Maahanmuuttajien työllistymistä pyritään nopeuttamaan uudessa EU-rahoitteisessa kokeilussa Helsingissä.
Luentojen sijaan opiskelussa korostuu toiminta. Projektissa maahanmuuttajat ovat oppineet ammattia omaa työtään kuvaamalla ja keskustelemalla kuvien kautta ohjaavan opettajan kanssa. Opetus on oppilaslähtöistä, ei opettajajohtoista. Opettaja on enemmän ohjaaja.
Koulutuksessa mukana ollut, yhdeksän vuotta Suomessa asunut helsinkiläinen Wassana Khangkheree valmistui lastenhoitajaksi koulutushankkeen avulla kesällä. Nyt hänellä on jo vakituinen työ päiväkodissa lastenhoitajana.
Khangkheree kokee, että koulutustapa sopi hänelle erinomaisesti.
– Tykkään liikkua. Muistan silloin, mitä teen. En tykkää istua ja opiskella, se on vähän tylsää. Tykkään työskennellä lasten kanssa ja oppia siinä samalla töissä. Se on hyvä minulle.
Työntekijöitä päiväkoteihin ja elintarvikealalle
Uudenlaisen oppimistavan avulla Helsingissä on koulutettu maahanmuuttajia nyt sekä päiväkoteihin että elintarvikealalle. Kokemukset ovat olleet hyviä.
Projektissa maahanmuuttaja ei mene luentosaliin vaan suoraan työpaikalle, kuvaa työtään ja oppii kuvien kautta keskustelemalla ohjaavan opettajansa kanssa. Välillä opiskelija käy koulussakin, mutta tärkeintä opetuksessa on havainnot, joita opiskelija tekee omalla työpaikallaan. Kielenopiskelu lähtee opiskelijan omista havainnoista.
Khangkheree sanoo pitäneensä menetelmästä.
– Opettaja näki kuvista suoraan, mitä tarkoitin, ja ymmärsi minua heti. Kun kieli on vaikea, kuva on helpompi tapa kertoa asioita.
Myös opettajalla hyviä kokemuksia
Projektia vetävän Haaga-Helia-ammattikorkeakoulun lehtorin Virve Vainion mukaan kuvaportfolio-oppiminen on toiminut todella hyvin. Vainion mukaan hän on pitkällä urallaan harvoin nähnyt, että oppilaat innostuvat tekemisestään niin nopeasti.
– He haluavat oppia ammattia ja kieltä. Haluavat kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa. Se on ehkä ollut kaikkein parasta tässä hankkeessa.
Vainio uskoo oppilaiden innostuksen johtuvan siitä, että opiskelu on niin monipuolista.
– Mukana oppimisessa on opiskelijan kokemus, tunteet ja tekeminen. Opiskelu etenee opiskelijan oppimisen rytmin ehdoilla. Jokainen saa opinnoista juuri sitä, mitä haluaa ja tarvitsee.
Menetelmässä opiskelijasta tulee Vainion mukaan samalla omien opintojensa suunnittelija ja arvioija.
– Itseohjautuvuus on tässä tärkeää. Luulen, että sillä on iso merkitys, että opiskelija saa itse olla tuottamassa opiskelumateriaaliaan.
Vainion mukaan opetusta on välillä myös opiskelijan koulussa, mutta oppimateriaalina on kaikki mitä he havannoi työpaikallaan.
- On opiskelulle todella aivan eri asia, kun opiskelija saa itse määritellä, mitä materiaalia opettaja tunnilla käyttää ja missä tahdissa opinnot etenevät.
Mahdollisuus muillekin aloille
Vainio näkee mallilla mahdollisuudet laajentua myös muualle kuin päiväkotiin ja elintarvikealalle.
– Tämä on joustava malli. Tärkeää on se, että opiskelija otetaan heti mukaan – ei ensin vuosi teoriaa ja sitten vasta pääset kokeilemaan, vaan opiskelija pääsee heti kokeilemaan.
Vainion mukaan työpaikoilta menetelmä vaatii avarakatseisuutta ja malttia, mutta palkintona on työntekijä, joka tietää varmasti työpaikan tavat ja sanaston.