Tuoremehun laimentamista, vaatimattomuutta ja asioita, joista ei puhuta. Lapsena opittu osataan aikuisenakin – myös köyhyydestä opitut asiat.
Pyysimme Ylen lukijoita kertomaan, miten aiemmin koettu köyhyys vaikuttaa heidän elämäänsä nyt. Saimme yli 160 vastausta, joita käymme läpi yhdessä kahden köyhyystutkijan kanssa.
Suoria sitaatteja kokemuksista voit lukea jutun puhekuplista. Julkaisemme kokemukset nimettöminä aiheen arkaluontoisuuden vuoksi.
Ahdistusta ja katumusta
Suuri osa vastaajista kertoi Ylelle, että köyhyys on aiheuttanut turhaa epävarmuutta: Tilin saldoa on tarkkailtava koko ajan, lainan ottaminen ahdistaa ja tarpeellistenkin asioiden ostaminen jättää jälkeensä vaikean olon, vaikka rahaa jäisi rutkasti ostosten jälkeenkin.
Tämä on THL:n johtavan tutkijan ja Turun yliopiston erikoistutkijan Anna-Maria Isolan mukaan myös tutkijoiden tunnistama asia.
– Riskinottokyky häviää, koska ihminen haluaa varmistaa, että pärjää. Se ei ole vain köyhyyden aikaista, vaan se jää olemaan tähän meidän ”tietojenkäsittelyjärjestelmäämme”. Köyhyys on jotenkin niin paha vaurioittava asia, Isola pohtii.
Osa vastaajista kertoi, että heille on jäänyt köyhän identiteetti. Se saa heidät muun muassa tuntemaan, etteivät ansaitse kaikkea sitä hyvää, mihin olisi nyt mahdollisuus.
Se ”kaikki hyvä” voi olla mitä tahansa: terveellistä ruokaa, uusia harrastuksia, uusia vaatteita, kulttuurikokemuksia, hyvä palkka…
Halusimme tai emme, raha vaikuttaa siihen, paljonko ihmiselle tulee mahdollisuuksia tulla nähdyksi arvokkaana.
– Jos on rahaa, voi mennä harrastamaan ja tekemään asioita. Silloin pääsee näyttämään osaamistaan ja saada myönteistä palautetta ja arvokkuuden kokemuksen. Jos rahaa ei ole, on vähemmän mahdollisuuksia tulla näkyväksi, osaavaksi ja ainutkertaiseksi ihmiseksi toisten silmissä, köyhyystutkija Isola sanoo.
Eräät vastaajat kertoivat myös tunteesta, ettei jokin asia kuulu heille. Tunne voi estää ihmistä tekemästä sitä, mitä hän tahtoisi, oli se sitten poliittinen vaikuttaminen tai hienossa ravintolassa syöminen.
– On haitallista, jos ihminen kokee, ettei pysty osallistumaan yhteiskuntaan sillä tavalla kuin haluaisi tai ei ole mahdollisuutta vaikuttaa, sanoo perheiden hyvinvointia ja köyhyyttä tutkiva Mia Tammelin Tampereen yliopistosta.
Osa taas kertoi, ettei kaipaa asioita, joita rahalla olisi mahdollisuus saada.
– Voi olla niinkin, ettei sitä kokemusta edes tarvitse, koska siihen ei ole koskaan syntynyt tarvetta, Anna-Maria Isola kertoo.
Vieras olo uudessa luokassa
Hyvä taloudellinen tilanne on vienyt osan vastaajista kokonaan uuteen maailmaan, joka tuntuu vieraalta. Luokkanousun tehneen voi olla vaikeaa löytää yhteistä puheenaihetta työpaikalla, jossa kollegat ovat koko elämänsä pelanneet golfia ja matkustelleet ympäri maailmaa.
Samaan aikaan omaa hyvää taloudellista tilannetta voi olla vaikea jakaa esimerkiksi lapsuudenperheen kanssa, joka elelee edelleen vähemmällä.
Mia Tammelinin mukaan rahasta puhuminen voi olla ylipäätään vaikeaa, jos siitä on opittu vaikenemaan. Näin köyhissä perheissä usein on ollut tapana.
Moni on myös työstänyt tunteitaan
Kaikille menneisyyden haamut eivät kummittele. Osa vastaajista kertoo, että he nauttivat asioiden ostamisesta ja rahan kuluttamisesta. Osa taas kertoo, että on oppinut pois haitallisista ajatuksista ja oppinut nauttimaan elämästä. Se on kuitenkin vaatinut töitä.
Yksi vastaajista on alkanut puhua köyhyyden kokemuksistaan ääneen, vaikka keskustelukumppani kiusaantuisikin. Se on sekä Isolasta että Tammelinista tärkeää. Köyhyydestä puhuminen voi olla opettavaista niille, jotka eivät ole sitä kokeneet. Sillä on yhteiskunnallista merkitystä.
– On tosi huono asia, jos asioista ei puhuta, koska silloin niistä voi syntyä hiljaisuuksia, jotka syventävät eriarvoisuutta, johon ei osata puuttua, Anna-Maria Isola sanoo.