Pienituloisten perheiden hätä on nyt suuri.
Moni lapsi elää tilanteissa, joissa heillä ei ole riittävästi ruokaa tai se on yksipuolista. Lapset myös joutuvat säännöstelemään ruokaa perheenjäsenten kesken. Välillä lapset syövät kaverinsa tai isovanhempiensa luona, koska vanhemmilla ei ole riittävästi ruokaa.
Näin kertoo Pelastakaa lapset -järjestön lapsiperheköyhyyden asiantuntija Johanna Vinberg.
14 prosenttia järjestön kyselyyn vastanneista pienituloisten perheiden lapsista kokee, ettei perheellä ole riittävästi ruokaa.
Vinbergin mukaan kaikista haitallisinta lapsiperheköyhyys on siinä vaiheessa, kun perheessä on alle kolmevuotias lapsi.
– Vanhemmalla ei silloin välttämättä ole voimavaroja huolehtia lapsen kasvusta ja kehityksestä, jos hän joutuu miettimään vain toimeentuloa. Silloin aikuinen syö epäterveellisesti tai liian vähän tai ei saa ostettua tarpeellisia lääkkeitä.
Näin Johanna Vinberg kertoo Lapsen ääni -selvityksen tuloksista:
Suomessa ajatellaan Vinbergin mukaan niin, että täällä on riittävä sosiaaliturva ja kattava palveluverkosto. Kuitenkaan esimerkiksi hintojen nousua ei ole hänen mielestään otettu huomioon sosiaaliturvassa.
– Suomi on saanut useita huomautuksia Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta liian matalasta perusturvan tasosta. Jos sen päälle tehdään hallituksen kaavailemat leikkaukset sosiaaliturvaan, se lisää entisestään lapsiperheköyhyyttä ja ja köyhyyden vahingoittavia vaikutuksia lapsiin.
Tässä jutussa kerromme 24-vuotiaan Jennan kokemuksen siitä, kun rahat eivät riitä ruokaan. Hänen nimensä on muutettu aiheen arkaluontoisuuden vuoksi. Jennan henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.
Jenna on köyhän lapsuuden elänyt äiti
”Kun olin lapsi, ruoat olivat hiilaripainotteisia. Oli perunaa ja pastaa. Tuoreita kasviksia ja hedelmiä ei juurikaan ollut. Salaatteja ruoan kanssa ei ollut ikinä.
Kalakeitto oli tehty halvemmasta kalasta. Se oli seitikeittoa ja sekaan laitettiin keittojuureksia. Meillä oli purkkihernekeittoa todella paljon. En terveyssyistä pystynyt syömään sitä.
Meillä oli aina kotona lämmin ruoka kerran päivässä, mutta jos siitä jäi nälkä, söimme leipää.
Mietin usein, että haluaisin erilaista ruokaa. Olisi ollut kivaa, jos leivän päällä olisi ollut muutakin kuin halpaa juustoa. Haaveilin tuorejuustosta, salaatista, kurkusta ja paprikasta.
Näin lapsena joskus myös nälkää, sillä äitini pyysi ottamaan säästäväisesti ruokaa. Pystyin ottamaan siitä vain tietynkokoisen annoksen, jotta ruoka riitti monelle päivälle.
Äiti oli ajoittain työtön ja välillä töissä. Hänellä oli terveysongelmia. Äiti tiesi aina, mistä kysyä ruoka-apua.
Olin jo pienenä ylipainoinen. Kotona ei ollut terveellisen syömisen mallia. Minulla on kolme sisarusta. Jos olisin ollut ainoa lapsi, varmasti perheessä olisikin ollut varaa miettiä ruokailutottumuksia. Minulla ei ollut lapsena liikuntaharrastusta, ja sairastin masennusta, joten liikuntaintoakaan ei ollut.
Äitini koki, että kotiruoka oli terveellistä. Siihen riitti hänen mielestään se, että mukana ruoan kanssa oli pussi pakastevihannessekoitusta. Koulussa sai toki lautasmallin mukaisesti ruokaa ja siellä sai terveellisen aterian.
Lapsiperheköyhyyden asiantuntija Johanna Vinbergin mielestä esimerkiksi Vieremän kunnassa Pohjois-Savossa onnistuttiin panostamaan lasten ja nuorten hyvinvointiin:
Sanoin äidilleni, että minua harmittaa se ruoka, mitä meillä aina on. Sain vastaukseksi, että sitä syödään, mitä pöytään tulee.
Asuin teini-iässä yläkoulun jälkeen isälläni, mutta hän oli käytännössä aina töissä. Tein itse ruokaa. Isäkään ei syönyt terveellisesti.
Kun menin kavereiden luokse käymään, huomasin, että heillä talous oli paremmalla tolalla. Heillä pääruoaksi saattoi olla lohta ja sen kanssa salaattia.
Silloin minusta tuntui epäreilulta, miksi meilläkin ei voinut olla niin. Joskus kävimme kiinalaisessa ravintolassa ravintolassa syömässä, mutta sen jälkeen söimme purkkihernekeittoa pitkään.
Minua hävetti, että perheeni oli köyhä. Kun kaverit halusivat lähteä syömään ravintolaan ja pyysivät minua mukaan, keksin aina tekosyyn, miksi en voinut lähteä. Teini-iässä kaverit eivät enää pyytäneet minua mukaan.
Kun kaverit olivat meillä käymässä, pyysi äiti heitä lähtemään viimeistään ruoka-aikana. Äiti sanoi, että meidän piti tehdä kotiläksyt. Perheessämme ruoka ei olisi riittänyt muille.
Olen nyt 24-vuotias ja minulla on viiden kuukauden ikäinen tytär lapsen isän kanssa. Olemme pienituloisia ja se oli tiedossa, kun vauva sai tulla.
Saan vanhempainpäivärahaa, joka on 820 euroa kuussa verojen jälkeen. Miehellä jää työmarkkinatuesta käteen 600 euroa kuussa. Saamme asumistukea 380 euroa kuussa.
Asumme kalliimmassa asunnossa kuin mihin meillä olisi varaa. Jotkut asuinalueet ovat kuitenkin niin vaarallisia, etten halua muuttaa sinne. Yllättäviin menoihin, kuten lääkärilaskuihin, haimme viimeksi kesällä toimeentulotukea.
Ruoan hinta on noussut älyttömästi. Rahat loppuvat meillä aina viikko ennen tukien saamista. Minua hävettää, että joudumme pyytämään sukulaisilta rahaa loppukuusta, jotta voimme ostaa ruokaa itsellemme.
Kun menen kauppaan, mietin joka kerta ensimmäiseksi, mitä voin ostaa vauvalle. Haluan mahdollistaa lapselleni paremmat ruokailutottumukset kuin mitä itselläni oli. Aion ostaa hänelle tuoreita kasviksia. Haluan tehdä hänelle keittoa kunnon kalasta, eikä mistään seistä.
Teen vauvan soseita itse, mutta esimerkiksi joitain lihaa sisältäviä soseita ja korvikkeita ostan kaupasta. Ne ovat kalliita.
Olen tinkinyt omasta terveellisestä syömisestä, jotta vauvalla olisi ruokaa. Itse syön monesti ranskalaisia ja nuudeleita. Olen myös karsinut syömieni aterioiden määrästä.
Tilanteemme on vaikea. Olen stressannut ja itkenyt hallituksen lapsiperheisiin kaavailtuja leikkauksia. En uskalla lukea niitä, koska ne ahdistavat niin paljon.
Tyydymme aika vähään. Emme tarvitse omakotitaloa, vaan sen, että perustoimeentulomme olisi turvattu ja rahat riittäisivät lapsen harrastukseen. Mieheni on tehnyt viime aikoina paljon työhakemuksia. Hän etsii töitä jo opiskeluaikana, jotta perheen tilanne paranisi.
Olisi hienoa, jos kaupassa ei tarvitsisi laskea senttejä, riittävätkö rahat varmasti.”
Artikkelin kommentointi suljetaan 1.12. kello 12.30 ennenaikaisesti runsaan kommenttimäärän takia. Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille.