Kirja ryvettyneestä Nuorisosäätiöstä: luupin alla lautakasa, pääministerin kaatoväitteet ja ”kepuli rahastus”

Nuorisosäätiön kytkyjä rakennusyhtiöihin tutkinut toimittaja Ari Korvola uskoo yhä lautakasavuotajan sanaan eikä aio paljastaa nimeä.

Toimittaja Ari Korvola istuu Hotelli Pasilan aulassa.
Toimittaja Ari Korvola on kirjoittanut kirjan, jossa kokoaa yhteen Nuorisosäätiön vaiheita. Ylen entisen tuottajan ja toimittajan Silminnäkijä-ohjelma käynnisti ns. Lautakasamylläkän, jossa tietojen vuotajaa etsitään yhä. Kuva: Markku Pitkänen / Yle
  • Merja Niilola

Toimittaja Ari Korvolan tuore kirja Nuorisosäätiöstä, Tuppeen sahattu Nuorisosäätiö, tuo esille uusia yksityiskohtia poliittisen rahan kytkyistä rakentamiseen, vaalirahoitukseen ja tukirahojen valvontaan.

Korvola pureutuu kirjassa myös syyskuussa 2009 Ylellä esitetyn Silminnäkijä-ohjelman lautakasaväitteistä kirvonneeseen mediamylläkkään, jossa keskusta syytti mediaa yrityksestä kaataa pääministeri Matti Vanhanen (kesk) ja yritti lautakasajupakkaan vedoten kammeta toimitusjohtaja Mikael Jungneria ulos Ylestä. Tuolloin Ylellä työskennellyt Korvola toimitti ohjelman.

Kirjan tiedot on kerätty muun muassa keskusrikospoliisista, jossa Nuorisosäätiötutkintaa on tallennettu 30 metriä pitkän mappihyllyllisen verran. Lisäksi Korvola on lukenut keskustalaisten vaalirahoitusyhdistysten materiaaleja, Nuorisosäätiön hallituksen pöytäkirjoja ja isännöintipöytäkirjoja sekä haastatellut lukuisia ihmisiä.

Jutussa kursiivilla kirjoitetut tekstit ovat kirjasta otettuja lainauksia.

Uusia tietoja kokouspalkkioista

Keskustalaisten aikoinaan perustama Nuorisosäätiö oli alun perin kristillissiveelliseltä pohjalta ja rikollisuuden torjumiseksi perustettu nuorisojärjestö.

Sittemmin säätiö ja sen nokkamiehet ovat päätyneet tuomiolle, pesänsiivoukseen ja miljoonatappioihin. Säätiö on kutistunut puoleen loistonsa päivistä, yleishyödyllinen status on mennyt ja halpakorkoiset valtion lainat on irtisanottu. Parhaillaan säätiön entinen hallituksen puheenjohtaja Perttu Nousiainen istuu yli neljän vuoden vankeusrangaistusta talousrikoksista. Toisen johtohahmon, entisen toimitusjohtaja Aki Haaron oikeudenkäynti alkoi elokuussa.

Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtajiin kuuluivat aikanaan pääministeriksi ja eduskunnan puhemieheksi noussut Matti Vanhanen sekä edellisen hallituskauden puolustusministeri, kansanedustaja Antti Kaikkonen (kesk.).

Kirjassa käydään läpi uusia tietoja muun muassa Nuorisosäätiön johdon hulppeista kokouspalkkioista ja muusta palkitsemisesta. Palkkiot nousivat kuulustelupöytäkirjakirjojen tietojen mukaan jopa kymmeniintuhansiin euroihin vuodessa.

”Kuulustelija muistutti, että vuonna 2008 Kaikkonen oli Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n laskelmien mukaan saanut säätiötöistä yhteensä 42 670 euroa.”

Korvola puhuu ”kepulista rahastuksesta”.

Nuorisosäätiön toimisto Helsingissä
Nuorisosäätiön toimisto Helsingin Hiihtäjäntiellä. Säätiö on kutistunut puoleen loistopäivistään ja yleishyödyllinen status on mennyttä. Kuva: Riikka Kurki / Yle

Matti Vanhanen rikkoi peruslakivaliokunnan mukaan virkavelvollisuuttaan, kun hän oli pääministerinä hyväksynyt Raha-automaattiyhdistyksen eli RAY:n tukia Nuorisosäätiölle toistuvasti, mutta ministerin syytekynnys ei ylittynyt. Säätiö oli tukenut vuonna 2006 Vanhasen presidentinvaalikampanjaa yli 20 000 eurolla.

Kaikkonen puolestaan kärsi viiden kuukauden ehdollisen vankeustuomion luottamusaseman väärinkäytöstä vuonna 2013. Tuomio, josta hän ei valittanut, tuli Nuorisosäätiön rahojen junailusta keskustan vaalitukeen vuosina 1998–2009.

Vanhanen ja Kaikkonen viestittävät, ettei heillä ole enää tarvetta kommentoida näitä vanhoja asioita:

”Osoita koiralle kuuta, se katsoo sormeasi”

Silminnäkijä-ohjelman mukaan Nuorisosäätiölle rakennusurakointia tehnyt yritys olisi lahjoittanut aikoinaan Matti Vanhaselle rakennustarvikkeita tämän talonrakennukseen. Juttu käynnisti myrskyn ja niin sanotun lautakasakiistan, jossa sinkoilivat syytökset.

”Vanhasen keskeinen lähtökohta oli, että Yle aikoi kaataa hallituksen. Hän kiisti saaneensa rakennusliikkeiltä ilmaisia rakennustarvikkeita. Poikkeus oli kirjahyllyä varten rakennusliikkeen välittämät 'tuppeen sahatut koivulaudat', jotka hän oli itse maksanut.”

Vanhanen vaati Yleä todistamaan ohjelmassa esitetyt väitteet. Korvola toteaa haastattelussa, että Vanhanen itse kertoi mekanismista, miten hän mediaa käsitteli: lyödään isolla vasaralla ja tartutaan yksityiskohtiin. Valittu mediastrategia on avattu myös kirjassa: pidettiin tiedotustilaisuus, jolle laadittiin etukäteen tarkka käsikirjoitus.

Vanhasen oli tarkoitus suunnitelmien mukaan näyttää ”jonkin verran tuohtuneelta”.

– Tässä tapauksessa lähdettiin niin sanotusti tuppeen sahatulla koivulla liikkeelle. Se on vähän niin kuin osoittaisi koiralle: ”Katso kuuta”. Koira katsoo sormeasi eikä kuuta, Korvola kuvailee.

Yritykset saada mediasta osallinen kiistoihin ovat myös tänä päivänä tietoinen taktiikka. Toinen poliitikkojen käyttämä iänikuinen keino on syyttäminen ajojahdista. Korvolaa itseään syytettiin Nuorisosäätiö-jutussa ajojahdista.

– Minua on hiukan hymyilyttänyt aivan viimeaikaisissa tapahtumissa se, että perussuomalaiset sanovat olevansa ajojahdin kohteena. Keskustan ylin johto osoitti avoimen kirjeen perussuomalaisille ja valisti, ettei itseaiheutettu sotku ei ole ajojahti. Se on itseaiheutettu sotku, Korvola hymähtää.

Juttua Silminnnäkijä-ohjelmasta puitiin myös aikoinaan Julkisen sanan neuvostossa JSN:ssä. Puheenjohtaja Pekka Hyvärinen oli kirjan tietojen mukaan laatinut jo etukäteen valmiiksi luonnoksen langettavasta tuomiosta. Lopulta Hyvärinen erosi tehtävästään vastalauseena sille, että JSN antoi Ylelle vapauttavan päätöksen.

Kirjassa käydään läpi myös väitettä siitä, että keskusta olisi koettanut kaataa Ylen tuolloisen toimitusjohtajan Mikael Jungnerin ”lautakasalla”.

Korvolan mukaan taustalla oli ainakin keskustan halu murtaa Repo-radion eli maalaisliitolaisen Eino S. Revon kauden jälkeen jatkunut SDP:n pää- tai toimitusjohtajuus Ylessä. Jungner saikin lähteä vain yhden kauden jälkeen.

Sovittiin, mitä poliisille sai puhua

Kun Nuorisosäätiön valvoja eli Patentti- ja rekisterihallitus teki säätiöstä tutkintapyynnön poliisille, Nuorisosäätiön asianajajan johdolla päätettiin yhteisesti ”askelmerkeistä”. Sovittiin yhteisesti, mitä poliisille sai puhua.

”Yrjönkadun toimistolla asianajajan johdolla käytiin läpi ja harjoiteltiin ns. askelmerkit. Käytännössä se tarkoitti, että poliisikuulusteluihin joutuvat opettelivat yhteisen tarinan, joka poliisille kerrotaan.”

Yhdessä sovittu totuus ei tuottanut ongelmia poliitikoille, mutta taktiikka petti, kun ääneen päästettiin ei-poliitikko. Säätiön asiamies puhui kuulusteluissa ohi suunsa. Kun asiamies hölisi liikaa, Nuorisosäätiön asianajaja yritti keskeyttää heittämällä miestä pullolla.

”--- (Asianajaja) vaati 'keskustelutaukoa' vastoin asiakkaansa tahtoa ja menetti lopuksi malttinsa ('avustaja iskee nyrkkiä pöytään') ja heitteli vesipulloa, jolloin kuulustelija lopulta poisti hänet huoneesta.”

Hautaan ”vuotajan” nimen kanssa

On suorastaan pakko kysyä Korvolalta, miksi kirja on kirjoitettu vuosien jälkeen ja juuri nyt?

Hän vastaa, että moni on jo vuosia kysellyt jotakuta joka panisi taannoista Suomen johtoa ravisuttaneen vaali- ja säätiörahaskandaalin kirjoihin ja kansiin. Kukaan ei ole kuitenkaan lähtenyt koko ”rytökasaa” perkaamaan.

– Noh, kaikki pitää tehdä itse. Ryhdyin työhön. Mutta periaatteessa vaalirahoituksen epäselvyydet kuplivat yhä. Aivan viime aikoinakin on tullut ilmi piiloon jääneitä vaalitukia.

Mutta mitä kävi kovimman kohun käynnistäneelle tietolähteelle? Kuka oli ”vuotaja”?

Ylen antamassa selvityksessä JSN:lle kerrottiin vuonna 2009, että ”tietolähde oli toiminut johtotehtävissä suuressa rakennusyrityksessä, joka urakoi kerrostaloja Nuorisosäätiölle.”

Kun asiaa kysyy Korvolalta, hän vakuuttaa, että niin sanottu lähdesuoja pitää yhä. 15 vuotta sitten tulenarkoja tietoja paljastanut ihminen oli aikanaan allekirjoittanut sopimuksen, jossa sitoutui tulemaan todistajaksi oikeuteen. Asia ei milloinkaan edennyt tuomioistuimeen.

Korvola jäi eläkkeelle Seura-lehden toimituspäällikön tehtävistä kolmisen vuotta sitten. Mutta toimittaja hän on aina: Lähdesuoja pitää.

Nimi menee varmaan hautaan kanssani. En kerro yhtään mitään. Kärsin nyt itse ja otan vastuun.

19.9.2023 klo 16:02 korjattu: Korvola työskenteli Seura-lehdessä toimituspäällikkkönä, ei toimitussihteerinä