Ihmiset ovat luoneet toisistaan klassisen viholliskuvan. Armenialaisilla ja azerbaidzanilaisilla on takanaan verinen menneisyys.
Näin kuvaa tutkija Kristiina Silvan meneillään olevan Vuoristo-Karabahin joukkopaon syytä. Azerbaidžan otti Vuoristo-Karabahin haltuunsa kaksi viikkoa sitten käynnistyneellä lyhyellä mutta massiivisella hyökkäyksellä.
Vuoristo-Karabahissa on asunut noin 120 000 armenialaista. Armenian mukaan heistä jo yli 100 000 on saapunut Armeniaan.
Vuoristo-Karabahin pääkaupunkia Stepanakertia kuvataan nyt autiokaupungiksi.
Takana kaksi veristä sotaa
Viholliskuvilla on juurensa armenialaisten ja azereiden välisissä sodissa, joissa molemmat ovat syyllistyneet sotarikoksiin.
– Mitään luottamusta toiseen osapuoleen ei ole. Armenialaiset lähtevät yksinkertaisesti siksi, että he pelkäävät henkensä puolesta azerihallinnon alla, Ulkopoliittisen instituutin tutkijana toimiva Silvan sanoo.
Ensimmäinen Karabahin sota käytiin vuosina 1988–1994, ja sen voittivat armenialaiset. Enemmistö alueen asukkaista oli armenialaisia, mutta alueella oli myös merkittävä azerivähemmistö.
Satoja tuhansia azereita joutui tuolloin pakenemaan Vuoristo-Karabahista ja armenialaisten valtaamilta alueilta Azerbaidžanista.
Silvanin mukaan azerien kohtalo 1990-luvulla selittää myös osin uusinta sotilasoperaatiota.
– Tavallaan armenialaiset saavat nyt kärsiä saman kohtalon.
Toinen Karabahin sota käytiin äskettäin, vuonna 2020, ja sen voitti Azerbaidžan.
Azerbaidžan syyllistyi tuolloin sotarikoksiin, jotka ovat yhä ihmisten mielissä.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan molemmat osapuolet rikkoivat sodan oikeussääntöjä.
Lisäksi armenialaisilla on takanaan Osmanien valtakunnassa Turkin alaisuudessa 1900-luvun alussa tapahtunut joukkotuho, armenialaisten kansanmurha. Satoja tuhansia kuoli. Se vauhdittaa pelkoja, Silvan muistuttaa.
Azerbaidžan kiistää syytökset etnisestä puhdistuksesta
Muun muassa Armenian johtaja Nikol Pašinjan sanoo, että Vuoristo-Karabahin asukkaat joutuivat etnisen puhdistuksen kohteiksi.
Entinen diplomaatti Ferid Şefiyev johtaa Azerbaidžanin pääkaupungissa Bakussa toimivaa AIR-tutkimuslaitosta. Hän sanoo Ylen haastattelussa, että Azerbaidžan kiistää etnisen puhdistuksen.
– Ihmisille on annettu vaihtoehtoja, he voivat lähteä tai jäädä. 1990-luvun sodassa alueella asuneilla azerbaidžanilaisilla ei ollut vaihtoehtoa, vaan he joutuivat pakenemaan, Şefiyev sanoo.
Kristiina Silvanin mukaan Azerbaidžanin voidaan tulkita monin tavoin painostaneen armenialaisia lähtemään Vuoristo-Karabahista, mutta on vaikea sanoa, täyttävätkö toimet etnisen puhdistuksen määritelmän.
– Pelkkä ihmisten lähtö ei ole merkki etnisestä puhdistuksesta, mutta esimerkiksi paluun estäminen painostuksen seurauksena olisi sitä, hän sanoo.
Silminnäkijöiden kertomusten mukaan Azerbaidžanin joukot tulittivat myös siviilikohteita syyskuun hyökkäyksen aikana.
Lisäksi sosiaalisessa mediassa on näkynyt videoita, jotka viittaavat siihen, että ihmisten lähtöä on paikka paikoin vauhditettu väkivallalla tai väkivallan uhalla.
Uupuneita ja kiireessä ilman lääkkeitä lähteneitä vanhuksia on kuollut tienposkeen oltuaan matkalla kymmeniä tunteja, sanoo Armenian terveysministeri Anahit Avanesyan uutistoimisto AP:n mukaan.
Vuoristo-Karabahissa käynyt YK-ryhmä sanoo, ettei se ole saanut tietoja väkivallasta siviilejä vastaan, sen jälkeen kun tulitauko astui voimaan 20. syyskuuta.
Tosin kun YK pääsi lyhyelle vierailulle, suurin osa väestöstä oli jo paennut. YK:n arvion mukaan alueella on enää alle 1 000 armenialaista.
Azerbaidžan on pidättänyt ja etsintäkuuluttanut armenialaisia
Ferid Şefiyev selittää Ylen haastattelussa armenialaisten pakoa useilla syillä.
Şefiyevin mielestä pakenevien joukossa on sotarikollisia, jotka pelkäävät joutuvansa vastuuseen teoistaan. Azerbaidžan on pidättänyt tällä viikolla esimerkiksi sotilasjohtajan, jota se syyttää siviilien tulituksesta vuoden 2020 sodan aikana.
– Toinen ryhmä pakenevia ovat nuoret, jotka eivät halua elää Azerbaidžanin lipun alla. He tottuivat elämään erillisessä valtiossa, Şefiyev sanoo.
Karabahin armenialaiset ovat eläneet niin kuin pikku-Armeniassa, ja Armenia on tukenut heitä, kuvailee Kristiina Silvan.
– Elämä oli suhteellisen seesteistä vuoteen 2020 asti, Silvan sanoo.
Ferid Şefiyevin mukaan jotkut lähtevät yleisen epävarmuuden takia, johon vaikuttaa pitkän konfliktin perintö.
Azerbaidžan kiristi saartoa ennen valtausta
Sotilasoperaatiota edelsi yhdeksän kuukautta jatkunut Vuoristo-Karabahin saarto.
Saarto lähetti todennäköisesti siviiliväestölle viestin, että he ovat uhattuina. Azerbaidžan sulki ainoan tien Armeniasta Vuoristo-Karabahiin muun muassa YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen vetoomuksista huolimatta. Alueella vallitsi vakava pula muun muassa elintarvikkeista ja lääkkeistä.
– Ymmärrän ihmisten kärsineen, mutta tarjosimme Vuoristo-Karabahille vaihtoehtoisia kuljetusreittejä Azerbaidžanin valvomien alueiden läpi. Armenialaisten johtajat eivät tähän suostuneet, Şefiyev sanoo.
Şefiyev toistaa myös Azerbaidžanin syytökset, joiden mukaan reitti Armeniasta Vuoristo-Karabahiin käytettiin armenialaissotilaiden ja aseiden kuljettamiseen, mihin oli pakko puuttua.
Mitä katkeroituneet armenialaiset tekevät seuraavaksi?
Azerbaidžan on leimannut syyskuun sotilastoimet terrorismin vastaiseksi operaatioksi, sanoo Kristiina Silvan. Tämä on hänen mukaansa ongelmallista.
– Ihmiset ovat valmiiksi katkeroituneita. Ei voi sulkea pois terrori-iskujen tai muiden sotilaallisen vastarinnan muotojen mahdollisuutta, Silvan sanoo.
Saattaa myös olla, että Armenian sisällä aiempaa militaristisempi siipi vahvistuu, ja että asevoimat saa lisää valtaa, Sillä taas voisi olla laajempia seurauksia.
– Tähän asti Armenia on kuitenkin pyrkinyt vahvistamaan kumppanuutta EU:n ja lännen kanssa, Venäjän ohella.
Mitä ajatuksia artikkeli herättää? Aiheesta voi keskustella keskiviikkoon 4. lokakuuka kello 23 saakka.