Potilasta osallistava hoitosuunnitelma ei tuoreen tutkimuksen mukaan tuo välttämättä parannusta kansantautien hoitotuloksiin. Tämä selviää siilinjärveläisten diabetesta, verenpainetautia tai sepelvaltimotautia sairastavien terveyskeskuspotilaiden parissa tehdyssä tutkimuksessa.
Hoitotulokset olivat yhtä hyvät tavanomaista hoitoa saaneilla kuin niillä, joille tehtiin osallistava hoitosuunnitelma.
Tutkimukseen osallistui noin 600 terveyskeskuksen potilasta. Seurannassa vuotta myöhemmin ryhmien välillä ei havaittu merkittäviä eroja myöskään terveyteen liittyvässä elämänlaadussa.
Potilas pääsee kertomaan laajasti omasta elämäntilanteestaan
Osallistavaa hoitosuunnitelmaa suositellaan etenkin pitkäaikaissairaille. Käytännössä potilas otetaan mukaan hoidon suunnitteluun. Hän pääsee muun muassa kertomaan elämäntilanteestaan, voimavaroistaan ja siitä, mihin hän on valmis panostamaan sairauden hoidossa.
– Hoitosuunnitelma tehdään potilaslähtöisesti niin, että hän ymmärtäisi sen, mitä pitää tehdä, mutta voi itse valita, mistä lähdetään liikkeelle, sanoo aiheesta Itä-Suomen yliopistossa väittelevä lääketieteen lisensiaatti Nina Tusa.
Tusa ei ole lopputuloksesta yllättynyt, koska tutkimuksen aikana pitkäaikaissairaita hoitivat Siilinjärvellä pääsääntöisesti pysyvät lääkäri–hoitaja -työparit. Hoitava taho ja potilaat olivat toisilleen tuttuja jo usean vuoden ajalta ja hoito oli jo hallinnassa.
Hyvinvointialueen aloittamisen jälkeen tilanne on muuttunut. Tusaa kiinnostaisi mitata vaikuttaako pysyvän hoitosuhteen purkaminen pitkäaikaissairaan potilaan hoitosuunnitelmaan sitoutumiseen.
Masennus vähentää hoitoon sitoutumista
Tutkimuksessa huomattiin masennusoireiden vaikutus potilaan elämänlaatuun. Tutkimuksen lähtötilanteessa todetut lievätkin masennusoireet heikensivät sepelvaltimotautia tai diabetesta sairastavien elämänlaatua vuoden seurannassa.
–Meidän pitäisi paremmin tunnistaa potilaat kenellä on masennusoireita, jotta pystyisimme auttamaan heitä niin, ettei elämänlaatu laske, Tusa sanoo.
Kaikkiaan potilaan hoitoon sitoutumiseen vaikuttaa merkittävästi, että hoitava taho tuntee muun muassa potilaan elämän tärkeysjärjestyksen, arvot elämässä ja mitä hän elämässään tavoittelee.
Tusan esimerkkinä on potilas, jonka verensokerit ovat korkealla. Hoitavan lääkärin olisi helpompi motivoida potilasta hoitamaan itseään, jos tiedossa olisi, että hänellä on lapsenlapsia, joiden kanssa jaksaminen on tärkeää.
– Eli kun verensokerit olisivat paremmalla tasolla, väsyttäisi vähemmän, jaksaisi mahdollisesti liikkua ja kunto olisi parempi. Sitä kautta jaksaisi tehdä itselle tärkeitä asioita, Tusa kertoo.
Osallistavan hoitosuunnitelman tavoitteena on myös lisätä eri hoitopaikkojen yhteistyötä ja ymmärrystä potilaan tilanteesta.
– Hoitosuunnitelma ei olisi tiedossa vain terveyskeskuksessa vaan se olisi käytössä myös erikoissairaanhoidon poliklinikoilla, Tusa sanoo.
Tällä hetkellä hoitosuunnitelma ei siirry Kanta-järjestelmään, koska käytössä olevat potilastietojärjestelmät eivät ole yhteensopivia Kanta-järjestelmän hoitosuunnitelman kanssa.
Voit keskustella aiheesta perjantaihin 22. syyskuuta klo 23:een saakka.