Lokakuun runsaiden sateiden johdosta alueen vesistöissä mitattiin poikkeuksellisia lukemia.
Runsaimmat sateet osuivat Ähtävän-, Kruunupyyn- ja Kälviänjoelle sekä Perhonjoen alaosan alueille.
Kokkolassa satoi reilun viikon aikana (6.–14.10.) 98 millimetriä. 11. lokakuuta sademäärä oli 38 millimetriä.
Lappajärven vedenpinta ei ole noussut yhtä korkealle 1982 kevättulvan jälkeen, nyt pinta oli 90 senttimetriä normaalia korkeammalla. Patanan tekojärvi Perhonjoen vesistöalueella nousi puolestaan 60 senttiä tavanomaista korkeammalle
Kälviänjoella virtaama on ollut yhtä suuri viimeksi vuoden 2000 keväällä. Patanan tekojärvi nousi 60 tavanomaista korkeammalle ja
Perhonjoen alaosalla Kaitforsissa virtaama oli suurimmillaan kuusinkertainen lokakuun pitkänajan keskiarvoon nähden.
Lapuanjoen Liinamaassa vedenpinta pysytteli lokakuun loppupuolelle saakka lähes yhtäjaksoisesti tulvarajan yläpuolella. Kuortaneenjärven vedenpinta oli lokakuun puolivälin paikkeilla yli puolimetriä tavanomaista korkeammalla, mutta laski lokakuun loppuun mennessä tavanomaiselle tasolle
Kyrönjoen alaosalla virtaama oli suurimmillaan lokakuun puolivälissä 183 kuutiometriä sekunnissa kun pitkänajan keskiarvo on lokakuussa ollut 48 kuutiota.
Nopea viileneminen voi tuoda happamuushaittoja
Nopean jäähtymisen ja jäätymisen vuoksi järvien pohjanläheinen alusvesi on saattanut jäädä lämpimäksi, mikä Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksen mukaan mahdollisen pitkän edessä olevan talven kanssa ennustaa happiongelmia lopputalvelle.
Lokakuussa happamuushaittoja ilmeni etenkin pienissä rannikon läheisissä joissa. Happaminta (pH 4,5-4,9) vesi oli Vöyrinjoella, Kälviänjoella, Lehmäjoella, Maalahdenjoella ja Sulvanjoella.
Suurimmissa joissa happamuus pysyi parempana. Sen sijaan kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet olivat varsinkin alkukuusta varsin korkeita, mutta laskivat loppukuuta kohden.