Minulle on käynyt niin, että en voi enää sietää pannulla tirisevän eläinrasvan hajua. Se haisee kuolemalta ja tuo mieleeni sanoja kuten tainnutus, tukehtuminen ja metallikoukku.
Eläimiä ei saa rääkätä. Kuitenkin niitä rääkätään, myös Suomessa. Eläinsuojelulain pitäisi suojella kaikkia eläimiä mutta tosiasiassa toisia eläimiä pidetään toisia arvokkaampina. Joitakin eläimiä suojellaan sukupuutolta, toisia kasvatetaan tapettavaksi.
Syömme ajattelevia ja tuntevia olentoja vaikka pärjäisimme kasvikunnan tuotteilla ja kuluttaisimme silloin myös vähemmän maapallon resursseja. Miksi vieläkin tungemme suuhumme lohta, tuota mertemme broileria, kuten eräs tuttava sanoi, ja teholaitosten broileria, jonka nimi on oikeastaan eufemismi – kiertoilmaisu, joka saa syömärin unohtamaan että on kyse elämästä ja kuolemasta?
Kukaan ei halua tunnustaa olevansa eläinrääkkääjä ja kuitenkin on radikaalia puolustaa eläinten oikeutta elämään.
Turkiseläimet kyyhöttävät syntymästä kuolemaan pienissä häkeissään vaikka kuka tahansa ymmärtää, että on kyse äärimmäisestä vankeudesta. Tuotantoeläimillä on yhteiskunnassa vain välineellinen arvo, ne eivät ole yksilöinä arvokkaita.
Tiedämme aiheuttavamme kärsimystä ja kuolemaa, joka ei ole välttämätöntä ja kuitenkaan emme lopeta. Kukaan ei halua tunnustaa olevansa eläinrääkkääjä ja kuitenkin on radikaalia puolustaa eläinten oikeutta elämään.
Väkivallan voi piilottaa kielen sisään, jos asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä.
Olen vihainen ja haluan jankuttaa eläinrääkkäyksestä aamusta iltaan. Mutta en tiedä auttaako se. Haluaako kukaan kuunnella tällaista puhetta?
Kirjailija Iida Rauma puhuu koulukiusaamisen sijaan kouluväkivallasta, jotta ymmärtäisimme siirtäneemme väkivaltakulttuurin mallit lapsille omilla sorron mekanismeillamme. Väkivallan voi piilottaa kielen sisään, jos asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä.
Eläinrääkkäys on väkivaltakulttuuria sekin. Valtio ei puolusta eläinten oikeuksia samaan tapaan kuin ihmisten, sillä eläimet eivät ole kansalaisia, eivät edes alamaisia. Ne ovat omaisuutta, kuten naiset joskus olivat. Tai villejä, kesytettäviä tai karkotettavia kuten kaikki historian saatossa eläimelliseksi luokiteltu.
Filosofi Elisa Aaltolan mukaan syyllisyyden tunteminen voi auttaa meitä muuttamaan käytöstämme suhteessa eläimiin. Minäkin tunnen syyllisyyttä, mutta en ole varma onko juuri syyllisyys syy sille, miksi eläinoikeusasiat ovat tulleet minulle tärkeiksi.
Oikeastaan kauhu ja järkytys, jopa epäuskoinen toivottomuus, ovat saaneet minut muuttamaan käytöstäni ja puhumaan eläinten oikeuksista. Mutta minun on ensin täytynyt löytää, ymmärtää ja hyväksyä tieto siitä, etteivät eläimet voi hyvin yhteiskunnassamme.
Ajatteluni ja kulutuskäyttäytymiseni ovat muuttuneet, koska eläinten oikeudet eivät ole enää marginaalinen asia.
Minulla kesti aikani muuttaa ruokavaliota, enkä ole vielä pystynyt luopumaan kaikista eläinkunnan tuotteista. Olin tottunut olemaan ajattelematta sitä mitä söin. Sopivien kasviproteiinien löytäminen on ollut työlästä. Nahka on kestävä materiaali. Siitä luopuminen on vaikeaa.
Ajatteluni ja kulutuskäyttäytymiseni ovat muuttuneet, koska eläinten oikeudet eivät ole enää marginaalinen asia. Uskon että tulevaisuudessa eläinoikeuspuhe lisääntyy ja arkipäiväistyy. Ehkäpä tulevina vuosikymmeninä eläinten oikeuksien puolustaminen on yhtä yleistä kuin ihmisoikeuksien, eikä eläinten itseisarvo ole enää mullistava ajatus.
Esimerkkejä kansalaisten muutoshalusta on useita. Vuoden 2021 nuorisobarometri osoittaa, että luonnon monimuotoisuus ja eläinten oikeuksien turvaaminen ovat tärkeitä valtaosalle nuorista. Tulevaisuuden päättäjät tarvitsevat näiden nuorten ääniä.
Kansalaisaloite ”Eläinten oikeudet perustuslakiin” keräsi yli 57 000 allekirjoitusta. Eläintuotantoon liittyvää lainsäädäntöä tarkastellaan nyt myös pandemiariskien valossa eläinoikeusnäkökulmien lisäksi.
Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi Suomessa on kerännyt tätä kirjoittaessa jo yli 100 000 allekirjoitusta ja etenee eduskuntaan. Fur Free Europe -kansalaisaloite keräsi yli 1,7 miljoonaa allekirjoitusta ja etenee Euroopan komission käsittelyyn.
Kiitos järjestöille, kansalaisille ja demokratialle. Ihmiskeskeinen maailmankuva on lopulta kovin hauras. Ehkä emme haluakaan elää maapallolla yksin.
Susanna Hast
Kolumnista voi keskustella 5.10. kello 23.00 saakka.
Maailman eläinten päivää vietetään 4.10.