Tiukka työkuri, kaikkien myyjien tuntemat, ruotsinkieliset kanta-asiakkaat ja henkilöstötilojen paternoster-hissi.
Muun muassa näitä asioita Stockmannin tavaratalossa työskennelleet muistavat menneiltä vuosikymmeniltä. Ajoilta, jotka olivat tavaratalon kultaisia vuosia.
Yle kysyi Stockmannin entisiltä työntekijöiltä, mitä tavaratalon huippuvuosien arjesta on jäänyt mieleen.
Yksi heistä on 1980-luvun puolivälissä jouluapulaisena työskennellyt Anna Finnilä.
– Siellä oli tosi tiukkoja, suorastaan pelottavia, vanhan polven myyjiä, jotka käyttäytyivät aika ikävästi nuorta kausiapulaista kohtaan. Onneksi siellä oli myös ihania työkavereita, Finnilä kertoo.
Finnilä oli vuonna 2012 mukana kirjoittamassa Stockmannin historiikin henkilökuntaa käsittelevää osuutta. Nykyisin hän työskentelee Helsingin kaupunginmuseon tiimivastaavana.
Historiikkia varten Finnilä haastatteli viime vuosituhannella Stockmannilla töissä ollutta väkeä. Moni kertoi hänelle tavaratalon hyvästä hengestä: johto kohteli alaisiaan suorastaan ”isällisesti” ja työyhteisö koettiin ”perheeksi”.
– Stockmannilla oli pitkään hyvin korkea status vähittäiskaupan joukossa, mikä on vaikuttanut henkilökunnan käsitykseen itsestään ja työstään, hän kertoo.
Sittemmin Stockmannin taival ei ole jatkunut yhtä loistokkaana. Konserni harkitsee nimensä muuttamista Lindex Groupiksi. Lisäksi yhtiö on kertonut selvittävänsä vaihtoehtoja tavarataloliiketoiminnalleen.
Se on herättänyt helsinkiläisissä huolta siitä, mitä Aleksanterinkadulla sijaitsevalle tavaratalolle tapahtuu.
Monesti asiakkaat tervehtivät toteamalla ensisanoikseen, että olen kanta-asiakas.
Nainen, 49, töissä 1990-luvulla
Hierarkiaa ja perinteitä
Entisten työntekijöiden Ylelle kertomissa kokemuksissa toistuu työympäristön korkea hierarkia ja kova kuri. Useampi henkilö kertoo, että työntekijöille tehtiin töistä lähtiessä satunnaisratsioita mahdollisten varkauksien varalta.
Erään vastaajan mukaan Stockmannilla vallitsi aikoinaan ”todella armeijamainen meno”, koska osa työntekijöistä koki tavaratalossa työskentelyn ylpeyden aiheeksi.
Aloittelijana ollessani jotkut rivityöntekijätkin komentelivat kuin aliupseerit.
Mies, 40, Helsinki
Vuosituhannen alussa Stockmannin henkilöstöravintolassa töissä ollut helsinkiläisnainen kertoo, että tavaratalon henkilökunta arvosti perinteitä.
– Meillä ei wokki kulkenut, vaan uunimakkara ja lihapiirakat, hän kertoo vastauksessaan.
Stockmannin alamäkeen liittyvässä julkisessa keskustelussa onkin puitu sitä, kuinka tavaratalon johto on pitänyt perinteistä kiinni turhankin tiukasti. Esimerkiksi Stockmannin verkkokauppa avattiin asiantuntijan mukaan liian myöhään.
Perinteinen tavaratalo perustettiin vuonna 1862. Aleksanterinkadun kiinteistö on tunnettu Stockmannina vuodesta 1922.
Asiakas on aina oikeassa
Suomalaiselle kulttuurille tyypillistä vaatimattomuutta ei Stockmannin asiakaspalvelulta odotettu.
Entisten työntekijöiden vastauksista selviää, että myyjät eivät menneinä vuosikymmeninä saaneet edes jutella keskenään. Syy oli ilmeisesti se, että myyjien jakamattoman huomion haluttiin kohdistuvan asiakkaisiin.
– Työtovereina oli paljon ruotsinkielisiä myyjättäriä, jotka samaistuivat työnantajaansa ollen hiukan bättre folk. Kivoja kuitenkin. Ja muutenkin ruotsin kielen vaaliminen kuului asiaan, kertoo vuonna 1971 Stockmannilla töissä ollut nainen.
1990-luvulla myös venäjän kielen osaamisesta saattoi olla hyötyä.
1990-luvulla Stockalla alkoi asioida paljon venäläisiä, joilla oli aina tukku satasia taskussa ja ainoa kommunikaatio oli usein ”expensive” ja ”tax free”.
Nainen, 49, töissä 1990-luvulla
Monen entisen myyjän mukaan tavaratalo oli todellinen oppikoulu siihen, mitä on hyvä asiakaspalvelu.
Eräs vastaaja kertoo esimerkiksi, kuinka pariisilaisen, nimekkään tavaratalo Galeries Lafayetten henkilökunta saapui Stockmannille pitämään tuotekoulutuksia suomalaismyyjille.
1990-luvulla tavaratalossa työskennelleen naisen mieleen on jäänyt erityisesti vaativa asiakaskunta. Lukuisat kanta-asiakkaat viettivät aikaansa tavaratalon käytävillä, ja kaikki myyjät tunsivat heidät.
Asiakas todella oli aina oikeassa. Opin myös itse vaatimaan laadukasta asiakaspalvelua.
Nainen, 47, töissä 1990-luvulla
Helsingin kaupunginmuseon Anna Finnilän mukaan asiakaspalveluun vaikutti etenkin se, että 1980-luvulla tavaratalossa vähennettiin vakituisia työntekijöitä ja lisättiin osa-aikaisia.
– Jos kysyt, mikä on suurin muutos, se on juuri tämä. Tänä päivänä Stockmannin palveluksessa ei useinkaan enää tehdä koko elämän mittaista työuraa.
Kun ajat muuttuivat, Stockmann alkoi myyjien asiantuntemuksen sijaan panostaa nopeampaan myyntitahtiin.
– Vanhemman polven stockalaiset olivat ylpeitä tuotetuntemuksestaan. Kun palveluaikaa lyhennettiin, ammattiylpeät myyjät kokivat, että heidän ammatinarvostuksensa laski, kun he eivät päässeet ajan kanssa osoittamaan osaamistaan, Finnilä kertoo.
Kehdosta hautaan
Osa arvosti Stockmannia työnantajana etenkin siksi, että koki tavaratalon arvostaneen heitä työntekijöinä.
Finnilän mukaan työntekijät saivat maksuttoman lounaan, 20 prosentin ostoalennuksen sekä kattavan työterveyden. Tarjolla oli myös henkilöstöasuntoja, harrastustoimintaa ja olipa työntekijöillä oma lomakyläkin.
Vuonna 1946 Stockmann perusti ”lastenseimen” henkilökuntansa lapsille, koska Suomessa ei vielä ollut kunnallista päivähoitoa. Suitsutusta saanut päivähoitotoiminta jatkui aina vuoteen 1977 asti.
Ehdottomasti paras työnantaja mitä minulla on koskaan ollut.
Nainen, 49, töissä 1990-luvulla
Talvi- ja jatkosodan jälkeen hyvin koulutetun henkilökunnan saaminen oli Stockmannille vaikeaa. Siksi tavaratalo perusti oman myyjäkoulun, joka oli toiminnassa vuosina 1946–1977.
Opiskeluun kuului sekä oppitunteja että työharjoittelua tavaratalossa. Valmistuneet pääsivät Stockmannille töihin.
Eräs Ylelle vastannut mies kertoo siskonsa käyneen myyjäkoulun. Myös hänen äitinsä työskenteli tavaratalossa, kun mies oli itse noin 10-vuotias.
– Äitini kuoltua saimme hautausavustusta Stockmannilta. Äitini arvosti Stockmannia tosi paljon. Hän oli ylpeä, että sai tehdä töitä siellä, mies kertoo.
Stockmann oli tuolloin työpaikka, joka hoiti henkilökunnan kehdosta hautaan.
Mies, 53, äiti työskenteli Stockmannilla 1980-luvulla
Voit keskustella aiheesta 13.10. kello 23:een saakka.