Eri väristen puutalojen rivistö värittää maisemaa, kun saavumme pientä kävelytietä pitkin Helsingin Viikissä sijaitsevaan Eko-Viikkiin ihastelemaan teoreettista tulevaisuuden kansallismaisemaa. Kyse ei ole siis virallisesta ehdotuksesta, vaan ajatusleikistä, jossa Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkija Annika Uddström maalailee näkymiä siitä, millaiselta tulevaisuuden kansallismaisema voisi näyttää.
– Lähdin miettimään tätä hieman eri näkökulmasta, kuin miten ne 27 kansallismaisemaa on aikoinaan valittu. Ajattelin suomalaisten luontosuhdetta, kaupunkiluontoa ja miten ekologiset näkökulmat on tärkeä ottaa nykyään huomioon.
Suomen 27 virallista kansallismaisemaa julkaistiin vuonna 1992. Ne ovat yhteisesti valittuja ja arvokkaaksi määriteltyjä maisemia eri maakunnista. Kansallismaisemat edustavat tyypillisesti eri maisemamaakuntia ja kertovat edelleen onnistuneesti kuvaa suomalaisuudesta. Kaupungistuminen, rakennemuutos ja siirtyminen kohti kestävämpää elämäntapaa kuitenkin muokkaavat myös maisemaa, joten pieni päivitys myös kansallismaisemiin voisi olla Uddströmin mukaan paikallaan.
– En tiedä tarvitseeko kansallismaisemia päivittää, mutta olisihan se hienoa, koska maisemat kuitenkin aina muuttuvat ja joiltain osin myös se, millaisessa ympäristössä ihmiset elävät ja millaiset maisemat heitä puhuttelevat.
Perinteiset kansallismaisemat koetaan edelleen arvokkaina
Suomalaisen kansallismaiseman tarina alkoi hahmottua 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, kun kansallisidentiteettiä rakennettiin taiteen keinoin ja aiheiksi valittiin puhuttelevia maisemia, kuten näkymät Kolin vaarojen huipuilta. Maisema-arkkitehtuurin tutkija Leena Lahdenvesi-Korhosen mukaan tänäkin päivänä kansallismaisemissa suomalaisia puhuttelee erityisesti luontosuhde.
– Kansallismaisemat ovat kuin sävellys siitä, mitä suomalainen maisema on parhammiillaan, ne ovat myös osa kansallista sielunmaisemaa. Lisäksi ne on valittu erilaisista ympäristöistä, joten moni kokee samaistuvansa niihin.
Annika Uddström on samoilla linjoilla ja näkee, että kansallismaisemat ovat kokeneet viime vuosina jonkinlaisen renessanssin.
– Suomalaisten luontosuhde on vahva ja viime vuosina korostunut. Esimerkiksi luontomatkailu koetaan tärkeänä ja sitä kautta perinteiset kansallismaisemat ovat nousseet myös uusien sukupolvien tietoisuuteen.
Vaikka kansallismaisemiin liittyy vahva arvostus ja ne ovat pääosin säilyneet ennallaan, on osa niistäkin kokenut ajan saatossa muutoksia. Tämä on myös aiheuttanut ajoittain keskustelua, joskus muutokset on koettu positiivisina ja joskus taas negatiivisena.
Yhtenä esimerkkinä voidaan nostaa Espoon Tapiolan puutarhakaupunki, jonka kehittyminen on jakanut mielipiteitä. Muutosta tapahtuu myös luonnossa, joka on havaittavissa muun muassa Hailuodon kansallismaisemassa, kun maa on noussut.
Köyliönjärven kansallismaisemassa Kuninkaanlähteellä taas asuminen on tiivistynyt. Tämä on hyvä esimerkki elinkeinorakenteessa tapahtuvista muutoksista, agraarikulttuurista on siirrytty kohti tiiviimpää asumista.
– Kaikissa Suomen kansallismaisemissa luonnon pääpiirteet ovat säilyneet ennallaan. Muutokset ovat lähinnä kulttuurillisia ja uudisrakentamisen, rehevöitymisen tai kasvillisuuden runsastumisen seurausta . Iso maisemaa muokkaava tekijä voivat olla myös logistiset linja, kuten tielinjat ja voimalinjat. Toisinaan maisema elementtejä myös katoaa ja uudet rakennukset ovat usein massiivisempia kuin vanhat.
Lisää kuvia kansallisesti arvokkaista maisemista ennen ja nyt Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen Maiseman muutoksessa mukana -hankkeen kotisivulta.
Muutokset maisemassa voivat vaikuttaa hyvinvointiin
Luonnon lisäksi yleisesti maisemissa ihmisiä miellyttävät kulttuurilliset tekijät, historia ja miten ne peilaavat omia omia kokemuksia ja arvoja. Hyvin erilaiset maisemat voivat tuntua eri ihmisistä miellyttäviltä.
– Lähimaisemat kehystävät ihmisen mielen ja ympäristön visuaalisilla arvoilla ja merkityksillä, joilla on vaikutuksia hyvinvointiin ja turvallisuuden tunteen kokemuksiin, sanoo Lahdenvesi-Korhonen.
Tutkimusten mukaan usein miellyttäväksi maisemaksi koetaan puoliavoin maisema, josta avautuu näkymiä ja näkymälinjan päässä on yksilöä puhuttelevia elementtejä. Agraarimaisemassa myös polveilevat tiet ja joet ovat tekijöitä, jotka miellyttävät suomalaisia. Vastaavasti maiseman sulkeutuminen, kuten rehevöitymisen tai rakentamisen aiheuttamat näköesteet sekä maisemaan kuulumattomat irtaimet asiat koetaan usein negatiivisena.
– Muutokset maisemassa saattavat myös vaikuttaa alitajuisesti ihmisen turvallisuuden tunteeseen ja hyvinvointiin.
Vaikka Suomessa luontoon on lähes kaikkialla lyhyt matka ja esimerkiksi tiiviissä kaupunkirakentamisessa on etuja ekologisuuden näkökulmasta, tulisi kaupunkisuunnittelussa kiinnittää tulevaisuudessa huomiota myös entistä enemmän maisemiin. Erityisesti maiseman kerroksellisuus ja se, millaisia näkymiä siihen rakentuu on viihtyvyyden kannalta merkittävä tekijä.
– Kaupunkisuunnittelussa olisi kyettävä huomioimaan viherkäytävät ja niiden jatkuminen, tietynlainen elollisen ja elottoman vuoropuhelu, kertoo Lahdenvesi-Korhonen.
Tämän puolesta puhuu myös Syken vuoden 2023 alussa teettämä kysely, jonka mukaan maisemat ovat ihmisille tärkeitä ja ne koetaan merkitykselliseksi hyvinvoinnin kannalta, mutta muutokset yhteiskunnassa aiheuttavat myös huolta.
– Tosi paljon tuli toiveita, että maisemat otettaisiin paremmin huomioon maankäytön suunnittelussa sekä kaupungeissa että muualla, kertoo Uddström.
Kansallismaisema 2.0
Palataan vielä takaisin Helsingin Viikkiin, liikenteen ääniä ei juuri kuulu. Edessä avautuu maisema, jossa matalat pari- ja rivitalot yhdessä hieman korkampien kerrostalojen kanssa reunustavat viherkäytävää, joka kulkee halki asuinalueen. Mutta miksi juuri tämä voisi edustaa Annika Uddströmin mielestä tulevaisuuden kansallismaisemaa?
– Haluaisin siellä jossain tulevaisuuden kansallismaisemien joukossa nähdä tällaisen ekologisten periaatteiden pohjalta suunnitellun asuinalueen, jossa on huomioitu sekä maisema, ihminen että luonto.
Katso Puoli seitsemän -juttu aiheesta: