Psykologisen stressin kuorma haastaa sotaa paenneiden ukrainalaisten kykyä rakentaa uutta elämää Suomessa.
Yle uutisoi aiemmin, että Suomeen paenneilla ukrainalaisilla on ollut vaikeuksia muun muassa siirtyä vastaanottokeskuksista kuntalaisiksi. Moni ukrainalainen ei kykene toimimaan päästäkseen vastaanottokeskuksesta eteenpäin.
Turun yliopistossa työskentelevä apulaisprofessori Kirsi Peltonen uskoo, että psykologisen stressin kuorma voi olla osasyy ukrainalaisten haasteisiin Suomessa. Peltonen on tutkinut sota-alueilla elävien ja sieltä pakolaiseksi lähteneiden, erityisesti lasten ja nuorten hyvinvointia ja mielenterveyttä.
Peltonen kertoo ukrainalaisilla olevan niin sanottua pohjastressiä, joka johtuu sodasta omassa maassa ja sieltä pakenemisesta. Heidän kohtaamansa syrjintä ja ulkopuolelle jättäminen kasvattavat kuormaa lisää.
– Jos olosuhteet jatkuvat stressaavana, psyykkinen kuorma kasaantuu entisestään, hän sanoo.
Peltonen kertoo, kuinka järkyttävän tapahtuman jälkeen ihmisellä käynnistyy luontaisesti yritys selviytyä ja sopeutua.
– Siksi sillä, mitä tapahtuu turvaanpääsyn jälkeen, on suuri merkitys.
Välissä energia kuluu selviytymiseen
Jos turvaan paennut ihminen joutuu niin kutsuttuun välitilaan, jarruttaa se kykyä selviytyä ja sopeutua. Välitilalla tarkoitetaan sen odottamista, että oma arki vakiintuu.
– Ihmisen koko kapasiteetti ei ole käytössä, vaan energia kuluu siitä tilanteesta selviytymiseen ja odottamiseen, Peltonen kertoo.
Mitä enemmän ihminen voi kokea vaikuttavansa häntä koskeviin asioihin, sitä helpompi hänen on sopeutua.
– Monelle ukrainalaiselle olisi esimerkiksi tärkeä päättää, palatako Ukrainaan vai jäädä Suomeen ja mahdollisesti myös hakea kuntapaikkaa, Peltonen sanoo.
Päätös mahdollistaa sen, että ihminen alkaa käyttää voimavarojaan sopeutumiseen.
Traumassa normaali tilanne onkin uhkaava
Psykologisen trauman kuorma näkyy myös siinä, kuinka ihminen reagoi eri tilanteisiin. Esimerkiksi kaupungin yllä pörräävän helikopterin saattaa yhdistää kokemiinsa pelottaviin tilanteisiin.
Peltonen muistuttaa, että jos ihmisellä jää uhan tunne päälle ja hän alkaa yhdistää arkipäiväisiä asioita pelottaviin tapahtumiin, hänen pitäisi hakea apua.
Onko Suomessa siis odotettavissa suuren joukon tarve psyykkiseen apuun, suorastaan traumapommi?
– En halua ajatella, että on traumapommi. Ja liiallinen uhkakuvien luominen lamaannuttaa myös auttajat, Peltonen sanoo.
Hänen mukaansa Suomessa on enemmän erilaisia apua antavia hankkeita kuin kertaakaan aikaisemmin. Esimerkiksi kolmannen sektorin, koulujen ja perusterveydenhuollon työntekijöitä koulutetaan siihen, kuinka kohdata traumatisoitunut ihminen.
– Kohtaaminen osataan jo paremmin arjen tasolla.
Peltonen ei halua kuitenkaan antaa kuvaa, että kaikki on kunnossa, ja ettei tuen tarpeeseen tarvitse varautua.
– Ukrainalaisia on paljon ja heidän vointiaan tulee seurata. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan tämä tilanne jatkuu.
Varsinkin lasten ja nuorten suhteen tilanne on merkittävä. Se, kuinka hyvin Suomessa pystytään vastaamaan heidän tarpeisiin, vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Tällä hetkellä eniten tietoa ukrainalaislasten tilanteesta on päiväkodeissa ja kouluissa.
– Terveydenhuollossa se ei vielä niin selkeästi näy.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 8. lokakuuta 2023 kello 23:een saakka.