tähdätä hyvin, Heinäluoto sanoo.
Urista on ollut hänelle suuri apu, mutta matkustaminen ei ole ongelmatonta. Kerran hän päätyi väärään ratikkaan.
Raitiovaunun kuljettaja kysyi Heinäluodolta, kuinka näkövammainen tietää, mihin ratikkaan menee. Heinäluoto vastasi, että ei mitenkään.
– Toivoisin pysäkkikuulutuksia joissa sanotaan, mikä linja on kyseessä. Se voisi joitain häiritä, mutta en tiedä olisiko siitä sen enempää häiriötä kuin muustakaan äänestä kaupungilla, Heinäluoto miettii.
”Turvattomuuden tunteeni on lisääntynyt”
Näkövammaiselle kulkeminen paikasta A paikkaan B vaatii jatkuvaa aivotyötä ja asioiden muistamista.
Sirkku Heinäluoto on opetellut ulkoa reitit, joita hän käyttää itsenäisesti päivittäin.
Tielle kuitenkin ilmestyy jatkuvasti uusia esteitä, joihin on mahdotonta varautua: minne sattuu jätettyjä sähköpotkulautoja ja jalkakäytäville pysäköityjä autoja.
– Turvattomuuden tunteeni on lisääntynyt, Heinäluoto kertoo.
Epätietoisuus siitä, ilmestyykö eteen jotain yllättävää kierrettävää, on saanut Heinäluodon stressaamaan kaupungille lähtemistä.
– Se vie voimia, jos on todella kiireinen päivä ja pitää mennä monesta oudosta paikasta. Siitä on myöhemmin illalla todella stressaantunut.
Kadun ylittäminen riskialtista
Moni näkövammainen tarvitsee kaupungilla liikkuessaan erilaisia opasteita.
Näkövammaisten liiton saaman palautteen mukaan näkövammaisten huomiointi on nykyisellään puutteellista.
– Esimerkiksi tilojen valaistuksen huomioiminen ja erilaisten ohjaavien elementtien tekeminen kaduille on jäänyt vähemmälle huomiolle, liiton esteettömyysasiantuntija Juha Sylberg kertoo.
Näkövammaisia ohjeistavan äänen puute aiheuttaa vaaratilanteita ympäri Suomen etenkin teitä ylittäessä.
– Saattaa olla risteyksiä, joissa liikennevalojen ääniopasteita jopa sammutetaan, kun sen ajatellaan häiritsevän lähellä asuvia, Sylberg sanoo.
– Kadun ylittäminen sokeana ilman ääniopasteita on aikamoista riskipeliä, hän jatkaa.
Myös ylityspaikkojen lisääntyminen herättää huolta. Toisin kuin suojatiellä, ylityspaikalla jalankulkija on velvollinen väistämään ratikkaa.
– Näkövammaisella ei ole mitään mahdollisuuksia tietää, mistä äänetön raitiovaunu tulee. Monet ovat miettineet, joutuvatko he jäämään kotiin, kun ei enää uskalla mennä kadun yli, Sylberg kertoo.
Vahvasti kuulonsa varassa liikkuva Sirkku Heinäluoto on joutunut moniin läheltä piti -tilanteisiin. Tampereella on paljon meteliä, mutta ei sellaista, joka auttaisi häntä liikkumaan oikeaan osoitteeseen.
Päinvastoin.
– Nykyään kuuluu kaikenlaisia ääniä. Yritän kuunnella koko ajan, mutta jos muutaman sentin päästä sujahtaa polkupyörä, en voi kuulla sitä mitenkään, Heinäluoto sanoo.
Kosketusnäytöt tuottavat vaikeuksia
Myös raitiovaunuissa ja vuoronumerolaitteissa käytettävät kosketusnäytöt aiheuttavat päänvaivaa.
– Niitä (kosketusnäyttöjä) ei pysty käyttämään, koska ei ole puhetta. Et voi tietää, mitä näytöllä lukee, vaikka tekisit kaikki oikeat eleet. Se on mahdottomuus.
Tampereen seudun näkövammaiskokemustoimijana toimiva Heinäluoto kertoo ymmärtävänsä, että näkövammaisten ongelmiin on vaikea samaistua.
– Näkevä ihminen näkee koko tilan, esimerkiksi torin yhdellä silmäyksellä. Näkövammainen näkee yhden kohdan – hän elää hetkessä ja paikassa.