Kolme vuotta sitten olin ollut jonkun aikaa keskivaikean masennuksen ja pitkään jatkuneen uupumuksen vuoksi sairauslomalla ja kysyin sosiaalisessa mediassa palautuvatko kognitiiviset kykyni koskaan ennalleen. Tiesin, että tuttavapiirissäni on monia kokemusasiantuntijoita.
Olin huolissani, sillä työni perustuu lähes yksinomaan tiedon käsittelemiseen ja omaksumiseen lukemalla ja kirjoittamalla. Aivot ovat tärkein työkaluni. En kuitenkaan ollut aikoihin kyennyt ymmärtämään lukemaani, jos kyseessä oli vähänkin vaativampi akateeminen teksti.
Ennen uupumista pidin todella paljon Ikean huonekalujen kokoamisesta, yllättävää kyllä. Osasin lukea ohjeet ja seurata niitä kohtuullisen rivakasti. Uupuneena huomasinkin yhtäkkiä, että melko yksinkertaisen lipaston kokoamiseen meni poikkeuksellisen kauan, koska en meinannut hahmottaa ohjeiden ja lipaston osien välistä yhteyttä. Suorituksen päätteeksi olin myös tolkuttoman väsynyt.
Sain somekyselyyni toistasataa vastausta ja niiden lohdullinen viesti oli, että kognitiiviset kyvyt palautuvat kyllä ajan kanssa kunhan aivot saavat lepoa riittävästi. Lohdutonta puolestaan oli vastausten määrä ja se kuinka monella tietotyöläisellä on omakohtaista kokemusta taipumisesta liiallisen kuormituksen alla. Joillakin toistuvasti.
Monet raportoivat vuosia kestäneistä muistiongelmista ja pahimmillaan kyvyttömyydestä lukea edes muutamaa riviä tai keskittyä katsomaan lempisarjaansa viittä minuuttia kauempaa.
Työterveyspsykologi neuvoi minua tekemään iloa tuottavia asioita, niinpä vietin lähes koko syksyn katsoen murha- ja poliisisarjoja Yle Areenasta ja muista suoratoistopalveluista. Tai en ainakaan muista tehneeni oikeastaan mitään muuta. Heräsin aamulla tavalliseen aikaan, keitin aamukahvit ja söin aamiaista Ylen Aamua katsoen. Sen loppuessa puoli kymmeneltä laitoin jonkun sarjan pyörimään loppupäiväksi.
Olisi varmaan kannattanut pitää kirjaa katsotuista sarjoista, sillä en enää muista mitä kaikkea katsoin. Kun Line of Duty -sarjan viides kausi ilmestyi, aloin katsoa sarjaa alusta ja ihmettelin, miten se vaikuttaa niin tutulta. Olin tosiaan katsonut 4 ensimmäistä kautta, mutten muistanut sitä.
Jaksamisesta ja sen säätelystä keskustellaan paljon, mutta mikään ei oikeastaan muutu.
Vaikuttaa siltä, että uupumuksesta on tullut jonkinlainen normaalitila nykytyöelämässä. Jaksamisesta ja sen säätelystä keskustellaan paljon, mutta mikään ei oikeastaan muutu.
Yksilötasolla jokainen voi toki hienosäätää omia työtapojaan sekä palautumiskeinojaan loputtomasti. Voimme lukea aiheeseen liittyviä itseapukirjoja ja käydä webinaareja. Myös uupumusta voi näin tehokkaasti suorittaa – ja uupua siitä vielä lisää.
Väitän, ettei uupuminen ole vain yksilön ongelma ja ominaisuus. Se ei ole seurausta mielen heikkoudesta. Uupuminen on yhteiskunnan tason ongelma ja tulee lopulta myös kalliiksi, joten sille pitää keksiä myös yhteiskunnallisia ratkaisuja. Vaikka olenkin yhteiskuntatieteilijä, ei minulla ole tarjota tähän mitään muuta kuin vaatimus, että jotain tarttis tehdä.
Huomaan kuitenkin olevani sillä tavalla nyt uupumuksen paremmalla puolella, että näen ratkaisujen löytymisen ja positiivisen muutoksen mahdollisena.
Hyvin pitkään ennen sairauslomaa olin todella kyyninen, enkä jaksanut uskoa oikein mihinkään hyvään. En innostunut mistään, eikä minulla ollut mihinkään mitään sanottavaa. Enkä ymmärtänyt, että tämä ei todellakaan ole minulle tyypillinen olotila.
Nyttemmin olen huomannut, että minähän tosiaan olen luonteeltani utelias ja innostuvainen. Vaikkapa seminaaritilanteessa keksin kommentoitavaa itselleni vieraammastakin aiheesta ja ilahdun kun joku on syvällisesti paneutunut asiaan, joka ei välttämättä sinänsä itseäni kiinnosta.
Vaikka aivoni toimivat nykyään lähes entiseen malliin, en edelleenkään jaksa puoliakaan siitä mitä ennen. Kaikkein vaikeinta on hyväksyä, että myös kivat vapaa-ajan asiat kuormittavat siinä missä työkin. Elämään ei kertakaikkiaan mahdu niin paljon kaikkea, mitä haluaisin. Joten uudenlaisen tasapainon opettelu jatkunee vielä pitkään.
Saara Särmä
Kirjoittaja on tutkijatohtori, joka on tehnyt 3-vuotista tutkimushanketta kohta 4,5 vuotta ja on kiitollinen rahoittajalle mahdollisuuksista pidentää hankekautta.
Kolumnista voi keskustella 17.10. kello 23.00 saakka.
Kolumnia korjattu 16.10. kello 15.15. Line of Duty -sarja oli aiemmin tekstissä virheellisesti Call of Duty.