Suomi on sitoutunut kunnianhimoisiin tavoitteisiin luontokadon pysäyttämisestä, mutta ovatko sanat ja teot samalla viivalla?
Suomen Luontopaneeli julkaisi tänään päätöksentekijöille suunnatun Suomen luonnon tila ja tulevaisuus -raportin, jossa arvioidaan luontomme tulevaisuutta kolmessa skenaariossa.
– Luonnon tilasta on heikennetty merkittävä määrä, toteaa Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho. Kotiahon mukaan luontokadon pysäyttäminen ei kuitenkaan ole liian myöhäistä, jos toimeen tartutaan toden teolla.
Suomen valmisteilla olevan kansallisen luontostrategian päätavoite on pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä ja saada luonto elpymään vuoteen 2035.
Suurin osa Suomen noin 30 miljoonan hehtaarin maapinta-alasta on edelleen metsäistä maata, mutta senkin osuus kokonaispinta-alasta on pienentynyt kahden vuosikymmenen sisällä. Viljelysmaat ja rakennettu ympäristö ovat vallanneet alaa luontoalueilta.
Ja kirittävää löytyy kovasti, sillä Suomen luonnontilasta kaikkiaan 68 prosenttia on hävitetty jo ennen vuotta 2000, josta raportin tarkastelujakso alkaa.
Metsien ja tuntureiden luonto heikentynyt
Pelkkien pinta-alojen tarkastelu ei kerro siitä, kuinka hyvin metsät ja muut luontotyyppimme oikeastaan voivat.
Luontotyyppihehtaari on yksikkö, jolla mitataan kohteiden luonnontilaisuutta. Täysin koskemattomat, kokonaan luonnontilaiset erämaat saavat luontotyyppihehtaarien laskennassa arvon 1.
Kohteet, joista alkuperäinen luonto on tuhottu käytännössä katsoen kokonaan – siis vaikkapa suurten kaupunkien keskustat tai laaja-alaiset pellot – saavat puolestaan arvon 0. Raportissa tarkasteltujen alueiden luonnontilaisuus vaihtelee tällä välillä.
Luontotyyppihehtaareissa mitattuna luonnon tilaa on heikennetty yli 4,5 prosenttia 2000-luvun aikana. Luontokohteista erityisesti Suomen metsät ja tunturit ovat luonnontilaltaan melko heikkoja.
Metsien heikentymisen taustalla on raportin mukaan esimerkiksi metsäpinta-alan väheneminen eli metsäkato ja metsäluonnon heikko laatu, kuten lahopuun vähyys talousmetsissä. Lahopuun määrä talousmetsissä on noussut vuosikymmenten takaisesta, mutta on edelleen kaukana luonnontilasta.
Huonoa kehitystä nähdään etenkin puustoisten soiden eli rämeiden ja korpien tilassa. Syynä heikkenemiseen ovat yhä tänä päivänäkin historialliset turvemaiden ojitukset, kunnostusojitusten jatkuminen ja vähäinen ennallistaminen.
Tunturiluonnon heikentyminen puolestaan on seurausta esimerkiksi poronhoidon ylilaidunnuksesta ja perhoslajien halla- ja tunturimittarin aiheuttamista tuhoista.
Myös kehuttavaa raportista löytyy: luonto on elpynyt on lehtomaisilla, tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla, siis tyypillisissä talousmetsissämme, joissa on otettu metsänhoidossa askelia kestävään suuntaan. Luontopaneelin mukaan suunta on oikea, mutta kehitys on lajiston kannalta ollut vielä liian hidasta, sillä metsälajien uhanalaistuminen on jatkunut.
Raportissa korostetaan kuitenkin sitä, ettei täydellinen luonnontila ei ole tavoitteena suojelualueiden ulkopuolella. Luontopaneeli käyttää raportissaan luontotyyppihehtaaria ensisijaisesti ihmisvaikutuksen havainnollistamiseen.
Kolme polkua luonnon tulevaisuudesta
Luontopaneelin raportti kuvaa kolme erilaista skenaariota luonnontilan kehityksestä. Pessimistisimmässä ei tehdä mitään, keskimmäisessä todetaan, että nykyiset toimet saavat riittää ja kolmannessa satsataan merkittäviin lisätoimiin.
Jos luonnonsuojelun eteen ei otettaisi askeltakaan, jatkuisi luontotyyppihehtaarien lasku ja YK:n, EU:n ja Suomen omat tavoitteet valuisivat vääjämättä käsistä.
Sovitut toimet -skenaariossa käynnistetyt ohjelmat toteutetaan täysimääräisesti ja talousmetsien luonnonhoitoa parannetaan yhä. Näillä toimilla luontokato voidaan ainakin hetkeksi lähes pysäyttää, mutta luontoa ei saada elpymämään luontostrategiassa kaivatulla tavalla.
Luontopaneeli kuitenkin huomauttaa, että laskelmat on tehty edellisen hallituksen käynnistämien ohjelmien pohjalta. Raportin mukaan Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelma näyttää siltä, etteivät kaikki sovitut toimet ole enää toteutumassa esimerkiksi Helmi-ohjelman rahoitusvajeen takia.
– Näyttää siltä, että luontokadon pysäyttämistä ei tulla saavuttamaan niillä toimenpiteillä, joita hallitusohjelmassa on. Tekemättömyys johtaa luontokadon jatkumiseen.
Hallitusohjelmassa on sidoututtu luontostrategian tavoitteiden tukemiseen ja suomalaisen yhteiskunnan luontopositiiviseksi kääntämiseen. Raportin mukaan ilman hallituksen merkittäviä lisäpanostuksia luonnon turvaamisen rahoitukseen kehitys kuitenkin putoaa näissä skenaarioissa lasketusta.
Hakkuukiintiöitä ja luontohaittamaksuja?
Luonnon elpyminen parempaan kuntoon kuin vuosituhannen alussa vaatisi merkittäviä lisätoimia. Hintalapuksi näille toimille on laskettu noin 9,4 miljardia euroa.
– Tavoitteiden saavuttaminen vaatii toimenpiteiden lisäämistä ja resursointia. Ensimmäinen toimenpide on suojelualueiden lisääminen etenkin Etelä-Suomessa, toinen on heikentyneiden alueiden ennallistaminen. Nämä kaksi ovat riittäviä, kunhan niitä tehdään tarpeeksi paljon, Janne Kotiaho kertoo.
Kotiahon mukaan noin 9,4 miljardia on suuri summa, muttei mahdoton, kun huomioidaan että toimet kohti elpymistä ajoittuvat 12 vuoden aikajanalle. Lisäksi on olennaista, ettei koko summaa kaiveta valtion kirstusta, vaan otetaan luontotoimissakin käyttöön aiheuttaja maksaa -periaate.
Sääntelyllä, esimerkiksi luontohaittamaksuilla, maankäytönmuutosmaksuilla tai velvoittavalla ekologisella kompensaatiolla luontotoimien kustannustaakkaa saataisiin vieritettyä enemmän niille tahoille, jotka hyötyvät taloudellisesti luonnon heikentämisestä.
Myös luonnonvarojen ylikulutukseen kaivataan hillintää, jonka avulla luonnon tilaa voitaisiin parantaa suojelualueiden ulkopuolella. Luontopaneelin mukaan monissa maakunnissa metsiä hakataan luonnon jo puuntuotannonkin kannalta kestämättömästi, eikä mekanismia hakkuiden hillitsemiseksi ole.
Raportissa esitetään ajatus maanomistajien hakkuukiintiöistä, joiden avulla varmistettaisiin, ettei luonnon kokonaiskestävyys ylity missään maakunnassa. Metsänomistaja voisi halutessaan säästää vuosittaisia kiintiöitä tai myydä niitä eteenpäin samaan tapaan kuin päästökaupassa.
Luontopaneeli suosittaa myös, että Suomessa asetetaan riippumaton tutkijaryhmä laatimaan esimerkiksi vuoteen 2070 ulottuva pitkän aikavälin suunnitelma luontokadon torjumiseksi.
Merten rannikkoalueiden luonnon monimuotoisuuden muutoksista on valmistumassa erillinen Luontopaneelin selvitys keväällä 2024.