Helsinkiläinen Nikodemus Nousiainen on ollut 7-vuotiaan Danielin mieskaveri puolentoista vuoden ajan. Tänä viikonloppuna kaverukset lähtevät tutustumaan Tiedekeskus Heurekaan.
Nousiainen innostui toiminnasta kuultuaan siitä ystävältään.
– Vaikutti minulle sopivalta jutulta, saa tavallaan heittäytyä taas itsekin lapseksi, voi peuhata ja leikkiä, eikä tarvitse olla pelkästään se kieltävä aikuinen.
– Mielikuvitusta pääsee käyttämään eri tavalla kuin pelkässä aikuisen arjessa. Se tuntuu jotenkin keventävältä ja mukavalta kiireisen työelämän vastapainona, Nousianen sanoo.
Välillä tapaamiset Danielin kanssa voivat olla leikkipuistohetkiä tai uintiretkiä. Usemmiten tavataan viikon kahden välein, kesälomalla ehkä harvemmin.
– Kun hain Danielia päiväkodista, näin miten innokkaasti minua odotettiin. Ensimmäisen luokan alku oli jännittävää aikaa, jossa uusi elämänvaihe toi lapsella hiukan haasteita, siinä taas koin voivani olla tukena vaikeilta tai pelottavilta tuntuvissa uusissa asioissa.
Liikuntakasvattajana naisvaltaisissa päiväkodeissa ja kouluissa työskennellyt Nousiainen sanoo havainneensa, että suhde turvalliseen aikuiseen mieheen on lapselle monesti tärkeä.
– Saan olla roolimalli miehenalulle, joka elää ympäristössä, jossa on paljon naisia ja luoda turvallisuutta lapsen elämään miehen roolissa, kun isää ei siinä rinnalla ole.
Nousiainen uskoo, että lapsilla, joilla ei ole minkäänlaista yhteyttä miehiin, etäisyys saattaa näkyä erilaisina ongelmina.
Kuka vain sopii mieskaveriksi
Nousiainen painottaa, että mieskaveritoimintaan voi lähteä kuka ja minkä ikäinen tahansa, tärkeintä on sitoutuminen.
– Ennen lapsen tapaamista tavataan aina hänen äitinsä. Me keskustelimme siitä, miten lapsen kanssa on hyvä käyttäytyä ja onko esimerkiksi joitain ideologisia asioita, joista olisi hyvä olla selvillä.
– Kävimme läpi kaikki mahdolliset skenaariot, senkin, jos joskus tulisi muutto eri paikkakunnalle tai ulkomaille. Se ei kuitenkaan rajoittaisi tässä digiajassa yhteydenpitoa.
Nousiainen ajattelee, että vaikka hänen elämäänsä tulevaisuudessa tulisi omiakin lapsia, Danielin kaverina olo jatkuisi silti siinä rinnalla.
– Olen kuullut, että teini-iässä yhteydenpito usein vähenee, mutta haluaisin kuitenkin säilyttää yhteydenpidon ja muistuttaa, että olen ainakin olemassa tukena ja turvana täällä taustalla.
Nousiainen haluaa rohkaista miehiä, joita kaveriksi lähtemisen mahdollisuus vähänkään kiinnostaa, osallistumaan mieskaverikurssille.
– Vaikka kyse on isosta ja hienosta asiasta, kurssin käyminen ei vielä sido mihinkään, vaan siinä lähinnä tutustutaan asiaan ja pohditaan voisiko tämä juttu sopia juuri minulle.
Mieskaveritoimintaan saa eväät kurssilta
Pienperheyhdistyksen käynnistämää mieskaveritoimintaa on tällä hetkellä Helsingissä, Turussa, Tampereella, Lahdessa, Oulussa ja Vaasassa.
Uudenmaan vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Petriina Perkiömäki kertoo, että mieskaveriutta pohtiville järjestetään 15 tunnin mittaisia koulutuksia. Niissä käydään läpi keskeiset toimintaan liittyvät asiat ja taustaorganisaatio. Miesten rikostausta tarkistetaan ja heidät haastatellaan ennen kurssia.
– Kurssilaisten kanssa pohditaan arvoja, lasten kehitysvaiheita, omia lapsuuden muistoja ja minkälaisia tärkeitä aikuisia heidän elämässään on ollut.
– Puhutaan esimerkiksi siitä, onko kokenut semmoisia tunteita, että olisi kaivannut omaan arkeensa lapsuudessa lisäaikuista.
Perkiömäen mukaan miehet lähtevät vapaaehtoistoimintaan, koska kaipaavat omaan elämänpiiriinsä syystä tai toisesta lapsia.
– On sellaisia, joilla ei vielä ole lapsia tai ei halutakaan omia lapsia, osalla taas lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa.
Useimmiten lapsi ja mieskaveri tapaavat kahdesta neljään kertaan kuussa. Kaverukset päättävät itse toimintansa sisällöstä. Tapaamiset voivat kestää muutaman tunnin leikkihetkistä paremman tutustumisen jälkeen vaikkapa yön yli jatkuviin mökkireissuihin.
– Tarkoituksena on löytää kaveripareja, jotka olisivat mahdollisimman kiinnostuneita samoista asioista. Myös se, ettei tarvitsisi matkustaa toisen luokse hirveän pitkiä matkoja huomioidaan.
Perkiömäki kertoo, että vaikka tavoitteena on luoda pitkään kantavia kaverisuhteita, joskus kestoltaan lyhyemmilläkin suhteilla on suuri merkitys.
– Ja sitten taas ne pisimmät ovat jatkuneet ihan sieltä meidän toimintamme alusta lähtien, 30 vuoden takaa.
Koordinaattori kertoo, että toiminta sai alkunsa kerhotoiminnasta, jossa kävi selväksi, miten lapset, joilla ei ollut elinpiirissään mieskontakteja innostuivat miesohjaajien kanssa touhuamisesta ja halusivat näiltä huomiota.
Hän painottaa, että mieskaveritoimintaan saa tulla mukaan juuri sellaisena kuin on.
– Ei ajatella mitenkään stereotyyppisesti, että pitää olla tietynlainen mies. Mieskavereille olisi kuitenkin kysyntää paljon enemmän kuin heitä on tarjolla.
– Monesti yksinhuoltajat ehkä miettivät, että kuinka vaikeata mieskaveria on saada, ja että käyttääkö omia voimavarojansa sen hakemiseen, mutta kannustan kyllä, että aina kannattaa hakea, Perkiömäki sanoo.
Mieskaveritoiminnan ohella kaveritoimintaa voi löytää OmaKamu-toiminnan tai Helsinki-Mission kaveritoiminnan kautta.
Mitä ajatuksia artikkeli ja mieskaveritoiminta herättää? Voit keskustella aiheesta 12.11. klo 23 saakka.