Omassa nuoruudessani pidettiin niin sanottuina hyvinä harrastuksina partiota ja seurakuntanuoria. Kumpaakaan porukkaa en maalaiskirkonkylästäni löytänyt, joten harrastin luontokerhoa ja nuorisopolitiikkaa.
Luontokerhossa kartoitimme yläasteen biologian opettajan opinnäytetyötä varten läheisen Päijänteen lahden pieneliöitä. Illat kuluivat soutuveneessä järvenpohjan pieneliöitä tonkien. Tulos oli, että saha- ja uittotoiminnan takia pieneliöt olivat tuntuvasti vähentyneet.
Uskoimme, että puhumalla tarpeeksi kovalla äänellä meitä kuultaisiin.
Ilmastoahdistus-sanaa ei vielä 1980-luvun taitteessa tunnettu, mutta herännyt huoli ympäristöstä kanavoitiin muun muassa puolueiden nuorisojärjestötoimintaan.
Uskoimme, että puhumalla vanhoille ihmisille tarpeeksi kovalla äänellä meitä kuultaisiin. Meitä vähän vanhempi opiskelijasukupolvi oli jo köyttänyt itsensä kaivinkoneisiin Koijärvellä. Rauhanmarsseillekin lähdettiin. Halusimme saada päättäjät tajuamaan, että sota on mieletöntä.
Ja meitäkin pilkattiin, ihan kuin elokapinallisia ja yliopistojen valtaajia tässä ajassa. En tiedä, mutta uskon, että 80-lukulaiset luontokerholaiset ja rauhanmarssijat eivät ole ainakaan nykyisten pilkkaajien etujoukoissa.
Jokainen sukupolvi tahtoo, edes nuorena, muuttaa maailmaa.
Nuorten intohimoista suhdetta maailmaan ja huolta tulevaisuudesta on väheksytty kautta vuosisatojen. Silti jokainen sukupolvi tahtoo, edes nuorena, muuttaa maailmaa.
Nuorisolääketiede on oma erikoisalansa, ja etenkin aivokuvantaminen on tuonut uutta tietoa nuoruudesta erityisenä kehitysvaiheena. Biologiseksi aikuiseksi kasvaminen kestää aivoissa pitkään, jopa 25-vuotiaaksi asti.
Kuulostaa hurjalta, mutta tutkimalla nuoria rottia on saatu tietoa myös nuorten ihmisten aivojen kehityksestä. Kuukauden, kahden ikäiset rottanuoret leikkivät rajusti, ovat aggressiivisempia ja ottavat suurempia riskejä kuin aikuiset rotat. Aivojen harmaan ja valkoisen aineen määrät muuttuvat, limbinen järjestelmä ottaa hetkeksi vallan aivojen etuotsalohkon toiminnan kustannuksella. Silloin nuori eläin joutuu tavallista herkemmin tunnekaappauksen valtaan.
Olit sitten rotta tai nuori ihminen, käyttäytymistä kontrolloiva etuotsalohko on vasta kehittymässä eikä ehdi jarruttaa. Lisääntynyt dopamiiniaineenvaihdunta suuntaa etsimään yhä nopeampia ja voimakkaampia mielihyvän lähteitä ympäristöstä. Tämä voi suunnata nuorta niin hyvään kuin pahaankin – paljolti elintärkeästä kaveriporukasta riippuen.
Minä ajattelen, että ilmastomielenosoittajat ja yliopistojen valtaajat suuntaavat hetkestä riippuvaisen innostuksensa oikeampiin asioihin kuin vaikkapa ruotsalaislähiöiden näköalattomuudessa rimpuilevat katujengiläiset.
Nykyiset keski-ikäiset tuijottavat enemmän omaan napaansa kuin ympärilleen.
Olisi upeaa, jos yhteisöllisyyttä hakevat nuoret ja nuoret aikuiset löytäisivät myöhemminkin kanavan maailmanparannustahdolleen ja tulvisivat esimerkiksi järjestöihin, ammattiosastoihin ja vapaaehtoistoimintaan.
Nykyiset keski-ikäiset tuijottavat nimittäin enemmän omaan napaansa kuin ympärilleen. Kaikissa järjestöissä tunnistetaan ilmiö, jossa hallituspaikoista ja johtoasemista ei enää kilpailla. Ennemmin kilpaillaan siitä, miten moisesta vastuusta voi luistaa.
Nykykeski-ikäinen suuntaa mieluummin kuntosalille ja juoksulenkille kuin ammattiosaston kokoukseen. Tuskallinen maraton kiehtoo enemmän kuin yhteisten asioiden hoitaminen. Silti sosiaalisesta pääomasta saisi kuitenkin valtavasti terveyshyötyjä.
Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan ihmisen verkostoja, sekä niissä syntyvää luottamusta ja vastavuoroisuutta. Tutkijat ovat huomanneet, että ihmiset, jotka osallistuvat vaikkapa kuorolauluun tai yhdistystoimintaan aktiivisesti sekä luottavat toisiin ihmisiin, tuntevat itsensä terveemmiksi kuin ne, joilla sosiaalinen osallistuminen on vähäisempää. Sosiaalisen pääoman vähäisyys voi lisätä jopa ennenaikaisen kuoleman riskiä.
Dosentti Markku T. Hyypän tutkimuksissa havaittiin sosiaalisen pääoman terveyshyödyt jo parikymmentä vuotta sitten. On tietysti ihan hyvä, että liikunnan ja terveellisen ruoan hyödyistä puhutaan – mutta yhteisöllisyyden terveysvaikutuksista vasta melua kannattaisi pitääkin.
Ulla Järvi
Kirjoittaja on altistunut niin sanotulle porttiteorialle: hänen aivonsa ehdollistuivat herkässä nuoruusiässä järjestötoiminnalle, josta on ollut mahdoton päästä eroon missään elämänvaiheessa.
Voit keskustella kolumnista 18.10. kello 23.00 asti.