MielipideTyöelämä

Emilia Kujalan kolumni: Jatkuva innostuminen voi kuormittaa uupumukseen saakka

Työssä tylsistymisen ja hiljaisten lopareiden lisäksi kannattaisi puhua myös liiallisen innostumisen vaaroista, kirjoittaa Kujala.

psykoterapeutti Emilia Kujala
Emilia Kujalapsykoterapeutti, sosiaalipsykologi

Moottorin yskiessä pahasti kesäloman jälkeen ajattelin, etten tule enää koskaan innostumaan mistään – varsinkaan töistä. Takaisin työn imuun pääsemiseksi tarvittaisiin jokin mystinen motivaatiopiikki, jota minulla ei kerta kaikkiaan ollut. Monien muiden ruuhkavuosiaan elävien tavoin huomasin olevani loman jälkeen väsyneempi ja kuormittuneempi kuin ennen lomaa. Tarvitsin lomaa lomasta palautumiseen. Mistähän yrittäjä sellaisen saisi ja vieläpä palkallisena?

Käyttäytymistietelijänä tiesin kyllä hyvin, että motivaatio seuraa aloittamista. Moni jää odottamaan oikeaa mielentilaa tai sopivaa motivaatiota tarttuakseen tuumasta toimeen, vaikka käyttäytymispsykologiassa on jo pitkään tiedetty, että motivaatio heräilee usein hieman jälkijunassa.

Odottelun sijaan kannattaa tarttua toimeen, vaikkei huvita, ja katsoa vaikka vartin päästä, huvittaako yhtään enempää.

Prokrastinoin aikani, kunnes deadlinet alkoivat lähestyä niin uhkaavasti, että minun oli pakko toimia kuten muita opetan. Sitten tapahtui jotain ihanaa. Sen huumaavan tunteen olin miltei unohtanut: Minä innostuin!

Tekeminen vei mukanaan ja toiset ihmiset imivät minut siihen mukaan syvemmälle. Lietsoimme toistemme innostuksen paloa hyviltä tuntuvilla ideoilla ja projekteilla, jotka tuntuivat odottaneen juuri meitä. Kävi tietenkin niin, että haalimme hetkessä kalenterit täyteen asioita ja sitoumuksia, jotka myöhemmin tuntuivat kahlitsevilta jalkapannoilta.

Myönteisinä pitämämme tunteet voivat kuormittaa pitkään jatkuessaan.

Ajattelet nyt kenties, että onpa myönteinen, etuoikeutetun ihmisen ongelma. Liikaa kivoja asioita! Houkuttelen sinua pohtimaan asiaa uudelleen vaikkapa seuraavan esimerkin kautta:

Oletko joskus elämässäsi ollut palavasti rakastunut? Jos olet, muistatko, miltä se tuntui? Väitän sen olleen samaan aikaan ihanaa ja kamalaa. Kävit todennäköisesti ylikierroksilla, et syönyt etkä nukkunut kunnolla etkä voinut ajatella mitään muuta kuin hullaantumisesi kohdetta. Vaikka jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä mukavaa tavoittaa tällainen alkuhuuma uudelleen, käsi sydämellä, kuka sellaista jaksaa ikuisesti? Myös myönteisinä pitämämme tunteet voivat kuormittaa pitkään jatkuessaan.

Puhun tarkoituksella myönteisinä pidetyistä tunteista, koska en usko, että mikään tunne itsessään on positiivinen tai negatiivinen. Tunteiden luokittelu myönteisiin ja kielteisiin voi olla itse asiassa haitallista, koska se voi saada meidät takertumaan positiivisiksi miellettyihin tunteisiin ja välttelemään negatiivisia.

Tunteiden luonne on elää ja muuttua, tulla ja mennä. Mielenterveyden kannalta tärkeintä ei ole maksimoida esimerkiksi rakkautta, iloa ja innostusta, vaan tulla toimeen kaikenlaisten tunteiden kanssa.

Fysiologisesti innostus ja ahdistus ovat melko lähellä toisiaan.

Vesi lienee vanhin voitehista ja riittävä nesteytys on tarpeen, jottei kuivu. Suurissa määrin kuitenkin myös vesi voi johtaa myrkytykseen. Kaltaiselleni krooniselle innostujalle tämä on tärkeä oppi. Innostuksenkaan kohdalla enemmän ei ole väistämättä parempi.

Fysiologisesti innostus ja ahdistus ovat itse asiassa melko lähellä toisiaan. Molemmille on ominaista kiihdyttävän, sympaattisen hermoston aktiivisuus. Pitkään jatkuessaan se johtaa ylivireystilaan ja jopa uupumukseen. Ystäväni kuvasi ilmiötä hyvin, kun kysyin hänen kuulumisiaan:

”Menee vähän liian hyvin. Oon ihan ylikierroksilla kaikesta kivasta ja innostavasta ja heräilen siksi puoli viideltä aamulla. Tässä on taas vaaran merkit ilmassa.”

Olenkin päättänyt omistaa tämän syksyn innostuksen säätelyn harjoittelulle. Tuskin tulen siinä mestariksi, mutta seuraaviin asioihin yritän panostaa:

  1. Nuku yön yli. Jos idea vaikuttaa hyvältä vielä seuraavana päivänä, voit harkita sen edistämistä.
  2. Kysy itseltäsi: Olenko ainoa ihminen maailmassa, joka voi toteuttaa tämän idean? Mitä sen toteuttamisesta seuraa kalenterilleni ja hyvinvoinnilleni?
  3. Ympäröi itsesi myös muilla kuin innostavilla ja inspiroivilla ihmisillä.
  4. Tylsisty hyvä ihminen välillä. Ei aina tarvitse kokea elävänsä täysillä.

Emilia Kujala

Kirjoittaja on psykoterapeutti ja krooninen innostuja.

Kolumnista voi keskustella 26.9. kello 23.00 saakka.