Ruotsissa järjestäytynyt rikollisuus toimii myös terveydenhuollossa – yritykset laskuttavat tekemättömästä työtä

Asiantuntijan mukaan yritysten taloushallinnossa vallitsee haitallinen kulttuuri, joka jättää rikokset piiloon.

En skylt utanför en byggnad. Skylten har texten: Drop in för vaccination mot covid-19.
Ruotsissa järjestäytynyt rikollisuus on asiantuntijan mukaan ulottanut lonkeronsa terveydenhuoltoon, muun muassa rokotteiden jakeluun. Kuva: Jeppe Gustafsson/Shutterstock/All Over Press
  • Yrjö Kokkonen

Ruotsiin pesiytynyt järjestäytynyt rikollisuus tuottaa tekijöilleen vuosittain satojen miljoonien kruunujen eli kymmenien miljoonien eurojen rikoshyödyn.

Näin toteaa Ruotsissa talousrikoksia tutkivan viraston (Ekobrottsmyndigheten) rikosten ehkäisyyn erikoistunut asiantuntija Sara Persson Svenska Ylen haastattelussa.

Hänen mukaansa järjestäytynyt rikollisuus on muuttunut monimutkaisemmaksi ja talousrikosten merkitys on kasvanut. Perinteisen huumekaupan osuus järjestäytyneen rikollisuuden toiminnasta on vähentynyt ja tilalle ovat tulleet esimerkiksi veropetokset.

Talousrikosten avulla voidaan myös hyödyntää huumekaupalla saatuja varoja.

Perssonin mukaan rikollisryhmät ovat alkaneet toimia hoito- ja hoivatyön yrityksissä. Kopla saa esimerkiksi sopimuksen maahanmuuttajien ja pakolaisten terveystarkastuksia varten, mutta työ suoritetaan ala-arvoisesti.

Kun asiaa aletaan tutkia, firma ajetaan konkurssiin. Rikolliset ovat myös perustaneet rokotteita antavia yrityksiä, mutta rokotteet ovat jääneet antamatta.

Perssonin mukaan ongelma on vakava. Se vie paitsi valtavat summat valtion rahaa, myös heikentää kriisivalmiutta, kun osa terveysyrityksistä ei ole tehtäviensä tasalla.

Poliisi seisoo keskellä katua. Taustalla menee pyörä.
Poliisi ohjaa liikennettä Malmössä lokakuussa 2021. Merkittävä osa rikoksista tapahtuu jossain muualla kuin kadulla. Kuva: Johan Nilsson / EPA

”Keinoja on, mutta niitä ei käytetä”

Sara Perssonin mukaan Ruotsissa talousrikollisuuden estämiseksi käytettävissä olevat resurssit ovat pienet, mutta niitä käytetään tehokkaasti.

Ongelmana on, että yritysten taloushallinnossa olevat ihmiset eivät aina miellä, että heidän on oltava valppaina myös rikosten varalta.

– Hallinnossa on usein kulttuuri, että ”ei minun asiani ole tutkia rikosta”. Mielestäni kaikkien julkista rahaa käsittelevien tulisi pitää silmällä, etteivät rahat ainakaan päädy rikollisille, Persson toteaa.

Talousrikosviranomainen saa eniten ilmoituksia vero- ja konkurssihallinnolta, jolloin valvonnan kannalta ollaan jo myöhässä. Rahat ovat jo kadonneet.

Varoitusmerkkejä valvoville viranomaisille ovat esimerkiksi, että yritys ei maksa veroja ja maksuja, tai että sillä ei ole rekisteröityjä työntekijöitä. Tämä voi viitata pimeän työvoiman käyttöön, Persson neuvoo.