Petu Partanen istuu keskittyneenä ompelukoneen ääressä. Musta kangas juoksee sormien välissä tavalla, joka kertoo, että nyt ei olla ensimmäistä kertaa ompelemassa.
Partanen tekee vaatteita, kenkiä, korjaa haitareita, takoo, eivätkä puutyötkään ole vieraita.
– Koulun käsityötunnilla kakkosluokalla oli virkkausta. Siitä alkoi kierre, naurahtaa Partanen.
Kierre on tunnustettu laajemminkin, sillä Taitoliitto myönsi Partaselle 1 000 euron Junior Taito -palkinnon, jolla halutaan kannustaa käsityöinnostusta ja palkittavaksi nostetaan omalla osaamisellaan esimerkillinen nuori taitaja.
Partanen opiskelee Orimattilan yhteiskoulussa ja on valinnut kaikki mahdolliset koulun tarjoamat käsityön valinnaiskurssit.
– Olen tehnyt manttelin ja rippipuvun. Tällä hetkellä työn alla ovat 50-luvun housut ja 30-luvun frakki. Tämä onkin aika pitkä projekti, koska kaavoja ei tahdo löytää mistään. Täytyy katsoa kuvia ja piirtää niiden perusteella. Myös oikeanlaisen kankaan löytäminen frakkiin on vaikeaa.
Pirunkeuhko opettaa korjaajaansa
Haitarinsoittoharrastuksen myötä Partanen löysi mielenkiintoisen käsityökohteen eli haitarin korjauksen.
Kyseessä on monimutkainen mekaaninen laite, joka sisältää puuta, kangasta, metallia, selluloidia, muovia ja nahkaa.
– Muutaman kömmähdyksen jälkeen kuulin, että Lahdessa on haitarinkorjaaja, jolle pääsin harjoittelijaksi. Hänen tapansa opettaa on sellainen, että hän kertoo, mitä pitää tehdä, mutta ei sitä, miten se tehdään, hymähtää Partanen.
Partanen on innostunut myös suutarintöistä, sillä suvussa on ollut useita suutareita. Mummon Savossa sijaitsevasta kotipaikasta löytyi käsityöhommiin sopiva tila ja suutarin ompelukone.
– Sillä tuli kokeiltua peukaloonkin ja hyvin meni läpi! Kun katsoo vanhoja kenkiä, niin huomaa, kuinka hyvin ne on tehty ja hyvistä materiaaleista. Olen tehnyt muutamat lapikkaat ja kenkäaihioitakin on syntynyt, kertoo Partanen.
Mummolasta löytyi myös vanhoja, kunnostusta kaipaavia työkaluja. Tilasta on pikku hiljaa tullut monitoimitila, jossa voi tehdä melkein vaikka mitä.
Tuhannen euron palkintosumma piti ensin käyttää alasimen hankkimiseen, mutta Partanen saattaa sittenkin hankkia kankaita ja ehkä kunnostusta kaipaavan haitarinkin.
Kädentaitajista on huutava pula
Suomessa on jo vuosia oltu huolestuneita siitä, että teollisuus ei saa eläköityvien kädentaitajien tilalle nuoria osaajia. Esimerkiksi teknologiateollisuus tarvitsee kymmenen vuoden sisällä noin 130 000 uutta teknologiaosaajaa.
Teknologiateollisuus on Suomen suurin elinkeino, joka kattaa yli 50 prosenttia viennistä.
– Tilanne on hyvin huolestuttava. Nykynuoret ovat kiinnostuneempia tietotekniikasta ja trendikkäämmistä aloista. Pulaa on hitsaajien lisäksi insinööreistä ja diplomi-insinööreistä, konetekniikan osaajista, kertoo Suomen hitsausteknillisen yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Reetta Verho.
Yksi syy metallialojen suosion laskuun on se, että mielikuvat metallitöistä eivät vastaa tämän päivän todellisuutta. Ergonomiaa, työturvallisuutta, työvälineitä ja työoloja yleensä on kuitenkin pystytty parantamaan vuosien saatossa.
– Teemme paljon töitä sen eteen, että kuva metallialasta päivittyisi. Käymme esimerkiksi oppilaitoksissa vierailuilla, esittelemässä laitteita ja alan töitä. Päteville tekijöille löytyy aina töitä. Esimerkiksi taitavat hitsaajat ovat tällä hetkellä niin kysyttyjä, että yritykset pitävät heistä tiukasti kiinni, vakuuttaa Verho.
Teknisten aineiden opettajat (TAO) puolestaan ehdottavat uutta oppiainetta peruskouluihin ja lukioihin parantamaan oppilaiden kädentaitoja sekä teoreettista tekniikan alan tuntemusta. Oppiaineessa yhdistyisivät tekninen työ ja teknologia.
Uudessa oppiaineessa voitaisiin opiskella tekniikan ja luonnontieteiden yhteyksiä. Tämä voisi lisätä opiskelijoiden mielenkiintoa kädentaitoja kohtaan.
Käsityöt kiinnostavat 15-vuotiasta Petu Partasta edelleen, mutta ammattilaiseksi hän ei tässä vaiheessa harkitse ryhtyvänsä.
– Jos ammattilaiseksi ryhtyminen on mahdollista, niin nostan itselleni hattua. Ensin pitäisi päättää, mille käsityöalalle ryhtyisi. Minä olen enemmänkin sellainen joka paikan höylä. Käsityöläisen ei myöskään ole helppo tulla toimeen. Ehkä sitten ryhdyn vaikka insinööriksi, pohtii Partanen.