MOSKOVA Venäjän liittovaltion maahanmuuttoviraston palvelukeskuksen edustalla Saharovon kaupunginosassa siirtolaiset eivät lähde arvostelemaan Venäjän oloja.
– Työskentelemme normaalisti. Lähetämme rahaa kotiin. Luoja suokoon, että kaikki on normaalisti meillä kaikilla, uzbekistanilainen Aziz Džurajev sanoo.
– Palkka on hyvä, sanoo tadžikistanilainen Husral Hurbonov. Hän asuu Moskovan esikaupungissa Kotelnikissa ja työskentelee lastaajana varastolla.
Hän kertoo ansaitsevansa päivässä 3 000 ruplaa eli noin 30 euroa ja saavansa kuukaudessa kokoon 120 000 ruplaa eli noin 1 200 euroa.
Venäjän suurten kaupunkien katukuvassa näkyy, että rakennustyömaat, toimitukset ja lähettipalvelut pyörivät paljolti keskiaasialaisten siirtolaisten voimin.
Töitä riittää, sillä Venäjän talous kasvaa tänä vuonna 2,2 prosenttia, arvioi Kansainvälinen valuuttarahasto IMF. Taloudessa voi nähdä jo merkkejä sota-ajan ylikuumenemisesta.
Työttömyys on nyt erittäin matalaa, elokuussa vain kolme prosenttia. Monilla aloilla työnantajat ovat jo valittaneet työvoimapulasta. Sitä ovat pahentaneet viimesyksyinen liikekannallepano ja satojen tuhansien nuorten miesten pako Venäjältä.
Heikko rupla syö kotiin lähetettäviä tuloja
Tänä vuonna siirtolaisten ansioihin on kuitenkin iskenyt ruplan heikkeneminen. Se iskee pahasti, koska siirtotyöläiset vaihtavat yleensä ruplat dollareihin, harvemmin euroihin.
– Se vaikuttaa voimakkaasti sekä työsiirtolaisten määrään että laatuun, varoittaa Moskovan uzbekistanilaista yhteisöä edustavan järjestön puheenjohtaja Bahrom Ismailov.
– Spesialistit, jotka ennen työskentelivät tavaroiden ja palveluiden tuotannossa, kuljetuksissa ja logistiikassa sekä maataloudessa, lähtevät näiltä aloilta. Heidän tilalleen tulee toisia työntekijöitä samoista maista, mutta he ovat vähemmän ammattitaitoisia ja tuottavia.
Moskovassa erityisesti ravintola-ala on valittanut työvoimapulasta kalliin dollarin takia.
Ravintoloitsijoiden ja hotellinpitäjien yhdistyksen edustaja Sergei Mironov sanoi RBK-taloussanomalehdelle, että Moskovassa pula työntekijöistä on 20–30 prosentin luokkaa.
– Tällaista tyhjiötä ei ole ollut koskaan, Mironov sanoi lehdelle.
Vielä on kuitenkin aikaista sanoa, että työsiirtolaiset olisivat massoittain alkaneet lähteä Venäjältä.
Työsiirtolaisuuteen perehtynyt politiikan tutkija Mihail Burda sanoo, että siirtotyöläisten määrän vaihtelut liikkuvat lähinnä kymmenissä tuhansissa.
Muutokset eivät ole koko kuvassa merkittäviä, kun Venäjällä työskentelee miljoonia siirtotyöläisiä.
Burda sanoo, että ulkomaisten työntekijöiden määrä palasi jo viime vuonna käytännössä koronapandemiaa edeltäneelle tasolle. Tämän vuoden tilastoissa näkyy sama kehitys.
Uzbekistanin, Tadžikistanin ja Kirgisian siirtolaiset muodostavat 75–80 prosenttia Venäjällä työskentelevästä ulkomaisesta työvoimasta.
Burda arvioi, että laillisesti heitä työskentelee Venäjällä 3–3,5 miljoonaa. Ilman työlupaa töitä tekee arviolta samansuuruinen määrä ihmisiä, joten puhutaan noin 7–8 miljoonasta ulkomaalaisesta työntekijästä.
Keski-Aasian työsiirtolaisuus vain kasvaa tulevaisuudessa
Moskovan uzbekkeja edustava Bahrom Ismailov sanoo, että ruplan heikon kurssin takia osa työläisistä saattaa palata kotimaahansa keskipitkällä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä Keski-Aasiassa nousee kuitenkin vakavia ongelmia, jotka kiihdyttävät muuttoliikettä työn perässä.
Ilmastonmuutos iskee maatalouteen, jossa suurin osa työpaikoista Keski-Aasian maissa on. Alueen maissa on nuori väestö, ja vuosittain työmarkkinoille tulee jopa puoli miljoonaa nuorta lisää.
Venäjän työnantajille keskiaasialaiset ovat halpaa työvoimaa, kun taas Keski-Aasian vallanpitäjille Venäjän työmarkkinat ovat myös tärkeä yhteiskunnallinen varoventtiili: nuori väestö ja laaja työttömyys on tulenarka yhdistelmä itsevaltaisesti johdetuissa valtioissa.
Alueen vallanpitäjät ovat myös varoitelleet jyrkän linjan islamismin noususta musliminenemmistöisissä maissa.
Ratsiat herättävät pelkoja pakkovärväyksestä
Viime aikoina on liikkunut tietoja, että viranomaiset painostavat Venäjän kansalaisuuden saaneita siirtolaisia sopimussotilaiksi rintamalle.
– Tämä on myytti, jota levitetään hyvin voimakkaasti, Ismailov sanoo.
Hänen mukaansa Venäjällä riittää jonoksi asti omia kansalaisia sopimussotilaiksi.
Ismailov sanoo, että pikemminkin siirtotyöläisiä houkutellaan ”uusien alueiden” rakennustyömaille Mariupoliin sekä Hersonin ja Zaporižžjan alueille eli Venäjän Ukrainassa miehittämille alueille.
Tietoja siirtolaisiin kohdistuvista ratsioista liikkuu silti Venäjällä.
Äskettäin Venäjän mediassa uutisoitiin, että Moskovan esikaupungissa Kotelnikissa Omon-mellakkajoukot keräsivät moskeijan luota perjantairukousten jälkeen joukoittain väkeä ja kuljettivat näitä kutsuntalautakunnan eteen.
Toinen kysymys ovat yhteiskunnalliset asenteet. Kulttuuriset yhteentörmäykset ja ennakkoluulot ovat tavallisia, varsinkin alueilla, joille muuttaa paljon siirtolaisia.
Bahrom Ismailov sanoo, että tilanne ei ole yhtä paha kuin 2000-luvun alussa, jolloin uusnatsiryhmät hyökkäilivät ja jopa tappoivat ihmisiä.
– Sellaista ei ole enää, Luojan kiitos, mutta on arkista muukalaispelkoa ja poliitikot sitä tukevat kaikin tavoin. Sitä emme ikävä kyllä voi välttää, Ismailov sanoo.
Tutkija Mihail Burda sanoo, että venäläisessä politiikassa ja yhteiskunnassa on kysyntää säännellymmälle maahanmuuttopolitiikalla ja tarkemmin kohdennetulle siirtolaisten houkuttelulle.
Valtiollisessa duumassa on ollut esillä ajatuksia siirtolaistyövoiman käytön rajoittamisesta tietyillä aloilla. Venäjän alueilla on tähän ollut oikeus jo aiemmin, esimerkiksi julkisen liikenteen palveluksessa ja taksinkuljettajien kohdalla
– Kaikki riippuu itsestäsi. Miten käyttäydyt, niin sinulle vastataan. Jos käyttäydyt normaalisti, suhtautuminen on normaalia, tadžikistanilainen Husral Hurbonov puolestaan pohtii.