Löydänkö vielä kavereita? Pääsenkö haluamaani kouluun? Riittävätkö perheelläni rahat?
Kaverit, koulu ja perheen pärjääminen ovat tuttuja lasten murheita. Samat asiat pyörivät mielessä, vaikka asuisi sotaa käyvässä maassa.
Tämä on selvinnyt ukrainalaislapsille tarkoitetun chattipalvelun pitäjille SOS-Lapsikylässä.
Pian Venäjän hyökättyä Ukrainaan keväällä 2022 SOS-Lapsikylä käynnisti Suomessa asuville ukrainalaislapsille suunnatun Let's chat -palvelun. Palvelu löysi käyttäjiä Suomen lisäksi eri puolilta Eurooppaa ja erityisesti Ukrainassa asuvien lasten keskuudesta.
Chatille on ollut iso tarve: kuluvana vuonna chatissa on käyty jo noin 3 000 keskustelua. Keskustelijoista noin 80 prosenttia on ollut Ukrainassa asuvia lapsia.
Keskusteluapua omalla kielellä
SOS-lapsikylällä on ollut vastaava suomalaislapsille tarkoitettu Apuu-chatti korona-ajan alusta lähtien.
Sen pohjalle oli helppo luoda samanmoinen palvelu ukrainaksi, kun chatin työntekijöiksi saatiin ukrainankielinen opettaja ja psykologi.
– Olimme näin nopeita, koska teimme erittäin onnistuneet rekrytoinnit. Chatin työntekijät olivat olleet Suomessa jo jonkun aikaa, joten perehdytys kävi nopeasti. Kyllä meillä oli siinä hetkessä tähtien asennot ja muut siihen vaikuttavat avut oikeassa suunnassa, kertoo SOS-Lapsikylän ehkäisevän digityön päällikkö Johanna Virtanen.
Apuu-chatin tapaan Let's chat tarjoaa 7–17-vuotiaille lapsille ja nuorille tilaisuuden keskustella luotettavan aikuisen kanssa ajatuksistaan tai huolistaan nimettömästi omalla kielellään.
Sana chatista on levinnyt Ukrainassa lapsille paikallisten medioiden tekemien juttujen ja somen kautta. Sosiaalisessa mediassa chattia on tuotu esiin erityisesti Tiktokissa sekä Telegram-viestintäsovelluksessa.
Sota ei ole ykkösaihe
Ukrainankielisissä keskusteluissa lasten kanssa esiin nousevat varsin arkiset asiat. Tämä oli hienoinen yllätys myös chatin keskusteluita analysoiville ACElife-hankkeen Tampereen yliopiston tutkijoille.
ACElife tutkii haitallisten lapsuudenkokemusten seurauksia ja vaikuttavan ehkäisyn keinoja.
Tutkimusryhmän alkuperäisenä ajatuksena oli, että sota olisi pääasiallinen keskustelunaihe.
– Näin ei ollut, vaikka sota kyllä näkyy keskusteluissa taustavaikuttajana, joka pilkahtaa esiin chattailun lomassa, kertoo Tampereen yliopiston tutkija Venla Hakala.
Esimerkkeinä sodan vaikutuksesta keskusteluihin Hakala kertoo esimerkiksi sen, että moni perhe on joutunut muuttamaan sodan jaloista.
Uudessa koulussa voi olla hankaluuksia tai jos on muutettu aivan uuteen maahan, lapsella voi olla vaikeuksia löytää uusia kavereita, koska yhteinen kieli on vielä hakusessa.
Lapset voivat olla myös huolissaan perheen toimeentulosta sodan takia. Luotettavan aikuisen kanssa voidaan pohtia myös, kuinka lapsi voisi parhaalla tavalla tukea sodassa vanhempansa menettänyttä ystäväänsä.
Usko tulevaisuuteen säilyy
Toisena yllätyksenä Hakalalle on keskusteluissa noussut esiin lasten resilienssi eli psyykkinen selviytymiskyky ja joustavuus.
Keskustelujen pohjalla tuntuu olevan kyky katsoa tulevaisuuteen ja säilyttää toiveikkuus.
Johanna Virtanen on huomannut, että yhdeksi lasten suurimmista huolenaiheista on noussut koulu. Ukrainalaisessa koulujärjestelmässä on tiettyjä kokeita, jotka vaikuttavat vahvasti siihen, pääseekö nuori ilmaisiin jatko-opintoihin.
Ystävyyssuhteissa pohdintaa aiheuttaa maan sisäinen ja ulkomaille muutto.
Moni lapsi pohtii, miten pitää yhteyttä poismuuttaneeseen ystäväänsä. Sekin mietityttää, onko ystävyydellä ollut muuta pohjaa kuin sama koulu tai sama luokka.
– Ehkä tässä on vähän sellaista samaa kuin suomalaisilla nuorilla aikuisilla, jotka saattavat miettiä muuttaessaan lapsuudenkodistaan uudelle paikkakunnalle, että kenen kanssa jatkossa ystävystyy tai viihtyy?
Ukrainalaislasten chat-keskustelut ovat pitempiä kuin suomalaisten. Johanna Virtasen mukaan lapset keräävät keskusteluun mukaan ison kimpun aiheita ja haluavat keskustella yhdellä kerralla kaikista mielen päällä olevista asioista.
Yksi havainto yhdistää molempia maita: lapsilla on lapsen kokoiset huolet.
– Vaikka sota tai korona on elämää värittänyt, keskustelut nousevat arjesta ja lähiympäristöstä ja ne osoittavat myös toiveikkuutta ja tulevaisuudenuskoa.