Yksinäisten osuus kasvoi viime vuonna kaikissa ikäryhmissä.
Eniten yksinäisiä on kaikkein iäkkäimpien joukossa, mutta Tilastokeskuksen mukaan toiseksi yksinäisin ikäryhmä ovat nuoret. Myös ystävien tapaaminen kasvokkain on vähentynyt huomattavasti vajaan kahdenkymmenen viime vuoden aikana.
Perjantai-iltana Ylen suorassa verkkolähetyksessä sekä chatissa keskusteltiin yksinäisyydestä. Yksi keskusteluun osallistuneista oli Mieli ry:n verkkokriisityöntekijä Siru Valtonen.
Hän vastasi lähetyksen aikana useisiin yksinäisyysaiheisiin kysymyksiin. Alta voit lukea viisi Valtoselta kysyttyä kysymystä ja niiden vastaukset.
1. Mistä johtuu, että tuntuu yksinäiseltä, vaikka minulla on puoliso tai kavereita?
”Karkeasti lajiteltuna yksinäisyyden voi jakaa kahteen eri lajiin. Toinen on sosiaalinen yksinäisyys, millä tarkoitetaan, että elämässä ei ole ihmisiä.
Ihminen voi myös kokea kuilun sen välillä, millaisia ihmissuhteita elämässä on ja millaisia ihmissuhteita toivoo, mutta nämä asiat eivät elämässä kohtaa.
Toinen yksinäisyyden versio on emotionaalinen yksinäisyys. Sillä tarkoitetaan juuri sitä, että voi olla perhe, puoliso ja ystäviä ympärillä. Ehkä ei kuitenkaan vain löydy juuri sellaista ihmissuhdetta, mitä omaan elämään kaipaa. Ehkä ihmissuhteet eivät ole niin syvällisiä, mitä toivoisi.
Esimerkiksi monet nuoret Sekasin-chatissa saattavat toivoa vaikkapa Frendit-sarjan tyylistä ystäväporukkaa tai vaikka parasta ystävää, joka on kulkenut elämässä päiväkodista saakka.”
2. Miksi yksinäisyys sattuu myös fyysisesti?
”Yksinäisyys on erittäin perustavanlaatuinen tunne, ja todella moni yksinäisyyttä kokenut on kertonut, että se sattuu fyysisesti. Jos menemme ajassa taaksepäin jonnekin kivikaudelle, silloin selviytymiskeinomme on ollut, että olemme osa laumaa. Se, että olemme eristäytyneet toisista ihmisistä, on tarkoittanut pahimmissa tapauksissa kuolemaa.
Yksinäisyyden fyysinen tunne voi siis olla jäännös jostain selviytymiskeinosta.”
3. Miten lähestyä omaa tilannetta, kun tajuaa yksinäisyyden tavalla tai toisella kulkeneen mukana läpi koko elämän?
”Ensimmäinen askel on ollut se, että tiedostat tilanteen ja olet valmis tekemään jotain asian eteen. Olet ehkä myös valmis pysähtymään yksinäisyyden tunteen äärelle ja miettimään, minkä takia se on ollut pitkään osa omaa elämää.
Mitä omassa elämässä on tapahtunut, mikä on ehkä jotanut yksinäisyyteen? Millaisia vuorovaikutusmalleja on saanut esimerkiksi kasvaessaan?
Voi lähteä miettimään, millaisia tunteita yksinäisyys itsessä herättää. Voi pysähtyä niiden tunteiden äärelle ja kirjoittaa niitä ylös. Yhteen sarakkeeseen 'millaisia asioita yksinäisyys on tuonut omaan elämään' ja viereen 'millaista elämäni voisi olla, jos en olisi yksinäinen'.
Se olisi konkreettista haavekartan tekoa.”
4. Pelkään tulevani torjutuksi ja haavoitetuksi. Olen pyytänyt muutamia ihmisiä kahville, mutta he eivät ole lähteneet. Miten selviän, jos taas tulee ei-vastaus?
”Tässä ei tule ilmi se, miksi nämä ihmiset eivät ole lähdössä kahville. Kyse voi olla esimerkiksi siitä, että aikataulut eivät sovi yksiin, mutta tämä toinen ihminen ei osaa syystä tai toisesta kertoa sitä.
Voimme myös nostaa esille sosiaalisten tilanteiden pelon. Osalle kahville lähteminen voi olla todella kuumottava tilanne, mikä taas omalla tavallaan estää muihin ihmisiin tutustumisen.
Mitä jos tässä tilanteessa kummallakin osapuolella on sellainen olo, että pelkää tulevansa torjutuksi?”
5. Jos ystävyys on alkanut esimerkiksi netissä viestittelemällä, miten voin syventää ystävyyttä?
”Ajattelisin, että miksi ystävyyssuhteissa ei voi puhua pelisäännöistä. Tuoreissa romanttisissa parisuhteissa puhutaan usein esimerkiksi, kuinka usein haluaa toisen osoittavan huomiota tai kuinka usein soitellaan tai viestitellään.
Kannustaisin siihen, että jos haluaa syventää ihmissuhdetta, kokeilee varovaisesti kepillä jäätä. Mitä toinen vaikkapa ajattelee tapaamisesta tai soittelusta puhelimitse? Voi ehdottaa jotain konkreettista jatkoa.”