Verohallinto kertoi keskiviikkona, että lounasetu nousee ensi vuonna 13,50 euroon.
Edun ansiosta joka viides ateria on työntekijälle maksuton, koska työnantaja maksaa edusta tavanomaisesti neljänneksen. Runsaan kympin maksavia lounaita useimpina päivinä syövä työntekijä säästää vuodessa satoja euroja.
Edun juju on siinä, että neljäsosa siitä on verovapaata. Saman summan maksamisesta palkkana seuraisi lisää veroja.
Noin vuosikymmen sitten tehdyn arvion mukaan verotuloja jäi tuen vuoksi saamatta noin 17 miljoonaa euroa, nykyisin varmuudella selvästi enemmän.
Tällä hetkellä Suomea laitetaan kuntoon eli hallitus yrittää tasapainottaa voimakkaasti velkaantunutta julkista taloutta. Tätä tavoitetta vastaan on erikoista, että tällaisiin – keskiluokkaisille kohdistuviin – veroetuihin ei silti puututa. Vastaavia veroetuja piisaa ja yhteensä niistä muodostuu vuosittain merkittävä potti.
Lounasedun perustelut ontuvat pahasti.
Terveellistäkö?
Lounasedun kaltaisia verotuksen poikkeuksia perustellaan usein niin sanotuilla ulkoishyödyillä. Lounasedussa ajatus on, että ihmiset söisivät terveellisemmin, kun ruokailua tuetaan.
Asiasta ei ole kunnollista tutkimusta, mutta arkijärkeilyllä päästään pitkälle: miksi tuki ohjaisi lounastajia juuri terveellisemmän ruoan pariin, kun sitä voi käyttää mihin hyvänsä ateriaan?
Esimerkiksi allekirjoittanut on käyttänyt lounasetua vaikkapa neljän juuston pizzaan. Herkullista? Kyllä. Terveellistä? Ei taatusti. Epäilevä lukija voi myös vilkaista lounasbuffettien tarjontaa. Niissä vilisevät uunimakkarat, pihvit, pyttipannut ja niin edelleen.
Terveysperustelu pitäisi vettä vain, jos muutoin rasvaa, sokeria ja suolaa ahmiva ihminen vaihtaisi vaikkapa salaattiin juuri verotuen ansiosta.
Terveysruokaa joka tapauksessa syövien tukeminen taas vain pienentää verotuottoja. Lounasetu kohdistuu keskituloisille, joilla kyllä on varaa maksaa ateriansa.
Työllisyyden tukemista?
Verorahoin tuettu lounas maksaa itsensä takaisin, väittää lounasedusta vuonna 2015 tehty selvitys.
Selvityksen ovat tilanneet ravintola-alan edunvalvoja Mara, palvelualojen ammattiliitto PAM:n ja lounasedun maksuratkaisuja tarjoava yhtiö Edenred.
Selvityksessä lasketaan muun muassa, että lounasetu lisää ravintola-alan työllisyyttä runsaasti. Väite pitää todennäköisesti paikkansa, mutta kysymys kuuluu, miksi työllisyyttä tulisi tukea juuri ravintola-alalla kaikkien muiden alojen sijaan? Jos lounaat ovat kansalaisten mielestä tärkeitä, he ostavat niitä ilman tukiakin.
Entä edunvalvojien tilaaman selvityksen väite, jonka mukaan lounasedun osittainen verovapaus kasvattaakin verotuloja kokonaisuudessaan? Kysyin tätä julkistalouden professori Roope Uusitalolta.
Uusitalon mukaan selvitys on pääosin tehty asianmukaisesti. Väite siitä, että verovapaus lisäisikin verotuottoja kokonaisuudessaan, ei kuitenkaan ole uskottava.
Laskelmassa nimittäin oletetaan, että jos töitä ei olisi ravintoloissa, työntekijät eivät työllistyisi mihinkään muualle. Toiseksi siinä ei huomioida, että vaikka lounaita jätettäisiin ilman etua ostamatta, ihmiset käyttäisivät rahojaan kuitenkin muihin palveluihin tai tuotteisiin.
Näistäkin ostoista syntyisi verotuloja.
Korkean verotuksen huojentamista?
Unohdetaan hetkeksi julkistalouden tasapainottaminen ja verotulot. Lounaiden verohelpotusta voidaan ajatella myös pienoisena täsmähuojennuksena korkeaan verotukseen.
Tällöin kysymys kuuluu, miksi huojentaa verotusta juuri ruokailemisessa?
Hyvä verojärjestelmä on neutraali, hokevat taloustieteilijät. Sellaisessa järjestelmässä ihmiset ostavat sitä, mitä haluavat, eivätkä poliitikot ohjaa kuluttamista alentamalla toisten ja kohottamalla toisten tuotteiden veroja.
Säännöstä poikkeamista eli julkista tukea perustellaan usein sillä, että jotakin palvelua, esimerkiksi sinfoniakonsertteja, ei syntyisi markkinoilla ollenkaan ilman julkista tukea. Lounaisiin kyseinen perustelu ei tietysti päde.
Jos veroja halutaan alentaa, neutraalisti sen voi tehdä veroetujen sijaan vaikkapa arvonlisäveroa tai tuloveroa alentamalla.
Tehokasta?
Lounaiden hinta näyttää esimerkiksi Helsingin Sanomien selvityksen perusteella asettuvan usein juuri lounasedun enimmäismaksun tasolle.
Se viittaa siihen, että osa tuesta siirtyisi suoraan lounaiden hintaan.
Jos lounasruokailua siis halutaankin tukea, veronmaksajien kannalta se ei ainakaan näytä tapahtuvan erityisen tehokkaasti.
Lounasedusta nauttivat äänestävät ahkerasti
Yksi tapa arvioida poliitikkojen päätöksiä, on katsoa, osuvatko ne passiivisiin vai ahkerasti äänestäviin ryhmiin.
Poliitikot eivät mielellään tee päätöksiä, jotka vaikuttavat ikävästi esimerkiksi eläkeläisiin. Eläkeläiset nimittäin ovat erittäin säntillisiä käymään vaaliuurnilla.
Tässä voi piillä vastaus myös siihen, miksi keskiluokan saavutetut edut säilyvät, vaikka hallitus leikkaa lukuisia etuuksia.
Kyyninen tulkinta sanoo, että poliitikot eivät kajoa lounasravintoloiden keskiluokkaisiin asiakkaisiin, koska he ovat ahkeria äänestäjiä.
Työssäkäyvä keskiluokka on saanut viime vuosina uuden veroedun eli työsuhdepyörän:
Voit keskustella aiheesta 24. marraskuuta kello 23 asti.